Lue keskustelun säännöt.
Sopiiko jackrusselin terrieri lapsiperheeseen?
Kommentit (23)
se on terrieri ja suhteellisen alkukantainen otus, jonka kärsivällisyys ei riitä lasten äkkinäisyydelle, vaan se saattaa näykkäistä helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se on terrieri ja suhteellisen alkukantainen otus, jonka kärsivällisyys ei riitä lasten äkkinäisyydelle, vaan se saattaa näykkäistä helposti.
on Jackrusselinterrieri ja tuo koira on kyllä ihan superkiltti ja ihana. Omapäinen ja ylienerginen kyllä, mutta tosi kiltti. Tuon koiran "avulla" meidän vanhimman lapsen koirapelkokin lähti pois, kun huomasi, miten kivoja koirat on. Ikinä ei ole murahtanutkaan tai meinannutkaan näykätä. Tykkää kun lapset heittävät palloa jne. ja niin kuin joku jo kirjoitti, tajuaa, että lapset ovat lapsia ja heille tiputtaa pallon maahan jne. Mutta ehkä toi russeli on vaan harvinaisen kiltti russeliksi.
pelännyt. On tyttären perheessä tykkäsi leikkiä ja vilkashan tuo oli. Ei näykkinyt ollenkaan.
Onpa outoja vastauksia mun korvaan! Itselläni on kaksi russelia, ja lapsia enemmän rakastavia koiria saa hakea! Ovat ihan hulluin lapsiin ja leikkivät innoissaan niiden kanssa, jopa vauvojen. Ymmärtävät myös, että lapset on lapsia, ja leikkivät niiden kanssa hellemmin, eivät murise jne., tuovat palloa ja lelua viereen ja kärsivälllisesti odottavat, että taapero saa sen noukittua ylös, juoksevat innosta hihkuvan taaperon perässä. Meidän russelit eivät todellakaan ole vihaisia, vaan todella lempeitä koiria. Hirveästi energiaa niillä kyllä on ja ne kaipaavat yhtä paljon liikuntaa kuin isot koirat, mielellään niiden pitäisi antaa juosta vapaana metsässä joka päivä, että saavat purkaa höyryt pihalle. Mä ainakin voisin suositella lämpimästi!
Meidän jackrussell oli nelivuotias kun esikoinen syntyi. Siitä parin vuoden päästä syntyi toinen lapsi. Koskaan ikinä milloinkaan koira ei ole edes yrittänyt näykkiä lapsia. Kun olivat vauvoja, nukkui lattialla vauvan sängyn vieressä. Koko ajan olemme koiran pitäneet perheen menossa mukana, ei ole ollut tarvetta olla mustasukkainen lapsille. Koira on laspillemme todella rakas ja tärkeä kaveri ja nyt vanhoilla päivilläänkin vielä jaksaa leikkiä heidän kanssaan ja lenkkeillä. On ollut erittäin terve yksiö. Ja sitähän koirat ovat, yksilöitä. Ei voi niputtaa, että kaikki jackrusselit olisivat kamalia näykkijöitä ja vaikkapa bichon friseet sopivia. Vamrasti maailmasta löytyy näykkivä bichonkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari tuttavaani myös kasvattaa niitä.
Russeli sopii lapsiperheeseen, joka osaa kouluttaa koira ja pitää koiraa koirana. Karvanlaaduissa ei ole eroa luonteen kanssa. Näitähän on sileitä, puolikarkeita ja karkeita. Kaksi viimeistä nypitään.
Parsonrusselinterrieri on pitkäjalkaisempia ja luonteeltaan melko samaan menevä. Ehkä hieman haasteellisempia kuin russelit.
Molemmat rodut ovat melko nuoria ja vaihtelua rodun sisällä on luonteissa erittäin paljon. Kannattaa tutustua molempiin vanhempiin kunnolla ja jos mahdollista, niin ottaa koira kasvattajalta, jolla on itsellään lapsia. Näin pennut ovat tottuneet pienestä saakka lapsiperheen elämään.
Olen kouluttanut useampaa russelia ja parsonia, myös muutamaa Jack Russell Terrieriä (ei Kennelliiton rekisterissä, vaan omassaan) ja suurin osa on ihan ok tapauksia.
Bostoninterrieriä en voi kenelläkään suositella rodun terveysongelmia takia.
Lisäksi niillä on monesti luonnevikaa (vaatii todella tiukan koulutuksen ja silti monet näykkivät esim kantapäitä, nenää jne.)
Harkitsisin todella tarkasti ennen kun kyseistä rotua ottaisin lapsiperheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta jos välttis otatte niin muistakaa kouluttaa kunnolla.
Sukulaisperheellä oli ja kyllä en mielellään mennyt silittelemään. Eipä se koira kyllä välittänytkään muista ihmisistä. Saattoi kyllä helposti purra, näykkäistä.
En kyllä kysellyt onko koulutettu, ilmeisesti ei kovin hyvin. Hieman vaikutti olevan luonteessa vikaa.
ottaisi.
Siskon perheellä on, lapset on jo kouluikäisiä, russeli on niin vilkas että siinä pienet jää jalkoihin. Ei kyllä näyki, en tosin tiedä miten ihan pieniin suhtautuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vanhaa ja kouluttamatonta russelia. Hyvin ovat lapsen kanssa toimeen tulleet. Ekat kaksi kuukautta meni tutustuessa mutta sen jälkeen ei ongelmia ole ollut. Nuorempi russeleista on lapsellemme (nyt 3 vee)erittäin tärkeä.
