Painoarvio rv 36-37, käsin tehdyt - ei ultralla, pelottaa..

ylipainoinen.



1. raskaudessa paino nousi yli 20 kiloa. Lapsi syntyi kolme viikkoa ennen laskettua ja painoi 3200g. Sf-mitta huiteli yläkäyrän yläpuolella.



2. raskaudessa paino nousi noin 15 kg. Sf-mitta huiteli yläkäyrällä. Lapsi syntyi 10 päivää ennen laskettua ja painoi hieman alle 3500g.



3. raskaudessa paino nousi noin 8 kg. Sf-mitta meni hieman keskikäyrän yläpuolella. Lapsi syntyi viikon ennen laskettua ja painoi hippasen yli 4kg.



Yritän siis sanoa, että oma painonnousu ja sf-mitta eivät paljoa kerro. Ai niin, kahdessa ensimmäisessä raskaudessa veren paastosokeri oli kohonnut. Kolmannessa ei.

painoarviosta en osaa sanoa, koska itelle sitä ei oo koskaan tehty. Mut tuo sf-mitta vaihtelee mulla aina mittaajan mukaan eli kyllä varmasti th:si osaa sen mitata. Tuota, kun mitataan, nii jokainen mittaa sen hieman eri paikasta, nii siksi voi heitellä!

sillä vauvan koolla ei ole juurikaan merkitystä synnytyksen kannalta. Pään koko ja sen asento on paljon merkityksellisempää. Tosin mulla oli kuopuksella iso pää ja käsi poskella, mutta silti tuli maailmaan varisn helposti!

Älä stressaa, ap. Ja älä nyt hmeessä sitä häpeä jos lapsi sattuisi olemaan yli 4kg!

Eli salaa toivoin pientä ja siroa vauvaa ja olin ehkä vähän pettynyt kun lääkäri antoi painoarvioksi n. 4kg. Jotenkin ajattelin niin että en halua että kaikki sitten päivittelee että "onpa iso vauva". Kuulostaa varmaan ihan typerältä mutta tuolta minusta tuntui silloin. Vauva oli sitten syntyessään 3800g eli ei siis mikään pieni mutta ei mikään tosi isokaan. Ja voin sanoa että heti kun vauva oli syntynyt niin nuo tuntemukset unohtui ja tosi pieneltä se vauva siinä mun rinnalla silti näytti vaikka painoikin lähemmäs 4kg.

mielelläni kaipaisin lisää kokemuksia aiheesta. Asia painaa mieltä todella paljon enkä kehtaa tästä kellekään muulle kuin miehelleni puhua..



t. ap

että kaikenlaiset ajatukset ovat sallittuja eikä se tee sinusta huonoa äitiä että mietit noita asioita. Ja tottakai synnytys ja tuleva vauva aina mietityttää kovasti. Minäkin jännitin synnytystä paljon vauvan koon takia mutta kaikki meni kuitenkin hyvin. Ja sitten kun vauvasi syntyy niin ihan varmasti rakastat vauvaasi yhtä paljon vaikka vauva olisi minkä painoinen. t:nro 6

oikein kokenut terkkari ja myös lääkärikin sanoi samaa että lapsi on yli 4kg. No, vauva oli syntyessää "vain" 3290g ja 49cm eli ei ihan pitänyt paikkaansa arvio. Painoa raskauden aikana tuli 6kg mutta omistin ylimääräisiä kiloja muutenkin. Vatsa oli varsinkin loppuraskauden aikana tosi pysty että tekiköhän vauvan asento sen että arvio heitti noinkin paljon.

Ymmärrän kyllä ajatuksesi ja tunnistan tuon häpeän tunteen siitä, jos lapsi olisikin iso.



MUTTA. Yritä muistaa että



1) Oma painonnoususi ja sf-mitta eivät ihan oikeasti ole suoraan yhteydessä lapsen painoon. Esim. sf-mitta vaihtelee mittaajan, lapsen asennon ja naisen vartalon mallin mukaan.



2) Painoarviot voivat erehtyä suuntaan jos toiseenkin. Vauvasi voi myös olla n. 3kg. Ja sitäpaitsi 3-4kg vauva on TÄYSIN normaali vauva.



