Naistenklinikka vai Kätilöopisto? Kokemuksia kaivataan...Onko muuten NKL:ssä käytössä ammetta?

Valitsin NKL:n lähinnä sillä perusteella, että Lastenklinikka on lähellä. En tosin uskonut, että sitä tarvittaisiin, vaan toisinpa kävi. En ollut ehtinyt mitään valmennuksia käymään tai tutustumaan sairaalaan, mutta kätilö ja kätilöopiskelija pitivät niin hyvää huolta, että mulle tuli tosi luottavainen ja turvallinen olo. Itse synnytys sujui upeasti. Mulle kiikutettiin jumppapalloa ja geelityynyä, suositeltiin lämmintä suihkua, sain ilokaasua ja epiduraalin, sain liikkua ja kokeilla eri ponnistusasentoja jne.



Olin sairaalassa kaksi yötä, eikä ollut muuta valittamista kuin että tilanpuutteen takia jouduin huoneeseen, jossa oli kolme muuta äitiä vauvoineen (oma vauvani oli Lastenklinikalla). Sain opastusta pumpun käytössä ja vuokraamisessa. Tyttömme siirrettiin sittemmin Kättärille kasvamaan. En tiedä, mikä on Kättärin käytäntö täysiaikaisten vauvojen kohdalla, mutta mä en ainakaan saanut siellä hoitajilta juuri mitään tukea imetykseen, päinvastoin. Pari poikkeusta onneksi oli.

Ihmiset arvostavat niin eri asioita: mä en kiinnittänyt mitään huomiota siihen, millainen synnytyssali oli tai oliko synnyttäneiden osastolla kodinomaista. Kaikki ajatukset olivat vauvassa. Olen joutunut pikkulapsena useamman kerran sairaalahoitoon (silloin eivät vanhemmat saaneet jäädä yöksi), mutta siitä ei tullut mitään kammoa, päinvastoin: mulle sairaala on paikka, jossa saa apua, ja kaikki se tekniikka ei mua häiritse.

Itse synnytin Haikaranpesässä.Olisin saanut kaikki puudutukset mitä voi, mutta selvisin ilman. Samme ison perhehuoneen, näköala puistoon ja keittiö oven takana, saa itse laittaa esim välipalaa.Henkilökunta tuli pyydettäessä paikalle, kunnioittivat äidin toiveita.Vieraita sai ottaa vastaan vapaasti.Ehdottomasti otan uusiksi jos vain voin! Kaverit ovat synnyttäneet Naistenklinikalla, jossa perhehuoneet ovat minusta kolkkoja ja pieniä, ja ryhmähuoneessa oli 12 vuodepaikkaa!Siis minulle ei ainakaan, kiitos. Paitsi jos lapsen terveys niin vaatisi.

Minulla ei ole kokemusta kuin NKL:sta, ja siitä vain positiivista sanottavaa. Kätilöt olivat ihania, ja muutenkin sattui kohdalle vain mukavaa henkilökuntaa.

Vielä kun sattui olemaan aika hiljaista aikaa, olin ekan vuorokauden osastolla yksin neljän hengen huoneessa, mikä kyllä oli mukavaa.



Kivunlievitystä tarvitsin ja sain, epiduraalia jouduin kyllä odottamaan kun anestesialääkäri kutsuttiin pari kertaa oven takaa muualle hoitamaan kiireellisempiä tapauksia, mutta se nyt oli ihan sattuman kauppaa.



Jos joskus vielä synnytän, valitsen ilman muuta Naistenklinikan :)

Mitään syytä epäillä, että sitä todella tarvittaisiin ei ollut, mutta... aina kummittelee mielessä

Esikoiseni syntyi neljä vuotta sitten kätilöopistolla. Olin todella pettynyt paikkaan, kätilö hoki vaan koko ajan ettei vielä tarvita puudutusta, " koska ensisynnyttäjänä en edes tiedä miten paljon pahemmiksi kivut vielä tulevat" aivan kun muutenkin ei olisi pelottanut tarpeeksi. Myöskään lapsivuodeosatolla eivät kokemukseni olleet sen paremmat. Mitään ei neuvottu, kohdun supistuminen katsottiin yhden kerran lähtiessäni pois, episiotomia haavaa ei kertaakaan. " Tämä äiti on niin reipas että pärjää vauvan kanssa" , ei neuvoja imetyksestä eikä mistään muustakaan. Nyt kotiuduimme eilen NKL:lta pikkuprinsessamme 5vrk kanssa. Pelkäsin aivan kamalasti synnytystä, mutta se meni paremmin kuin hyvin. Kipulääkkeittä sain heti tarvitessani, henkilökunta oli upeaa. Synnytys sujui mallikkaasti ja tällä kertaa siitä jäi ihan eri maku suuhun kun viimeksi. Osastolla hoitaja kysyi joka vuorossa mahd. avuntarpeeni, päivittäin tarkastettiin kohdun supistuminen ja alapään haavat. Jos joskus vielä meille vauva suodaan niin ehdottomasti NKL:lla sen synnytän. T.Rypäle ja prinsessa 5vrk

Synnytin 4 lasta NKL:ssa ja viidennen kanssa menen sinne. Ammattilaisempi, ystävällisempi henkilökunta. Itselläni huono kokemus Kättäristä.