Siinä se sopii lapsiperheisiin kuin muutkin pienet koirat. Eikä ongelmia tule yleensä minkään koiran kanssa joka otetaan lapsiperheeseen pentuna. Siis, jos nyt yleensä jotain koirien ja niiden koulutuksen päälle ymmärtää... Haasteellisempaa se on silloin, kun koira on elänyt pitkään perheessä johon sitten tuleekin yllättäen vauva.
että russeli on erittäin tervepäinen rotu, jota ei ole jalostuksella pilattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemuksia ko. rodusta?
Jos en muista väärin tyttären perhe ottanut sellaisen.
Vartin vaille rotupuhdas, tämä on kai neljäs koti. Vuosi mennyt, ja nyt alkaa vasta kotiutumaan.. jos tulww virhwitä johtuu siitä et se tuli just syliin nuolemaan....
No niin, nyt häädin pois :) Eli siis täysin kouluttamaton, ei edes ihan sisäsiisti tyttö. Ekana päivänä yritti näykätä taaperoa, mutta kun kiellettiin, ei ole KOSKAAN tehnyt sitä uudelleen! Tosi kiltti, arka pusutyttö. Ainoa vika on satunnaiset pissat sisällä ja karkailunhalu.
Mut toisaalta, tämän täyssisko oli saatanasta, hyökkäsi mm sylissä nukkuvan vauvan kimppuun.. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saman kokoinen terrieri ja tosi lapsirakas koira. Meillä neljä lasta ja 5 vuotias narttu (otettiin pentu kolmannen lapsen ollessa 1-vuotias), ikinä ei ole mitään ongelmia ollut.
Bostonin terrieri on aivan ihanteellinen lapsiperheen koira. Tutustuppa rotuun netissä.
Meidän perhe on pitkään miettinyt ja punninnut vaihtoehtoja koiraksi perheellemme. Ja olemme päätyneet em. rotuun.
Tietysti jos katsotaan koiran ulkonäköä, niin Jackrusselin terrieri on tietysti enemmän silmää miellyttävä.., mutta muuten ominaisuuksiltaan Boston vie voiton.
on se lyhytkarvainen versio, ei siis parson.
Oli heillä muutaman vuoden "vauvana" ennen lapsia.
Ei varsinaisesti vihainen, mutta esim. jos istuu emännän sylissä/ vieressä murisee ja irvistelee oman perheen lapsille!! Ei ilmeisesti ole koskaan purrut.
Itse en KOSKAAN suvaitsisi tuollaista käytöstä koiralta!
Itsellä oli aikanaan australianterrieri. Vilkas, mutta nöyrä koira. Koskaan ei edes ärähtänyt lapsille, vaikka joskus saikin haipakkaa taaperoilta :)
terrieriä etenkään silloin, jos kyseessä on perheen ensimmäinen koira. Usein ovat kovapäisiä ja itsetietoisia, varsinkin urokset. Itsellä ollut useamman rodun terrierejä sekä uroksia että narttuja.
Esim Bichon frise tai perhoskoira voisivat olla sopivia pieniä koiria. Kouluttaa kyllä pitää niitäkin, kuten IHAN KAIKKIA koiria. Ja pitää muistaa, etteivät ne ole leluja ikinä ja myös se, että perheessä pitää olla aina joku, joka viime kädessä huolehtii koirasta (miel. 3 lenkkiä päivässä, leikitys, älyllinen touhuttaminen ja säännöllinen ruokinta ja huolto) silloin kun ketään muuta ei huvita tai ei ole jostain syystä paikalla. Tätä 12-15 vuoden ajaksi.
Anteeksi saarna, mutta tämä usein unohtuu koiranottoinnossa. Se on ankaraa sitoutumista, joka kyllä palkitsee itsensä hyvinvoivana ja -käyttäytyvänä koirana.
Jos jonkun koiran otatte, onnea matkaan!
Parsorussel kuin Jackrussel. On kiltimpi ja säyseämpi, karkeakarvainen vaatii nyppimistä puolen vuoden- vuoden välein. Pitkäjalkaisempana hyvä liikkuja lenkkiseuraksikin.Oppii helposti räksyttäjäksi. Terve rotu, ei ole vielä loppuunpilattu jalostuksella.
Varsinkin nartut tulevat lasten kanssa hyvin toimeen Urosta en suosittele, on huomattavasti aggressiivisempi. Olen omistanut rotua.
Tunnen vain lapsia inhoavia / pelkääviä jackrusseleita.
Niillä on ns. luonnetta, mikä voi tarkoittaa ikäviäkin piirteitä käyttäytymisessä.
Meillä on 5kk vanha russeli. Tykkää todella kovasti lapsista ja alkuinnostuksen jälkeen on leikkinyt nätisti lasten kanssa. Vaati alkuun aikuisen valvontaa lasten touhutessa koiran kanssa. Lapset ei saa vielä leikkiä rajuja leikkeja pennun kanssa, sillä pentu toki innostuu helposti leikkimään rajustikin. Minusta sopii erittäin hyvin myös perhekoiraksi. Russeli ei tykkää pitkistä yksinoloista, joten sekä lapsille että koiralle on seuraa toisistaan koulun jälkeen. Meidän pentu on myös todella helposti oppiva ja aina innokas harjoittelemaan uusia asioita. Kuten terrierin rotumääritelmään kuuluu, on koira itsepäinen, mutta pitkäjänteisellä koulutuksella saa erittäin hyvän perhekoiran!