3) Käsittääkseni lasta kasvattaa myös se, että istukka toimii hyvin. Sehän on loistava asia! Tiedän parikin vauvaa jotka ovat olleet pienikokoisia ja alku ollut kotona vaikeaa kun odottaja kärsi istukan vajaatoiminnasta. Oma lapseni painoi 3.8 ja olen ylpeä että hän oli niin terve ja hyvänkokoinen. Paino ja koko antaa oikeasti myös turvaa sen varalle jos jotain sattuu, esim. meidän lapsi hörppäsi lapsivettä ja oli tarkkailussa monta päivää. Oli hyvä että oli normaali kooltaan ja terve siinä tilanteessa.



Älä häpeä ajatuksiasi, mutta yritä olla turhaan huolehtimatta. Olet varmasti elänyt terveellisesti etkä voi mitenkään sen enempää vaikuttaa lapsesi painoon. Hän on ihana joka tapauksessa!

on maha just sellanen "pystymaha" eli koko maha on edessä suurena pallona..



onko kellään käynyt niin että vauva olisi ollut todella paljon jo laskeutunut ja sf-mitta on vaan jatkanut nousuaan.. mulla nimittäin on vauva jo tosi matalalla ja pää kiinnittynyt mutta sf-mitta oli noussut.. eli ilmeisesti mun mahan muoto on sellainen että se ei tule koskaan ns. laskeutumaan koska vauvan pää on jo todella matalalla..



aattelin vaan kun yleensä puhutaan että se mitta laskee jossain vaiheessa kun vauva laskeutuu alaspäin.. nyt sf oli 33,5 ja rv 36 menossa.. viimeksi oli vain 30 raskausviikolla 34..



ap



p.s. kiitos taas ihanista, kannustavista viesteistä :) ehkä mä pikkuhiljaa alan uskomaan että kaikki tutut ja sukulaiset ei sit syytä mua "suuresta" vauvasta..

viestissäsi se, että pidät jonkinlaisena kunnia-asiana, ettei painosi ole juuri noussut ja kaikkein pahimmalta kuulosti tuo "hävettää" jos vauva olisi yli 4 kg. Että sekin ehkä yhdistettäisiin sinun lihomiseesi! Ts. jos vauva olisi yli 4 kg joku voisi pian luulla, että olet päästänyt itsesi repsahtamaan raskausaikana. Surullista.



Minäpä kerron sinulle jotain: itse keräsin painoa (joka lähti alipainon puolelta, olin suorastaan laiha ennen raskautta) reilusti yli 20 kg, ja vauva syntyi alle 3500g painoisena. Toisaalta toisessa raskaudessa painoa tuli vain kymmenisen kiloa, ja vauva painoi 4 kg. Eikä ole kyllä tullut mieleenkään ajatella vauvan painoa jonain omana meriittinä, ainakaan niin päin että sen parempi mitä kevyempi vauva. On kauheaa, jos äiti pitää jo ennen vauvan syntymää hävettävänä vauvan suurta kokoa. Entäs sitten, jos vauvasta tulee hirveä maitoahmatti, ja hän painaakin puolivuotiaana 10 kg pelkällä rintamaidolla? Kuinka suuri on häpeä, vai alatko säännöstellä hänen syömistään?



Enkä halua haukkua, haluan herättää sinua miettimään omia arvojasi ja suhdettasi ruokaan ja painoasioihin.

mitä joudutkaan lapsen kanssa vielä häpeämään, jos sinä häpeäisit yli nelikiloista vauvaa. Tiedoksesi vaan, että ne vauvat kasvavat. Jos hyvin käy, niin melko piankin syntymän jälkeen se, vaikkapa 3,5-kiloisena syntynyt lapsesi on jo se nelikiloinen, jota häpeät...

odotin esikoistani, kaksi ystävvänikin oli raskaana muutaman viikon minua edellä. Usein siis vertailimme sf-mittoja ja ultrissa saatuja mittoja. Ja aina minulla oli selkeästi suuremmat mitat. Lopputulos oli kuitenkin se että minun vauva oli syntyessään 3420g ja "pienimahaisimman" 4kg! Eli sf-mitasta ei voi päätellä vauvan kokoa ja ultrakaan kaikkea kerro! T:5

mainitsin painonnousuni sen vuoksi että täällä ei aleta heti sanomaan että mitäs mässäsit itsellesi liikakiloja.. tuo painonnousu on lähtöpainooni kohtuullinen.. koska minulla oli ylipainoa jo ennen raskautta ihan riittävästi.. jonka vuoksi on vain hyvä että en ole saanut 20 kiloa vielä lisää.. ja painollani viittasin myös siihen että sokerit ovat olleet hyvät painostani huolimatta.. kun täällä aina tullaan avautumaan siitä miten lihaville tulee raskausaikana kaikenlaista.. siis yleistetään..



