Lue keskustelun säännöt.
Narsismista kysymys
23.06.2010 |
Jos epäilee jonkun läheisensä olevan narsisti, niin mitä tehdä? Kun on kuitenkin pakko jossakin määrin yhteyksissä olla.
Kyseessä iäkäs äitini, joka asuu yksin. En ole varma, mutta epäilen, että hän saattaisi kärsiä narsismista tai jostakin vähän samantyylisesti mielenterveyden ongelmasta. Tätä jatkunut koko ajan mutta nyt vasta olen asiaa ruvennut miettimään.
Itse kärsin hänen kanssaan suunnattomasti ja hän loukkaa minua jatkuvasti. Yritän minimoida yhteydenpidon mutta hän onnistuu silti loukkaamaan minua lähes joka kerta todella pahasti. Mitä tehdä, en voi häntä täysin oman onnensakaan nojaan jättää vai voinko? Mutta oma mielenterveyteni vaurioituu pahoin yhteydenpidossa.
Neuvoja kenelläkään?
Kommentit (6)
eikä se ole sinun vikasi. Todennäköisesti mikään suoraan sanominen ei oikein tuota tulosta, varsinkaan vanhan ihmisen kanssa.
Sitten sinulla on tietysti sen lisäksi surusi siitä, että äitisi ei ole sinun tukenasi, etkä voi täysipainoisesti olla äitisi tukena. Jos äitisi on narsisti, hän saattaa olla sinulle kalvavan kateellinen, elämästäsi ja siitä, että sinulla on hyviä vuosia vielä kosolti tulossa. Narsistille se voi olla uhka ja "häneltä pois", vaikkei olekaan. Hän voi ajatella, että on ne sinulle "antanut" sinut synnyttämällä ja sinä olet sitä kautta jotenkin hänelle velkaa.
Itse varmaan olisin mahdollisimman vähän yhteydessä ja koettaisin mahdollisuuksien mukaan vain selvittää ikäänkuin faktoina "tuleeko hän toimeen" itsekseen vai alkaako olla dementti/hoivan tarpeessa vanhuuden takia. Vaikea juttu ja otan osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Jos äitisi on narsisti, hän saattaa olla sinulle kalvavan kateellinen, elämästäsi ja siitä, että sinulla on hyviä vuosia vielä kosolti tulossa. Narsistille se voi olla uhka ja "häneltä pois", vaikkei olekaan. Hän voi ajatella, että on ne sinulle "antanut" sinut synnyttämällä ja sinä olet sitä kautta jotenkin hänelle velkaa."
Täsmällisemmin en olisi itsekään osannut tuota sanoa!
ap
on koko ajan pitää mielessä että siinä puhuu ihminen sairauden äänellä. Eli olla ottamatta henkilökohtaisesti. Tai edes yrittää, eihän se helppoa ole kun narsisti iskee heikkoon kohtaan.
koko lapsuuteni ja nuoruuteni sain kuulla kuinka "hän on minut tehnyt" ja kuinka "hänen tyttärensä on tehnyt niin..." kun jossain onnistuin tai kirjoitin ylioppilaaksi. Mikään ei kelvannut että olisi minulle kehunut vaan ulkopuolisille kehui lähes omina saavutuksinaan. Olen niin katkera etten enää halua olla tekemisissä. =O( se surettaa ja säälittää. mutta minun on pakko ajatella omaa perhettäni ja ottaa etäisyyttä että omat lapseni eivät kärsi hänestä tai hänen aiheuttamistaan riidoista/stressistä enää. toivotan sinulle onnea ja pitkää pinnaa! itse hoidan viestittelyn lähinnä tekstiviesteillä ja sähköpostilla ja lapsenlapset näkevät mummiaan noin 1krt/kk vain muutaman tunnin kerralla. Tämä senkin takia että äitini on jo 63 ja alkaa selvästi unohdella asioita (hellan päälle tms) eikä vahdi lapsiani pihallaan (7v ja 3v.) kuten joskus teki vain ajattelee omaa viihtyvyyttään. en luota enää häneen.
koko lapsuuteni ja nuoruuteni sain kuulla kuinka "hän on minut tehnyt" ja kuinka "hänen tyttärensä on tehnyt niin..." kun jossain onnistuin tai kirjoitin ylioppilaaksi. Mikään ei kelvannut että olisi minulle kehunut vaan ulkopuolisille kehui lähes omina saavutuksinaan. Olen niin katkera etten enää halua olla tekemisissä. =O( se surettaa ja säälittää. mutta minun on pakko ajatella omaa perhettäni ja ottaa etäisyyttä että omat lapseni eivät kärsi hänestä tai hänen aiheuttamistaan riidoista/stressistä enää. toivotan sinulle onnea ja pitkää pinnaa! itse hoidan viestittelyn lähinnä tekstiviesteillä ja sähköpostilla ja lapsenlapset näkevät mummiaan noin 1krt/kk vain muutaman tunnin kerralla. Tämä senkin takia että äitini on jo 63 ja alkaa selvästi unohdella asioita (hellan päälle tms) eikä vahdi lapsiani pihallaan (7v ja 3v.) kuten joskus teki vain ajattelee omaa viihtyvyyttään. en luota enää häneen.
Mä soittelen lähes viikottain mutta en tapaa kuin ehkä 4 kertaa vuodessa tai jopa vähemmän.
ihan samanlainen täällä minun äitini! ainuttakaan puhelua ei mene ettei haukkuisi naapurit/tutut/entiset työkaveri ja kehuisi itseään. vertaa kokoajan itseään minuun ja kehuu kuinka on ahkerampi/reippaampi/oikeassa tms. rasittaa ja ollaan oltu nyt jo 3kk tosi huonoissa väleissä kun mulle riitti! tätä jatkunut jo 20 vuotta ja nyt mulle riitti kun rupesi lapsiani arvostelemaan. en tiedä mitä tehdä. en oikeastaan jaksakaan. olen ajatellut että onko minun pakko olla väleissä hänen kanssaan jos en todella jaksa ja eiheuttaa vain pahaa mieltä ja stressiä. miksi? vain siksi että on kerran minut synnyttänyt??