Ensimmäiseni synnytin kättärillä ja oli todella huono kokemus kätilöistä lähtien. Kolme seuraavaa synnytin naistenklinikalla ja viidennen menen sinne myös synnyttämään.

Naistenklinikasta ei kokemusta. Kättärillä on ihan hyvääkin kohtelua.

Kyllä sielläkin toki on töissä joitain ei niin kokeneita ihmisiä, kuten kaikissa paikoissa, ja ne osuu kohdalle huonolla tuurilla ja menee jotain pieleen sen takia. Kättärin normaaliosasto sen takia, että pidän perhehuoneista ja vähemmästä huonetoverimäärästä ylipäänsä, ja hieman lyhyempi välimatka meiltä ja tuttu paikka jo...

rv38+5

....on yksi amme, joka on tarkoitettu VAIN avautumisvaihetta varten. ko huoneeseen/ammeeseen ei voi jäädä synnyttämään. Eli on kiinni tuurista pääseekö altaaseen.



Siis nämä tiedot tutustumiskäynniltä viimekuun loppupuolelta, sillä itse en ole vielä synnyttänyt. NKL:lle ollaan menossa ja valintaperusteena meillä oli sijainti.



j+beibi 40+3

Itse synnytin kaksoseni naistenklinikalla ja suosittelen. Kätilöt ja läkärit ihania ja ammattitaitoisia. Kivunlievitystä ei tarvitse kauan odotella, jos sellaista haluaa. Itse sain epiduraalin heti kun pyysin, ei tarvinnut odottaa tuskissaan lääkäriä, vaan lääkäri tuli heti paikalle.

Synnytin esikoisen pari vuotta sitten Naistenklinikalla. Synnytys käynnistettiin, sitä ennen vähän oleilua prenatalla (erittäin mukavaa ja huolehtivaa hoitohenkilökuntaa osastolla 42).



Synnytyssalissa puudutteita tuli heti. Koko ajan kyseltiin, onko olo siedettävä, vai lisätäänkö jotakin. Epiduraalia ei tarvinnut odotella. Näin jälkikäteen ajateltuna ehkä vähempikin tokkura olisi riittänyt. Mukavat kätilöt.



Marmatukseni koskee lapsivuodeosastoa. Siellä sattui vähän huonompi tuuri hoitajien suhteen (= tyly, nenäkäs lastenhoitaja + kätilö, jolta ei herunut juurikaan neuvoja). Imetysneuvontaa sai puolisen tuntia juuri ennen kotiinlähtöä, sitä ennen vauvalle oli tyrkätty lisämaitoa, kun " ei sulta mitään tule" .



Nyt olen menossa NKL:lle uudemman kerran, ja tällä kertaa osaan vaatia myös apua imetykseen.

Itse synnytin 10 päivää sitten NKL:ssa ja kovasta ruuhkasta huolimatta pääsin ammeeseen tunniksi ja sain vielä jäädä synnyttämään samaan huoneeseen. Olin huoneessa noin 12 tuntia. Kukaan muu äiti ei ollut halunnut käyttää ammemahdollisuutta. Lapsivuodeosastolla kohtua paineltiin koko ajan ja episiotomiahaavaakin tarkistettiin useasti. Kaikki päiväsuorossa olleet hoitajat oli tosi mukavia.

Esikoisen synnytin Haikaranpesässä, lapsivuodeaika oltiin tosin tavallisella vuodeosastolla, mutta perhehuoneessa. Henkilökunta oli asiantuntevaa, neuvoja sai sen verran kun tarvitsi. Olin kyllä valmistautunut synnytykseen aktiivisesti, mutta siellä synnytyssalissa en ollut mitenkään hurjan aktiivinen - ei siellä Haikaranpesässäkään tarvitse, vaan mennään aina tilanteen mukaan...

Parasta Kätilöopistolla oli viihtyisä tunnelma ja mukava henkilökunta. Ympäristönä oli tosi siisti ja mukavaksi laitettu.