tiedän kyllä että varmasti saan tulevaisuudessa hävetä vaikka mitä jatkossa.. olen sen kyllä tiedostanut..

luonnollista että alipainoiselle tulee se 20 kg mutta jos lähtö BMI on jo yli 30 niin mielestäni on vain hyvä asia jos sitä painoa ei tuossa lähtötilanteessa tule 20 kg..



sitten imetykseen ja vauvan painoon.. en ole ajatellut sitä mitenkään "hävettävänä" jos vauva kasvaa hyvin rintamaidolla.. itsellänikin on tavoitteena täysimettää 6 kk.. ja mielummin imetän sen 6 kk vaikka vauva olisikin ikäisekseen iso kuin alan korviketta antamaan.. vaikka siitä saa varmaan kanssa taistella suvun kokeneiden 80 luvulla synnyttäneiden naisten kanssa miten ennen vanhaan tehtiin..



olen pohtinut näitä asioita omalta kohdalta aiemmin.. minä en pidä 4 kg vauvoja mitenkään rumina tai mitenkään muutenkaan arvostele, jos ne ovat muiden.. muiden vauvat ovat kaikki mielestäni ihania.. pelottaa vaan että olen omaani kohtaan luonut mielessäni ns. täydellisen vauvan ja jos se ei tulekaan toteen niin pelkään että en ihastukaan häneen ja koen siitä huonoa omaatuntoa.. jos nyt tästä jotain selvää sai..

Kannustan sinua olemaan kiitollinen lapsesta, kun sen saat. Mitä sillä on väliä paljonko se painaa. Oikeesti, päänympäryksellä on ehkäpä jotain vaikutusta ja pään asennolla syntymähetkellä. Et voi niihin vaikuttaa. ja vauvan kokohan on isukin ja sunun perintötekijöistäsi paljon riippuvainen.



Ihan rauhallisesti nyt vaan odottelet loppuajan. Onnea ja iloa synnytykseen! Se on suuri ihme, että syntyy uusi ihminen!



Jo olet jonkin verran ylipainoinen niin älä syö paljon rasvaista ja sokerista nyt loppuraskauden aikana. Tää ei oo mikään tieteellisen tutkimuksen tuloksena annettava neuvo vaan omaan kokemukseen perustuva plus lääkärin omaan kokemukseen perustuva vinkki mulle ; )

raskausaikan kaiken maailman tuntemukset ja ajatukset ovat sallittuja, eli siitäälä huoli! Ja vauvan synnyttyäkin saattaa päähän pälkähtää vaikka mitä omituisuuksia, pistä ne silloinkin hormonien piikkiin, äläkä jää suremaan.



Takaan sinulle, että oli vauva minkä kokoinen vain, tulet rakastamaan sitä valtavasti. Ja se nelikiloinenkin on loppujen lopuksi aika pikkuinen nyytti!



Itselläni on neljä lasta, joista kaksi vähän yli nelikiloisia ja kaksi vähän alle ja itse olen ollut tosi iloinen ja ylpeä, kun olen onnistunut heidät näin hyvin kohdussani kasvattamaan (eivät ole mitään sokerivauvoja olleet). Pikkuisen isompaa vauvaa on ollut huomattavasti helpompi hoitaakin, kuin ihan pikkuista (jotka ovat myös syötävän suloisia) ja meillä ovat ainakin olleet heti hyvin napakanoloisia ja jaksaneet imeä hyvin ja nukkuneet kivoja pätkiä öisinkin.



Eli yritä nauttia loppuraskaudestasi, pian sinulla on rakas pikkukäärö sylissäsi!



P.S. Kokenut "käsikopeloija" on huomattavasti varmempi tietolähde kuin ultra, esikoisen terkkari veikkasi käsin nelikiloiseksi, ultra väitti kolmekiloiseksi, maksimissaan yliaikaisena 3.5kg painavaksi! Ja nelikiloinen siis oli ja vähän päälle! :0)

Mutta siis ymmärrän että asia sinua mietityttää. Ensimmäinen lapsi ilmeisesti tulossa? Tiedätkö yhtään mikä on ollut sinun tai miehesi syntymäpaino? Siitä voisi saada pientä vinkkiä tulokkaan koosta.



