Vanhempien yhteisestä ajasta ilman lapsia.

meillä on jo useampi lapsi. Ne harvat kerrat, kun olen pyytänyt äitiäni meille, että pääsisimme jonnekin konserttiin tms., äitini muistuttaa, että pitäisi ymmärtää, että enää ei voi mennä kahdestaan, kun on lapsia.

muutakaan syytä noin tylyyn toimintaan en keksi.



Sitäpaitsi esim. oma äitini oli monet kesät mummolassa hoidossa! Että kyllä sitä on ennenkin lapsia hoidatettu muilla, ja pitkiäkin aikoja.

Kun minullakaan ei ollut kivaa, niin ei muutkaan saa... Ärsyttävää.



Omat vanhempani kyllä vahtivat lapsenlapsiaan aivan innoissaan. Suunnittelevat mökkireissuja sun muita. Heille sukupolvien välinen tiivis yhteydenpito on olennainen osa normaalia elämää.



Itsekin EHDOTTOMASTI haluan hoitaa lapsenlapsiani sitten tulevaisuudessa, en nyt joka päivä, mutta vaikka kerran kuussa viikonlopun ajan tai vastaavaa. Tiedän, mikä minulle on elämässäni tärkeää.

ainakin mielikuvissaan :P Koska tosiaan monilla vanhemmilla sukupolvilla mummot, kotiapulaiset yms. ovat hoitaneet lapsia PALJON. Itse eivät vain muista ja myönnä sitä.

ja perhe-elämän täytyy joustaa lasten myötä. Mutta kyllä aikuiset tarvitsevat aikaa olla myös kahdestaan! Itse en näitä ruuhkavuosia jaksaisi, jos en välillä pääsisi "karkaamaan" miehen kanssa jonnekin kahden. Onneksi isovanhemmat hoitavat mielellään.



Sitä en ymmärrä, että lapset pitäisi aina dumpata jonnekin hoitoon eli ettei heidän olemassa olo saisi häiritä aikuisten elämää. Naapurissani asuu perhe, jossa kaksi alle kouluikästä ja ovat milloin milläkin naapurilla hoidossa, koska aikuisten pitää päästä urheilemaan jne. Tällaista en ehkä pitkän päälle ymmärrä. Mutta tää nyt menikin jo ohi alkuperäisen aiheen...

eivät ole aikanaan saaneet hoitoapua lähes ollenkaan. Äitini siksi onkin hyvin innokkaasti tarjoamassa hoitoapua, hän itse tietää millaista on, kun sitä apua ei ole. Aika vähän olen silti raskinut lasta antaa hoitoon, mutta vauvavuotena muutamakin tunti oli taivaallista, jotta pääsi esimerkiksi kuntosalille.