Pari viikkoa sitten pääsin tutustumaan Naistenklinikkaankin. Tarkoitus oli synnyttää toistamiseen Haikaranpesässä, mutta koko Kättäri oli täynnä, joten nyt voin ihan verrata näitä sairaaloita. Synnyttäminen sujui NKL:llakin ihan hyvin, vaikka synnytyshuoneet oli vähän kalseat verrattuna Kättäriin. Vuodeosastolla en sen sijaan tykännyt olla. Huone ei ollut yhtä viihtyisä kuin Kättärillä, vaikka nytkin oltiin perhehuoneessa. No, oma vessa oli, siitä pisteet NKL:lle! Lähinnä mua kuitenkin ärsytti henkilökunta. Koko ajan joku oli kysymässä, miten menee, vaikka sanottiin, että meillä on kaikki ok, eikä tarvita nyt opastusta missään. Eniten nyppi se, että imetys lähti alkuun tosi hyvin ja sanoin sen kaikille kysyjille, mutta silti sitä tultiin koko ajan varmistamaan, jopa lisämaitoa suositeltiin. Minä olisin halunnut olla enemmän omassa rauhassa ja tutustua lapseen itsekseni. Jos vielä joskus pääsen synnyttämään Helsingissä, niin Kättärille suunnataan.

No, esikoista odottaessa oli yksi vähän m****u lääkäri yliaikaisuustarkastuksessa, mutta siinä kaikki. Synnytysten jälkeisestä ajasta osastolla ei näistä kahdesta ensimmäisestä ole muistikuvia (tytöt 14 ja 12v), kaksi seuraavaa muistan hyvinkin. Varmaankin siksi kun en ollut ensi synnyttäjä, minun ja meidän annettiin olla aikaslailla rauhassa, mutta jos jotain tuli, niin kellon soittamisesta meni alle minuutti että joku tuli. Ja tämän kuopuksen kanssa sain epiduraalista kammottavan päänsäryn, minua ei pakotettu hoitamaan vauvaa vaan hänet otettiin kansliaan kunnes sain veripaikan ja kaikki oli ok. Synnytyksissäkin ollut loistavia kätilöitä ja lääkäreitä, puudutuksia olen saanut aina kun olen tarvinnut. Viimeksikin kun kätilö itse ehdotti epiduraalia, olin valmistautunut ikuisuuden odottamiseen, mutta anestesialääkäri tulikin välittömästi.



Kuopusta odottaessa pelkäsin, että synnytyksen alkaessa Kättäri on täynnä ja " joudun" Naikkarille. Jotenkin tuo Kättäri tuntuu kotoisemmalta kun siellä olen aina " asioinut" .

ainokaiseni viime keväänä, ja näin jälkikäteen jäi ottamaan pannuun pari juttua:

Synnärillä asenne kipulääkettä kohtaan oli se, että " ei sitä epiduraalia heti ensimmäisestä kipeästä supistuksesta anneta" . Tämä kommentti síis sen jälkeen kun pyysin toista epiduraalia kun ensimmäisen vaikutus oli loppunut ja järkyttävän kamalat avautumiskivut oli taas palaamassa. Kyseessä ei siis ollut " ensimmäinen kipeä supistus" , ja vaikka olis ollutkin, en ymmärrä, miksei voisi antaa heti? Ärsyttää.



Vuodeosastolla sitten imetystä tai paljon muutakaan ei juuri opastettu, enemmän olisin kaivannut apua ja neuvoja. Sattumaa oli, että imetys alkoi sujumaan, vaikka vauva oli teholla ja sairaalaosastolla joitakin päiviä ennenkuin pääsin edes yrittämään. Myöskään synnytystä ei koskaan käyty läpi kenenkään kanssa, minkä tietysti tajusin vasta viikkojen päästä kun aloin hormoonihuurujen hälvettyä kelaamaan mitä oikeastaan oli tapahtunut.



Saattaa tietysti liittyä enemmän yksittäisiin kätilöihin ja niitten asenteisiin kuin itse sairaalaan ja sen politiikkaan. Silti taidan kokeilla naikkaria jos vielä uudestaan onnistun saattamaan itseni siihen tilaan.

Synnytin esikoisen Kättärillä ja siitä jäi ikävä kyllä enemmän ikäviä fiiliksiä. Tunsin, ettei minua kuunneltu, vaikeaa synnytystä ei käyty lainkaan läpi jälkeenpäin, imetysongelmiin sain vastauksen: No, annat sitten korviketta jne. Jouduimme myös käymään Kättärillä vuoden verran kontrolleissa poikani saaman vamman vuoksi (Erbin pareesi synnytyksessä), eikä näistä käynneistä jäänyt ainakaan positiivisempi fiilis.



