Miksi ihmeessä toisten on pakko vähätellä lapsettomuushoidoissa läpikäyviä?!

koska noita "hyvää tarkoittavia" kommentteja on alkanut tulemaan, niin olen alkanut varovaiseksi puheissani.

Olette oikeassa siitä, että minun pitäisi kertoa, kuinka rikki olen ollut, mutta tää on niin vaikea aihe.

ap

jos ain avaan kuulee ne menestys tarinat - eli "oltiin hoidoissa ja saatiin lapsi", niin ei kai sitä voi tajuta mitä sen lapsen taka oikeasti on...

Luulisi että ihmiset vähän ajattelisivat mitä kommentoivat toisten kirjoituksiin. Tällä palstalla tuskin on tarkoitus ruveta suutaan soittamaan. Jos aihe on niin vastenmielinen, eikä älykkyysosamäärä riitä, niin on syytä vaihtaa sivustoa! Tai sitten kyseinen kirjoittaja on itse lapsettomuusongelmien kanssa taisteleva, joka ei jaksa enää muuta kuin psyykata itsensä, että ei lapsia ansaitse!!! Jokatapauksessa voimia Sinulle joka alunperin keskustelun aloitit.

että en voi ymmärtää, koska minulla ei ole kokemusta lapsettomuudesta. Jostain syystä en vaivaudu kertomaan, että meidän lapset on saatu aikaan hoidoilla. Tuntuu siltä, että moni hormonimyrskyssä on täysin kykenemätön ottamaan vastaan yhtään mitään lohtua tai faktaa, pääasia, että pääsee itkemään omaa kurjuuttaan.

Ettei minua voi syyttää siitä, että olisi päällä kauheat hormonimyrskyt. Ongelmani on se, että kun kuuntelen näitä lohdutuksia, niin en ole oikaissut riittävän suoraan, ettei asiat ole niin yksinkertaisia. En tiedä, kuinka tarkkaan minun pitäisi kertoa kroppani toimimattomuudesta, että asia menisi perille ja ilman, että niistä pitää vääntää omat versiot.

ap

Itse kävin erilaisissa hoidoissa 7 vuotta kunnes saimme ivf-lapsen.



Eihän sitä kukaan ulkopuolinen vaan tajua kuinka kipeää lapsettomuus voi tehdä.

Eikä kaikki tajua että siinähän on kyse koko oman elämän ja parisuhteen tulevaisuudesta. Ja samalla koko olemassaolon tarkoituksesta. Siitä että kaikki elämässä on koko ajan kesken ja epävarmaa.



Eikä ihmiset tunnu tajuavan sitäkään miten hankalaa on juosta vuosikausia työkavereilta salaa kesken työpäivien kalliissa hoidoissa.

Ei sitä tajua oma äiti, eikä parhaatkaan kaverit.

Ëikä tajunnut mitään se typerä lääkärikään joka taannoin lehdissä valitti ettei "uranaisten" kalenterista edes löydy aikaa hoidoille. Jotenkinhan ne rahat on niihin perkeleen kallliisin hoitoihin tienattava....

En mäkään viitsi ystäville valittaa miten on raskasta paneskella joka yö ja pillu on kipeenä eikä ole vieläkään tärpännyt. Kiinnostaisikohan niitä?

Taas kerran ystäväni, joka tulee helposti raskaaksi, alkoi kommentoimaan ja vähättelemään tilannettani, vaikkei siitä juuri mitään tiedäkkään.

miksi en tule raskaaksi, eikä tämä syy ole tietenkään mikään päästä keksitty juttu. En muista sanatarkasti, mitä ystäväni sanoi, mutta hän kyseenalaisti sanomiseni ja käänsi asian niin, ettei ehkä mitään syytä/ongelmaa olekaan.

ap

lapsettomuushoidot 7 vuoden takaa. Miehelleni lapsettomuus oli kamala suru, olihan syy hänen siittiöissään. Minulle suru, kun munasarjat eivät toimineet, kohtu ei vastaanottanut alkioita. Se oli henkisesti rankkaa vaikka fyysisestikin.. siinä sitä kuunteli lohduttavia sanoja. Ei kaikki ymmärrä ja ovat rumia suustaan. Mieheni oma veli nauroi ja sanoi miehelleni että onko tämä joku tuhkamuna.. se oli liikaa miehelleni.



Lapsettomuus koettelee omaa seksuaalisuutta, identiteettiä, psyykkisiä voimavaroja, tulevaisuuden haaveiden romuttumista, parisuhdetta. Kaikkea.



Saimme hoidoilla lapsen. Ja sen jälkeen kaksi lasta luonnon ihmeellisenä lahjana vaikka ei pitänyt. Ne jotka vähiten ymmärsivät lapsettomuuden tuskaamme, saivat jäädä ystäväpiiristä. Edelleenkään en ota heitä elämäämme mukaan siten kuten voisin. Eivät ole sen arvoisia.



Joten jätä ap tuollaiset ihmiset omaan arvoonsa. Ja muista: Kaikkea ei tarvitse kertoa. Itse kerroin liikaakin..

että kun (usko vaan onnistumiseen!) lapsia saatte, niistä tulee teille erityisen rakkaita. Tulette antamaan heille sellaista rakkautta joka monikaan helposti raskatuva ei pysty antamaan syystä että eivät tiedä, miten ARVOKKAITA heidän lapsensa oikeasti ovat.

