Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Äitini on vakavasti sairas - itse olen vastikään synnyttänyt. Miten tämän kestää?
20.06.2010 |
Äitini on odottanut lapsenlasta hartaasti ja onkin aivan onnessaan mummiksi tulosta. Vauva on parisen kk vanha. Nyt yllättäen putosi pommi, äitini on vakavasti sairas. Aivokasvain. Leikkaus muutaman viikon sisään. Nopea aikataulukin huolettaa: täytyy olla tosi kyseessä että näillä nykyjonoilla pääsee noinkin pian leikkaukseen. Miksi juuri nyt, tarvitsen äitiäni uudessa elämäntilanteessa ja olemme lähentyneet vauvan myötä ihan uudella tavalla. En uskalla edes ajatella, että mitä jos hän ei selviä, mutta oikeasti asia pyörii mielessä koko ajan. Vauva-arki on ihan uutta pyöritystä ja nyt tämä... En uskalla jutella äidilleni mitään syvällistä, ettei hän huomaa, että pelkään hänen kuolevan mutta minua kiusaa vanhat riidat yms., joista haluaisin puhua mutten uskalla. En halua menettää äitiä.. :´(
Kommentit (6)
Mun äiti sairastui kun mun esikoinen ja hänen ensimmäinen lapsenlapsensa oli 5 kk ikäinen. Jotenkin sitä vaan jaksoi, siinä oli niin paljon kaikkea ettei hirveästi pystynyt pysähtymään suremaan. Monesti kyllä jälkeenpäin mietin että mun lasteni vauva-ajat on olleet kauhean raskaita ja surullisia, aika mikä pitäisi ja voisi olla mukavaa ja ihanaa. Äitini ehti vielä nähdä toisen lapseni ja kuoli hänen ollessa noin puolivuotias. Voimia sulle ja äidillesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olihan se rankkaa, mutta pakko se on vain kestää. Elämässä tapahtuu surullisia asioita. Voimia sinulle.
Mutta jaksamista sinulle. Oma vauvani oli 3kk, kun äidilläni todettiin agressiivinen rintasyöpä. Ensin vietiin osa rinnasta, ja kuukauden päästä loputkin. Hoidot olivat myös raskaat ja äitini oli välillä ihan kauhea.
Valitettavasti hoidot ja kuolemanpelko tekevät sitä.
Pidä itsestäsi huolta. Sinä olet nyt tärkein. Jos sinä et jaksa, ei vauvakaan jaksa.
Syöpapotilaille tarjotaan nykyään ammattiapua. Sitä on monen vaikea ottaa vastaan, mutta kun kuulet mahdollisuudesta, niin iloitse asiasta ja kannusta häntä siihen. Siitä on ihan oikeasti hyötyä teille kaikille. Ja jos sitä ei jostakin syystä tarjota, niin pyydä sitä äidillesi, vaikka jonkin sairaalajakson aikana.
Minun äitini on nyt pääsemässä takaisin terveiden kirjoihin, ja toivon sitä täydestä sydämestäni sinullekin.
Mutta muista nyt se, että äidilläsi on ihan hirveää, mutta sinulla on vauva ja sinun TÄYTYY huolehtia itsestäsi. Kaikkea hyvää teille.
äitisi on vielä luonasi, joten vietä hänen kanssaan aikaasi mahdollisimman paljon.
Itse tuoreena äitinä sain äidiltäni paljon tukea ja tosiaan lähennyimme paljon tuona aikana.
Kävi miten kävi, elämä kantaa. Voimia sinulle tulevaan, toivottavasti kaikki käy parhain päin.
Ja onnea vauvasta ja tuoreesta äitiydestä! Halaus!
Esikoista odottaessani syöpä uusi ja lapsen yksivuotissynttäreiden aattona vietettiin siskoni hautajaisia. Välillä tuntuu todella epäreilulta kaikki tämä, mutta toisaalta ei saa antaa ikävien muistojen viedä sitä iloa, mitä nämä onnelliset tapahtumat ovat tuoneet mukanaan. Siskoni ehti olla kummitätinä esikoiselle lähes vuoden ja sain kuitenkin jakaa hänen kanssaan monet asiat diagnoosin jälkeenkin.
Tsemppiä!
Alue: Aihe vapaa
purkamaan tuollaisessa vaiheessa, äidilläsi on suurempia huolia nyt. Pakko se vaan on kestää kaikenlaiset elämän asiat. Raskasta on varmasti ja jos niin kauheasti käy, että äitisi menetät, omalla kohdallani vauva oli juuri se, mikä kantoi eteenpäin pahimman surun yli, ehkä sinullakin auttaa..