Tämä nyt ei sinua lohduta, mutta..

Minulla on neljä lasta, painoa heillä on ollut 3,8 (rv 36+)-4,9 (rv 41+) syntyessään. Vain tuosta 3,8 kiloisesta on painoarvio mennyt edes vähän sinne päin, vuorokausi ennen syntymää arvioitiin käsikopelolla+ ultralla tehtynä n. 3,5 kiloiseksi. Muissa on arviot menneet paljon tai vielä enemmän metsään, niin ultralla kuin käsinkin. Vauvat eivät ole sokervauvoja, rasituksia minulle on tehty kahdessa raskaudessa. Oma painon nousuni on ollut 15-20 kilon luokkaa/ raskaus, sf- mitta ollut jokaisessa keskikäyrällä. Synnytykset ovat olleet helpohkoja, hankalin oli tuon pienimmän vauvan synnytys ;)



Oikeasti, ei se paino enää lapsen synnyttyä niinkään merkitse mitään, huomaat sen kyllä. Ja isonkin lapsen synnytys voi mennä todella hyvin, jos sinun rakenteesi on synnytykselle sopiva ja tarjonta on hyvä. Minulla ainoa selitys noihin isoihin vauvoihin on ne geenit, itse olen ollut vajaa 4 kiloinen (äiti tupakoitsija), mutta isäni oli syntyessään 5,5 kiloinen...

on olemassa tämmöinen palsta, jonne voi pölistä kaikenlaista ihan anonyymina?! Omanlaistansa terapiaa tämäkin. ;)



Olet minun mielestäni piirtänyt päässäsi niin vahvan "valmiin kaavan" raskaudestasi ja vauvastasi, ettet ollenkaan pidä siitä, ettei todellisuus vastaakaan mielikuvaasi.



Minulle kävi aikoinaan samoin synnytyksen kanssa. Olin valmistautunut luonnolliseen käynnistykseen, jossa vedet menee omassa sängyssä tai ainakin omassa kodissa kutakuinkin keskellä yötä ja siitä sitten lähdetään sairaalaan kiireen vilkkaa.



Kun todellisuus iski vasten kasvoja ja synnytykseni jouduttiinkin käynnistämään (yliaikaisuuden vuoksi), niin se oli suoranainen shokki minulle. Asia, mikä tänä päivänä huvittaa itseäni suunnattomasti. :)



Terve tyttö kuitenkin syntyi ja synnytys itsessään oli suht. nopea; reilu 4 tuntia.



Tuosta on aikaa kahdeksan vuotta tämän vuoden loppupuolella. Nyt olen vastikään tehnyt positiivisen raskaustestin ja osaan jo tässä vaiheessa suhtautua ihan eri tavalla koko raskauteen ja synnytykseen: se ei enää ole mikään mystinen suoritus, kuten tuon esikoisen kanssa, vaan asia, jolla on omat yllätyksensä itse kullekin äidille. =) Näin jälkeenpäin asiat on helppo nähdä selkeästi.



Mitä äitiyteesi tulee, niin sinä olet tuon lapsen ainoa äiti. Eikä se nelikiloinen vauva todellisuudessa niin kauhean suuri jättiläinen ole, vaan aika pieni ja avuton kaveri, eikö?



Missään nimessä lapsesi mahdollinen nelikiloisuus ei tee sinusta huonoa äitiä! (huomaatko muuten itse, miten hassulta tuo kuulostaa?)



Kuule ap, onnea tulevan lapsen johdosta, sinulla ei olekaan enää pitkä matka vauvasi luo! ;)

itse olen ollut 3,5kg syntyessäni mutta mies ei tiedä omaa syntymäpainoaan (ei ole tekemisissä vanhempiensa kanssa enää joten emme saa tietää, vanhemmat kuolleet)



oma veljeni on ollut 4,5kg ja vammautui synnytyksessä.. joten se varmasti myös osittain vaikuttaa ajatuksiini..



tietysti kaikkein eniten toivon tervettä vauvaa (sekään ei ole ollut tämän raskauden aikana itsestään selvää.. siitä enempää kertomatta) ja se olisi pääasia.. ja tämän jälkeen vasta tulevat ne kokoasiat..



toivottavasti kaikki menisi hyvin!

¨

ap

se että vauva olisi 4kg ei tee kenestäkään huonoa äitiä vaan se miten siihen suhtautuu.. :(



ap