Tuossa juurikin yksi päivä katselin kun ystäväni, joka raskautui helposti, kasvatteli omia lapsiaan.. niin oltiin julmia, nöyryytettiin ja koskaan ei heitä syliin oteta kun kotia pitää buunata ja sisustaa. Toinen lapsista kysyi minun kuullen että miksi äitinsä ei ole kuten minä, joka nauraa lastensa kanssa ja touhuaakin.. lapsikin sen huomaa onko hän oikeasti arvostettu ja rakastettu.

Voihan lastaan rakastaa vaikka olisi tullut marjapuurosta raskaaksi. Mutta erityiseksi vanhemmuus tulee kun sitä on koeteltu ennen kuin se on päässyt aluilleenkaan.

mutta idioottien kommenttien kuuntelu satuttaa tosi paljon.

Onneksi minulla on ihana mies, jolle puhua ja käydä läpi tilannetta, koska ystävälleni en enää tästä asiasta puhu.

ap

Siis onko ap sanonut ettei pää kestä hoitoja vai mistä toi yks (tai siis kaks) kommentti oikein tuli? Eihän se valita niitä hoitoja, vaan sitä kaveria! Lueppa oikein ennen kun rupeet aukoon!



Sitä en tiedä, että onko pakko sietää tollasta kaveria, jos pää ei kestä. Siitähän ap:n viestissä oli kyse.

Pakkoko siellä hoidoissa on käydä, jos pää ei kestä?

Sitä kun ei niihin hoitoihin lähtiessä aina tiedä kauanko niitä joutuu läpi käymään. Minusta on todella tyhmää esittää yhtään tämän tyyppisiä kommentteja tällä palstalla, jossa ihmiset kuitenkin hakevat vertaistukea ja ymmärrystä. Saako tämän tyyppisten kommenttien lähettäjät jotain sairasta mielihyvää siitä, että saa toiset suremaan ja itkemään vielä enemmän?!

Ihmisellä kun on vain taipumus yrittää löytää jotain sanottavaa, vaikkei aina niin järkevääkään.

Meidän pihassa tosin on yks äiti , joka IHAN AIKUISTEN OIKEASTI haluaa just livauttaa ja piikitellä arkoihin kohtiin. Hän on mm. verrannut kenen lapsen sairaus on kamalinta ja mitätli aina muiden kokemukset. Osotan sitä päivää, jolloin pääsemme muuttamaan tästä pois.

Itse en tuollaista ole koskaan kokenut, päinvastoin! Oletko jutellut ystäväsi kanssa aiheesta, oletko tulkinnut hänet väärin? Tai sitten hän vain ei ymmärrä.

Ja mitä väliä, luota itseesi, ole sinut valintojesi ja tekemisiesi ja sanomisiesi kanssa niin tuollainen ei haittaa =).

kuin muutkin elämän isommat vastoinkäymiset. Eli niiden kanssa elävä kokee ettei muut ymmärrä. (Joka on varmasti osittain tottakin.) Kuitenkin usein ihmiselle, joka on masentunut jostain elämäänsä liittyvästä asiasta (läheisen kuolema, avioero, pettäminen, uran tuhoutuminen, lapsettomuus, lapsen sairaus/kehitysvamma tms.), on hyvin vaikea kommentoida mitään, joka "tyydyttäisi" häntä. Keskustelu käy hyvin vaikeaksi, kun jokaista sanomaansa asiaa pitää miettiä ensin hirveästi.

Mutta kun läheltä kuulee noita juttuja, niin kyllähän ne ihmetyttää. Ja ystävääni en tietenkään aio unohtaa tämän asian takia, koska hän ei tarkoita pahaa. Hän vaan ajattelemattomuuttaan kommentoi tyhmillä tavoilla.

Halusin vaan muistuttaa siitä, kuinka kipeä asia tämä on ja kuinka tukea toista, joka tämän kanssa kamppailee. Lapsettomuus kuitenkin sattuu aika monen omalle kohdalle taikka ystävälle.

että mitä tekisin/olisin tehnyt jos lasta ei olisi alkanut kuulumaan tai seuraavaa ei alkaisi kuulua. Se sai minut miettimään, tajusin että minä luultavasti kävisin tutkimuksissa, mutta vain sitä varten että jos syy olisi jossain sairaudessa jommassa kummassa meissä, mutta mihinkään hoitoihin en lähtisi.



Et ehkä halua juuri nyt kuulla tätä ap, mutta muista että on olemassa muitakin vaihtoehtoja vanhemmuuteen. Ei kaikille ole tarkoitettu välttämättä lasta/lapsia sillä "normaalilla" tavalla, eli itse synnyttämällä.

että mitä tekisin/olisin tehnyt jos lasta ei olisi alkanut kuulumaan tai seuraavaa ei alkaisi kuulua. Se sai minut miettimään, tajusin että minä luultavasti kävisin tutkimuksissa, mutta vain sitä varten että jos syy olisi jossain sairaudessa jommassa kummassa meissä, mutta mihinkään hoitoihin en lähtisi.

Et ehkä halua juuri nyt kuulla tätä ap, mutta muista että on olemassa muitakin vaihtoehtoja vanhemmuuteen. Ei kaikille ole tarkoitettu välttämättä lasta/lapsia sillä "normaalilla" tavalla, eli itse synnyttämällä.

että siis lapsettomuushoitoihin en lähtisi, mutta jos joku sairaus löytyisi niin sen toki hoidatuttaisin.