Te, joita on kiusattu koulussa!
Kuuntelin tässä juuri Ylen Areenasta erästä radio-ohjelmaa, jossa puhuttiin mm. siitä, miten kiusatut ovat nimenomaan heikkoja. Mä mietin omaa taustaani - olen siis ollut koulukiusattu peruskoulussa - mutta en mä liitä kyllä sanaa "heikko" omaan luonteeseeni, vaikka en mä väitä mikään supervahva ihminen olevani.
Mä oon kyllä tavallaan herkkä, mutta mä näen, että tavallaan mun lannistamattomuus, sellainen hyvin kirkas moraalinen näkemys, mikä mulla lapsena oli (ja miksei vieläkin, mutta aikuisena tietenkin vähemmän mustavalkoinen), oli yksi syy siihen, että mua kiusattiin.
Kertokaa nyt te muut. Osaatteko sanoa, miksi teitä kiusattiin, ja mitä mieltä olette siitä, että juuri heikot joutuvat kiusatuksi?
Kommentit (16)
mä vedän sumeilematta turpaan jokaista kusijunttia, joka joskus vastaan tulee. Ajat ovat todellakin muuttuneet. Kiusaajilla vähän väliä naama mustana loppuelämänsä. Sitä saa mitä tilaa.
vai verrytteletkö sä vaan?
mä vedän sumeilematta turpaan jokaista kusijunttia, joka joskus vastaan tulee. Ajat ovat todellakin muuttuneet. Kiusaajilla vähän väliä naama mustana loppuelämänsä. Sitä saa mitä tilaa.
vai verrytteletkö sä vaan?
oletko sä vähän tyhmä? mene plikka hiekkalaatikolles takasin. Hushus!
mä vedän sumeilematta turpaan jokaista kusijunttia, joka joskus vastaan tulee. Ajat ovat todellakin muuttuneet. Kiusaajilla vähän väliä naama mustana loppuelämänsä. Sitä saa mitä tilaa.
vai verrytteletkö sä vaan?
oletko sä vähän tyhmä? mene plikka hiekkalaatikolles takasin. Hushus!
Mutta miten tuo vastas mun kysymykseen? Kysyin niiltä, joita on kiusattu koulussa, että miksi ne näkee, että niitä on kiusattu koulussa, ja onko mahd. heikkoudella jotain tekemistä sen kanssa? Miten "mä vedän sumeilematta turpaan jokaista kusijunttia, joka joskus vastaan tulee. Ajat ovat todellakin muuttuneet. Kiusaajilla vähän väliä naama mustana loppuelämänsä. Sitä saa mitä tilaa." vastaa siihen?
Itse ainakin olin kersana tosi hiljanen, ujo ja herkkä ja siksi mua kiusattiin. Mut oli helppo saada itkemään niin kai siitä sai muut jotain filareita. Nykyään aikuisena kiusaustausta vaikuttaa edelleen, mutta oon mä suurilta osin kasvanut siitä kaikesta paskasta yli enkä annan enää kenenkään kävellä mun yli. Mutta siis, kyllä mä sanoisin että kiusaamisesta jonkinlaiset arvet aina jää. Ja varmasti mätkäsisin turpaan jos tulis joku vanha kiusaaja kadulla vastaan.
sä nyt ainakin typeriä kyselet. Etkö tajua mikä on kysymys ja mikä on vastaus? Ei liene mun tehtävä opettaa sellasta sulle.
sä nyt ainakin typeriä kyselet. Etkö tajua mikä on kysymys ja mikä on vastaus? Ei liene mun tehtävä opettaa sellasta sulle.
Mä tiedän, mikä on kysymys ja vastaus, ja ne kysymykset löytyy tuosta mun avausviestistä. Juttele sä täällä näistä omista jutuista itsekses ihan rauhassa, mä jään odottamaan, josko tulis lisää vastauksia aiheeseen.
Mua kiinnostaisi kuulla, mitä se tyyppi oikeasti sanoi.
