Lue keskustelun säännöt.
Onko minulla mitään oikeuksia mieheni lapsiin erotilanteessa?
23.06.2010 |
Olen aivan loppu ja tahtoisin pois tästä avioliitosta, en ala nyt erittelemään syitä siihen. Tilanne on kuitenkin se että olen erittäin kiintynyt mieheni lapsiin, olen heille äiti siinä missä yhteiselle lapsellemmekin mutta emme koskaan hakeneet myös minulle heidän huoltajuuttaan. Olen myös hoitanut heidät käytännössä yksin kotona taaperoikäisistä asti, mies taas on ollut paljon työmatkoilla. Ajatus siitä etten enää tapaisi heitä on niin karmea että ennemmin sinnittelen tässä huonossa liitossa. Lasten äiti on menehtynyt. Osaako kukaan sanoa oikeuksistani miehen lapsiin erotilanteessa?
Kommentit (7)
tai perheen sisäistä adoptiota.
Molemmat vaihtoehdot vaan edellyttävät että lasten isä on suosiollinen ja se ei taida olla realistista jos suhde korisee henkitoreissaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ihan miehen "armoilla" antaisiko hän sinun olla lapsiin yhteydessä..
Valitettavaa mutta totta..:(
mitään oikeuksia lapsiin. Niin valitettavaa kuin se lapsienkin kannalta on...
Tai toivottavasti miehesi antaa sinun edelleen tavat heitä? Miehelläni on poikapuoli edellisestä liitosta, mutta fiksu äiti ei ole estänyt heitä tapaamasta. Poika on jo aikuinen, mieheni on hänelle edelleen isä.
Aivan miehestä kiinni, miten antaa sitten sun lapsia tavata.
Mä tiedän, että mun mies pettää mua. On muka työmatkoilla. MUTTA, mä esitän etten tiedä, ja saan jatkoaikaa lasten kanssa. Meillä ei ole yhteisiä lapsia, nämä ovat kuin mun omia, olen hoitanut kuin omia (en tiedä miten voisi paremmin hoitaa, vaikka olis omia?), mä olen heitä enemmän hoitanut kuin isänsä.
Täällä tilanne päällä. Ystäväni auttaa ottamaan selvää, voinko tehdä isän kanssa lastensuojelussa tapaamissopimuksen, vaikka ne ole virallisesti lasten holhooja/äiti.
Jos mies suostuisi tuohon, koska silteen saisi vapaata aikaa tavata uutta naistaan. Tämäkin on vielä käsittelemättä, itsellä sekavat tunteet. Kehitin varhaiset vaihdevuosivaivat tekosyyksi, ettei tartte toisen naisen jäljiltä mieheen koskea.
Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä että hakisin myös lasten huoltajuutta on kyllä puhuttu joskus, mutta se on jäänyt. Onkohan prosessi pitkä? Miehelleni en ole eroaikeista puhunut, toki olemme puhuneet ongelmistamme ja olen kertonut tunteistani mutta erosta en ole uskaltanut mainita kun lasten kohtalo kauhistuttaa. Tiedän että ajatus on kamala ja väärin miestä kohtaan mutta tuli mieleen että jospa saisin asian virallistettua ja vasta sen jälkeen kertoisin erosuunnitelmista, epätoivoista:( lapset eivät edes osaa ikävöidä etäistä isäänsä ja kutsuvat minua äidiksi, olisi molemmille osapuolille kova paikka joutua eroon toisistamme. Ap.
sillä erotuksella, ettemme ehtineet naimisiin asti. Täälläkin kirjoitin tilanteestamme, mies siis ensin vastusti, että tapaisin lapsiaan enää eron jälkeen, vaikka vanhin lapsi sanoi, että haluaisi jäädä kanssani asumaan.
Kävimme pitkät keskustelut siitä, että saanko tavata lapsia, vaikken ole heidän biologinen äitinsä, mutta ainoa äiti, jota voivat äitinä pitää ja kutsuvat siis myös minua äidiksi. Keskustelujen myötä mies onneksi ymmärsi, ettei ole oikein lapsia kohtaan, että erottaisi heidät minusta.
Nyt olemme tämän kuun alusta asuneet erillämme ja miehen vanhin lapsi asuu kanssani ja kaksoset ovat isällään, joskin ovat melko paljon minulla, koska mies sai uuden työn, jossa on paljon työmatkoja.
Olisin varmasti ollut aika rikki, jos en olisi enää näitä lapsia nähnyt, ovat kuin omiani.