Onko mielestäsi hankalampaa olla vauvan vai murkkuikäisen äiti?

ja kummassakin puolensa. Erilaisia arjen haasteita, ihania lapsia silti. :)

olla murkkuikäisen vanhempi. Mitä isompi lapsi, sitä isommat murheet. Tulee mukaan ihmissuhdejuttuja, päihteitä jne. Lapsi on päästettvä kulkemaan ja sydän syrjällään toivottava, että tulee ehjänä takaisin.

ja kokemusta on, kun perheessä on ollut monta vauvaa, joista kaksi jo murrosiän ohittanutta nykyisin.

Lapsen vauva-aika on ehtinyt unohtua jo totaalisesti siinä vaiheessa kun lapsi on ehtinyt murkuksi. Koko vauva-ajasta muistaa vain ne hyvät puolet ja jos hankalia muistaa niin aika on kullannut nekin muistot.



Teiniajan muistaa sitten paremmin jos lapsi on juuri teini-ikäinen tai sen ylittänyt. Siksi vanhempi kuin vanhempi yleensä sanoo että teini-ikäisen kanssa on vaikeampaa oli sitten niin tai ei. ;)

Vauva oli helppo (nyt 1,5 vee). Murkun kanssa vähän vaikeampaa.



Kun taapero ryttyilee, nappaan kainaloon ja sanon että nyt mennään kotiin. Murkkua ei enää napata kainaloon.



Mitä isompi lapsi sitä isommat murheet. Sihen kannattaa varautua..

eihän vauvassa ole mitään hankalaa, jos on terve. Mutta terve murrosikäinen voi olla NIIN ärsyttävä ja hankala ajoittain.

Minun mielestä helpointa oli olla vauvan äiti, ja palkitsevinta.

ja ei lapseni eivät ole nukkuneet kuin alussa varttitunnin pätkiä sylissä ja myöhemmin ekan vuoden ajan tunnin pätkiä. mutta koska imetin niin kai hormonitoiminta jotenkin piti virkeänä. sain paljon aikaan ja olin virkeä, vaikka nukuin pätkissä, mitä en olisi koskaan voinut uskoa, koska luulin aina, että tarvitsen suunnilleen 10 tuntia yhtäjaksoista unta jaksaakseni. olen aina siis tarvinnut paljon unta.



mutta minusta äitiys on sitä raskaampaa mitä isommat lapset. omat lapset tyttöjä.

Murkun kanssa saa NUKKUA ja se pitää järjen päässä. On myös helpompaa kommunikoida sellaisen kanssa joka osaa puhua kuin sellaisen kanssa, vauva vaan huutaa jos joku on vialla.



Ja molemmista kokemusta samaan aikaan. Voi tietty olla että meillä on ollut harvinaisen fiksu murkku.

Murkkujen kanssa leppoisaa ja iloisia yllätyksiä täynnä :)



Vauvojenikin kanssa on ollut aivan ehdottoman ihanaa, vaikka se raskaampaa on ollutkin.

mutta toistaiseksi on ollut kaikkein helpointa olla vauvan äiti. Ensin luulin että vaikein ikä olisi 1,5 (motoriikkaa vaikka kuinka, järkeä ei yhtään), sitten että vaikein ikä olisi 2,5-3,5 (uhmaa vaikka kuinka, järkeä vähän), sitten että se olisi mikä hyvänsä ikä jolloin pikkusisarus on joko 1,5 tai 2,5-3,5, ja nyt alan pelätä että pahin saattaa olla edessä murrosiässä.



Vauvat olivat meillä helppoja ja ihania, ottaisin milloin hyvänsä lisää vauvoja jos ne pysyisivät bonsai-vauvoina eivätkä kasvaisi isommiksi.

en keksi mitään vaikeutta murkun kanssa, mutta yhtään vauvaa, joka huutaa kaikki yöt ja päivät, en jaksaisi.