En mäkään mikään heikko ole, päinvastoin, mutta ilmeisesti ujous ja herkkyys aiheuttivat sen, että mua alettiin kiusata. Lisäksi niihin aikoihin kun kiusaaminen alkoi, pääasiallinen huoltajani kuoli ja monet kerrat olenkin miettinyt sitä, vaikuttiko tuo omaan käytökseeni niin, että se sitten ärsytti muita.
mutta en kiusaakaan enää, tulin uskoon. Jumala on Herrani.
Mua kiinnostaisi kuulla, mitä se tyyppi oikeasti sanoi.
En mäkään mikään heikko ole, päinvastoin, mutta ilmeisesti ujous ja herkkyys aiheuttivat sen, että mua alettiin kiusata. Lisäksi niihin aikoihin kun kiusaaminen alkoi, pääasiallinen huoltajani kuoli ja monet kerrat olenkin miettinyt sitä, vaikuttiko tuo omaan käytökseeni niin, että se sitten ärsytti muita.
aihe, vaan eräs romaani, mutta siinäkin yhtenä teemana on kiusaaminen ja sen asetelmat.
Tässä linkki:
http://areena.yle.fi/audio/946425
En muista missä kohdassa tästä asiasta puhuttiin.
Olin hiljainen ja hiukan syrjäänvetätyvä, lisäksi isäni oli poliisi. Helppo kohde siis kiusattavaksi, enkä osannut puolustaa itseäni.
Nyt itsekin poliisina ollessani olen näitä kiusaajia tavannut työni puolesta, ja säälin heitä. Elämä ei monellakaan ole raiteillaan.
vähän "tynnyrissä kasvanut" enkä oikein uskaltanut katsoa ihmisiä silmiin. Kai siitä olemuksesta huokui satojen metrien päähän, että tuossa on helppo uhri. Onneksi sentään opin jossain vaiheessa vähän näpäyttämään takaisin, kun oikein suututti. Tiesin kyllä, että en ollut ihan sellainen miksi minua pilkattiin (osittain kyllä osui ja upposi).
Tänä päivänä olen kouluttaunut, hyvässä työssä missä pääsee myös näkemään maailmaa. Joistakin entisistä kiusaajista näkee, että ovat kateellisia, mutta eipä ole tullut mieleen alkaa vittuilla takaisin, purkaa sitä vuosien takaista kaunaa. Nuoria, ajattelemattomia oltiin kaikki silloin kauan sitten.
Mä tajusin oikeastaan jälkikäteen, että oikeastaan olin koulukiusattu. Vaikka joka päivä sain jotain kuittailua kuulla. Isä oli opettaja ja kai kiusaajat olivat jotenkin kateellisia mulle, kun olin hyvä oppilas. En koskaan puhunut isästäni, mutta silti hänestä kuittailtiin.
Olin vähän hiljainen ja varauksellinen. Mutta se taisi näitä kiusaajia eniten ärsyttää, kun ei mikään juttu saanut mua itkemään. Itse olin jotenkin heidän yläpuolellaan kuitenkin. Vaikken osannut vastata takaisin heidän jutuilleen.
vain heikot joutuisivat kiusatuiksi. Ennemmin sanoisin, että kiusaamisen taustalla useimmiten on kiusaajan halu pönkittää omaa asemaansa/egoaan, päteä kaveriporukassa. Sehän käy tietenkin helposti arkojen reppanoiden kustannuksella, mutta aijai miten kiusaajaa hivelevää toisaalta onkaan tehdä naurunalaiseksi tai sulkea porukan ulkopuolelle hyvä, lahjakas, kaunis jne. oppilas, jota kiusaaja kadehtii.
enää tässä sen peruskouluhelvetin jälkeen.
mä vedän sumeilematta turpaan jokaista kusijunttia, joka joskus vastaan tulee. Ajat ovat todellakin muuttuneet. Kiusaajilla vähän väliä naama mustana loppuelämänsä. Sitä saa mitä tilaa.