Mitä väärää on tehdä esim. kromosomitutkimus alkiolle

AP kommentoi. Nykyisinhän on mahdollista tutkia sikiön kromosomit jo viikolla 10-12. Sen lisäksi on nämä seulat, jotka eivät ole varsinaista tutkimusta. Olen vain itsekseni miettinyt miten ihmiset asian ajattelelevat, kun en itse näe sitä vääränä. Minulla on lapsia, joita rakastan yli kaiken, mutta silti ajattelen noin.

Täällä Suomessa vaan pitää varoa ettei kenellekään tule paha mieli, ei siis saa sanoa että voiku lapsi olisi terve. Ei-terveiden lasten vanhemmat loukkaantuvat, koska heillä on sellainen lapsi jota joku ei olisi halunnut.



Anteeksi vaan, joku varmaan tästäkin suuttuu mutta kun ärsyttää että terveestä lapsesta ei saa iloita ja täällä pitää onni laittaa piiloon, koska jollain muulla ei asiat ole yhtä hyvin. Kaikkia pitää Suomessa vituttaa yhtä lailla niin kenellekään ei tule paha mieli.

Mutta pitäisi oppia iloitsemaan myös ei-terveestä. Se terve lapsikin kun saattaa sairastua tai vammautua.

Mutta pitäisi oppia iloitsemaan myös ei-terveestä. Se terve lapsikin kun saattaa sairastua tai vammautua.

ajattelen, että mahdollinen sairastuminen tai vammautuminen on sitten sen ajan murhe. En osaa siihen tietenkään etukäteen asennoitua tai oppi iloitsemaan.

Varmasti jokainen vammainen lapsi on vanhemmalleen rakas ja yhtä rakas kuin tervekin. Välillä vaan etukäteen tiedämme, että elämän laatu tulee olemaan erittäin heikko kyseiselle lapselle sekä perheelle. Silloin on minusta erittäin perusteltua mitettiä, miten eteenpäin.

toivoin ensisijaisesti elossa olevaa lasta, terveys ei ollut pääasia.

voidaanhan muitakin kromosomipoikkeavuuksia tutkia, mutta kaikkien kromosomien tutkiminen on käsittääkseni liian työlästä/kallista. Joten ellei ole erityistä syytä etsiä jotain tiettyä (esim suvussa esiintyvää perinnöllistä poikkeavuutta), ei sitä etsitä, vaan tutkitaan vain Down ja joitain (?) muita yleisiä poikkavuuksia. Muuhan olisi "neulan etsimistä heinäsuovasta". Kun ihmiset kertovat, että heidän lapsellaan on "terveen tytön/pojan kromosomit", niin käsittääkseni se ei ole koko totuus - kaikkea ei siis ollenkaan tutkittu.

Miksi näissä aina otetaan down-syndrooma esiin? Kehitysvammojen kirjossa se kuitenkin on ainakin maallikon mielestä sieltä lievemmästä päässä. Siihen esimerkiksi ei pääsääntöisesti kuole. Kromosomitutkimuksilla kun voidaan poissulkea paljon vakavampiakin vammoja jos ja kun tiedetään mitä tutkitaan. Jos tietäisin, että lapsillani olisi mahdollisuus periä joku vauvana tappava sairaus, niin kyllä totta kai teettäisin kromosomitutkimuksen. Uskon, että abortti on kenelle tahansa lapsia rakastavalle traumaattinen kokemus, mutta se lienee silti helpompi asia kuin oman lapsen hautaaminen. Aborttia en ole tehnyt, mutta kuopukseni olen haudannut.

Samoin isoimmat rakennemuutokset kromosomeissa. Kaikkea ei tutkita. Joten normaaleja kromosomeja ei kenellekkään taata.

Samoin isoimmat rakennemuutokset kromosomeissa. Kaikkea ei tutkita. Joten normaaleja kromosomeja ei kenellekkään taata.

Viimeksi varta vasten kopioin tuon lauseen tänne.

Mutta kaikkia mahdollisia kromosomimuutoksia lapsiltasi ei ole tutkittu. Se olisi mahdotontakin.

Mutta kaikkia mahdollisia kromosomimuutoksia lapsiltasi ei ole tutkittu. Se olisi mahdotontakin.

Putosin kärryistä. Kromosomitohan niissä tutkimukssa tutkitaan, mutta ei kaikkia muutoksia kromosomeissa.

Putosin kärryistä. Kromosomitohan niissä tutkimukssa tutkitaan, mutta ei kaikkia muutoksia kromosomeissa.

tiedossa olevia vaikean vamman aiheuttavia pienen pieniä muutoksia kromosomeissa. Nämä kaikkein pienimmät eivät selviä ihan tavallisissa tutkimuksissa.

Ajatus sikiöseulonnoista on vain minulle yksinkertaisesti vieras. Suhtaudun lasten hankintaan niin, että se otetaan mitä saadaan. En voisi kuvitella "lopettavani" lastani sillä perusteella, ettei hän olekaan täysin terve.

olen itse teettänyt lapsivesipunktion kahdesti, jos jotain olis löytynyt, olisin keskeyttänyt raskauden

Siinä se yksinkertaistettuna,mutta ainahan elämä ei ole oikeudenmukaista. Joskus se olemassa oleva elämä täytyy laittaa etusijalle tai joskus sillä tulevalla ihmisellä ei olekaan odotettavissa elämää. Mutta down, jonka takia pääasiassa seulotaan, ei ole hyvää elämää estävä vamma. Mielestäni on epäreilua ensin hankkiutua raskaaksi ja sitten hankkiutua eroon sikiöstä, joka ei olekaan ihan täydellinen. Enkä nyt puhu siis mistään ilman aivoja olevasta sikiöstä, jolla ei sitä elämää koskaan tulisi olemaan.

Itsekin tekisin jos olis epäilys poikkeavuudesta. Esim down-lapsen syntymä merkitsee koko perheelle tiettyä asiaa ei vain vanhemmille. On mietittävä tarkkaan mitä siitä seuraa ja onko koko perhe valmis siihen. Down-lapsen hoito ja kasvatus on rankkaa puuhaa.

äidin tai isän vakaumusta silloin kun on riski vammaisesta lapsesta. Down-lapsia on niin monenlaisia ja pahimmillaan se voi olla erittäin paha poikkeavuus ja vaikeaa hoitaa. Raskasta koko perheelle!

Miksi näissä aina otetaan down-syndrooma esiin? Kehitysvammojen kirjossa se kuitenkin on ainakin maallikon mielestä sieltä lievemmästä päässä. Siihen esimerkiksi ei pääsääntöisesti kuole.



Kromosomitutkimuksilla kun voidaan poissulkea paljon vakavampiakin vammoja jos ja kun tiedetään mitä tutkitaan. Jos tietäisin, että lapsillani olisi mahdollisuus periä joku vauvana tappava sairaus, niin kyllä totta kai teettäisin kromosomitutkimuksen.



Uskon, että abortti on kenelle tahansa lapsia rakastavalle traumaattinen kokemus, mutta se lienee silti helpompi asia kuin oman lapsen hautaaminen. Aborttia en ole tehnyt, mutta kuopukseni olen haudannut.

tutkitaan, mutta ei kaikkia. Ja ne tutkimukset kuitenkin on kehitelty juuri downia etsimään.Sekin on eettinen asia. Ja useinhan se down sikiökin abortoidaan. Mutta näissä asioissa ei pidä suuttua, kun jokaisella on se oma eettinen näkemyksensä.