Ihan kamalaa, meille ei tuu toista lasta millään...

Mun on vaikea tuntea sympatiaa tässä asiassa. Kuitenkin kun teillä on jo yksi lapsi. Tuntuu että sekundaarisesta lapsettomuudesta( en halua yleistää, mutta tiedän tapauksia) kärsivät jättävät sen ensimmäisen lapsen ihan sivuun ja keskittyvät vain suremaan sitä, kun ei toista tule!!??!! Miltähän se mahtaa siitä jo olemassa olevast alapsesta tuntua, oletteko miettineet?? Väkisinkin se lapsi huomaa ja kuulee kaikennäköistä. Surettaa lasten puolesta. Ja niiden, joilla ei ole ollut onnea saada sitä ensimmäistäkään!

Idioottimaista vähätellä toisten suruja!

Ja saako teidän mielestä kukaan valittaa mistään? Ei saa valittaa hakkaavasta miehestä kun joidenkin mies puukottaa. Ei saa valittaa työnhaun vaikeudesta kun jotkut on työkyvyttömiä.

Ihmiselämässä on suruja ja miten se on lapselta pois jos joku asia surettaa vanhempia? Jos haaveilee monesta lapsesta niin se surettaa jos ei saa useampaa, mutta ei se ole siltä ainokaiselta pois.

Miksi ei saa surra jos toisella on asiat huonommin kuin toisella. Ettehän tekään saa sitten surra, jollakulla on asiat varmasti vielä huonommin kuin teillä. Nauttisitte miehestänne ettekä keskittyisi vain lapseen mitä ette saa. ottakaa vaikka koira niin saatte paapoa jotain.



Tuntooko hyvälle kun noin sanotaan. Kyllä meillä sekundäärisillä on täysi oikein surra sitä ettei toista ta kolmatta, tai neljättä raskauta kuulu. Minä tavallaan suren jopa enemmän. Esikoista yritimme vuoden kunnes tulin onnellisesti raskaaksi. Silloin ei tiennyt mitä on edessä. Kaipasi vain sitä jotain, vauvaa mikä puuttui elämästä. Okei, nyt minulla on lapsi. Vuosi ollaan mekin toista toivottu... joka kerta kun kuukautiset alkaa itkee sitä minkä menetti. Nyt tietää minkä menettää. Ja minulle ainakin lapsettomuus oli ennen esikoista helpompaa.



En todellakaan keillä sitä ettei tuntuisi pahalta kun ei ensimmäistäkään kuulu. Olenhan itse kokenut saman. Mutta helvetin pahalta tämä sekundanakin oleminen tuntuu. Teillä tai kellään muulla ei ole mitään oikeutta tulla sanomaan etten saisi surra koska jollakulla voi olla asiat vielä pahemmin. Menkää itseenne ja miettikää mitä sanotte.





Ap, voimia sinulla. Mekin ollaan tosiaan vuosi pikkukakkosta pian toivottu. Ja rankkaa tämä on.. miettii miksi ei voi tulla uudestaan raskaaksi. Meillä ollaan hoitoja aloittelemassa ja kannattaa hakautua lääkärin vastaan otolle...