Kakkonen syntyi sitten NKL:lla puoli toista vuotta myöhemmin. Oma kokemukseni oli parempi siellä, tosin jouduin kyllä pyytämään esim. imetysapua melko tiukkaan sävyyn. Tosin sielläkin kätilöissä ja hoitajissa oli eroja, tottakai, ihmisiähän hekin ovat;) Synnytysosaston henkilökunta oli NKL:lla tosi ihanaa, mukana oli myös kreikkalainen kätilöopiskelija, joka oli tosi mukava ja avulias.



Molemmat ovat kuitenkin isoja sairaaloita, joissa henkilökunta saattaa olla kiireistä. Kannattaa avata suunsa ja pyytää apua, jos kokee sitä tarvitsevansa, samoin omat toiveet synnytyksen kulusta kannattaa tuoda esiin, vaikka tuntuisi, ettei niitä kuunnella.



Tätä kolmatta menen synnyttämään Hyvinkäälle, saapa nähdä mikä fiilis siitä jää... Ainakin sairaala on pienempi.

Mutta mistään muusta ei kyllä ole kokemusta, vielä.

ja haikaranpesästä.



Synnytys oli vissiin ihan normaali. Ei siis mitenkään " aktiivinen" . Epiduraalin sain heti. Siis todella nopeasti, kun olin varautunut, että se saattaa kestää...



Sitä aktiivisuutta tarvittiin sitten lapsivuodeaikana. Siis jos jotain halusi, niin itse piti pyytää joku paikalle. Kukaan ei todellakaan käynyt häiritsemässä, vaan aika paljon oltiin ihan kaksin miehen kanssa. Kätilö kävi n. kerran päivässä kattelemassa mitä kuuluu ja jos vaikka nukuin tai imetin, hän vaan kurkkas ovelta ja tuli sitten myöhemmin...



Ensisynnyttäjälle se oli silleen outoa, kun oltiin niin omillamme ja aina ei muka kehdannut soittaa henkilökuntaa paikalle. Mutta nytpä tiedän, että se on juuri tarkoitus.



Huonekin oli niin kaukana kaikesta sairaalamaisuudesta. Oli parisänky ja sisustukseen oli panostettu. Tuli oikein hotellifiilis. Kukaan ei todellakaan ollu tyrkyttämässä lisämaitoja.



Se, mikä mua kyllä hämäs, että synnytyksen jälkeen kukaan ei oikei ollut minusta/voinnistani " kiinnostunut" . Epparia ja kohtua katottiin vissiin synnytyksen jälkeisenä päivänä, mutta ei sitten muuten. Ehkä tässäkin olis tarvittu sitä aktiivisuutta?



Mutta kokonaisuudessaan, jos vielä asuisimme Helsingissä tai lähellä (ja jos toinen lapsi vielä joskus tulisi), niin menisin ehdottomasti haikaranpesään uudestaan. Osaisin olla aktiivisempi sitten ja varmasti arvostaisin omaa rauhaa.



T: MrsH

Oma ainoa kokemukseni on Kätilöopiston Haikaranpesästä, ja voin kyllä lämpimästi suositella paikkaa! Kivunlievityksessä olimme kätilöiden kanssa samalla linjalla, eli epiduraalia ei tyrkytetty, koska halusin yrittää pärjätä ilman - mutta jälkeenpäin keskustelimme, että jos synnytys olisi vielä pitkittynyt, kätilö olisi suositellut epiduraalia jotta saisin hiukan levätä ennen ponnistusta. Itsekin olin ajatellut ihan samoin, eli kauempaa en olisi jaksanut. Lääkärit sen sijaan tuntuivat pitävän selvänä, että puudutetaan! Lääkäriin olin muutenkin pettynyt, mutta en laita sitä sairaalan vaan huonon tuurin piikkiin. Hän nyt oli vain hiukan kokematon eikä ollut homma täysin hanskassa. Sen sijaan lapsivuodeaika viihtyisässä ja tilavassa perhehuoneessa valmiiden ruokatarjotinten äärellä oli kuin taivaassa olisi ollut! Itsekseen oltiin, mutta niin haluttiinkin. Kerran taisin pyytää kätilön paikalle, kun säikähdin kohdusta tullutta suurehkoa hyytymää. Vauvan kanssa pärjäsimme hienosti ilman apua, vaikka oli esikoinen ja molemmat olimme täysin kokemattomia lastenhoidossa. Iso kiitos miehelleni, joka huolehti oikeastaan kaikesta ilmiömäisen varmoin ottein.