Mua ahdistaa, kun täytyy viedä syksyllä 2v. 8kk lapsi päiväkotiin :(

Mikä mut saikin just tänään tulemaan tänne palstalle, kun täällä pyörii noi kiivaat päiväkotikeskustelut... Meidän pikkuinen aloittaa syksyllä hoidon päiväkodissa, ja asia vaivaa mua kauheasti. Mietin sitä päivittäin, yritän ajatella järjellä, mutta tunteet ajaa edelle. Ja nyt kun tuli vielä noi faktat isojen pk-ryhmien yhteydestä myöhempiin tarkkaavaisuus- ja käytösongelmiin niin apua! Mitä jos kadunkin koko loppuelämäni sitä, että vein lapseni päiväkotiin enkä hoitanut kotona? Olisipa varaa palkata hoitaja kotiin. :(

Kyllä kannattaa niitä tunteita ensisijaisesti kuunnella!Jos järkeä haluaa ruveta kuuntelemaan täytyy kyllä myös kerätä melkoisesti ihan oikeata tietoa siitä miten päivähoidossa pystytään oikealla tavalla taaperoasi auttamaan ja tukemaan myös tietoa siitä mikä tulee olemaan vaikeata ja mitkä riskit lapsen hyvinvoinnin kohdalla ovat.

Jos tilanne se että Sinun on pakko syystä tai toisesta viedä lapsesi päivähoitoon kannattaa todella yhdistää sekä tunteet että ihan oikea tieto ja sitten räätälöidä päivähoito joka TUNTUU hyvältä Sinusta ja lapsestasi.

Ja lapsihan on jo hyvän ikäinen hoitoon. Meilläkin meni tuossa iässä. Toki muksu parkuikin aluksi hetken aamulla, mutta tottui pian. Ja sitten oli niin hyvä mieli lähteä omiin hommiin, kun muksu aamuisin suorastaan juoksi hoitajien syliin innosta puhkuen ja sanoi "minä tulin!".

mutta KAIKKI ON MENNYT OIKEIN HYVIN!



Lapsi eskariin syksyllä.



Kyllä töissä on mukavaa...

joskus se on kuitenkin tehtävä..

itsellä oli hyvät säästöt että olisin voinut olla kotona siihen asti että lapsi on 1,5vuotias. Mutta mies sit päätti kun lapsi oli 2kk että ei jaksa tälläista ja halus eron... Joten kaikki säästöt meni huonekaluihin.. ja Isä ei osallistu lapsen menoihin kun vaan surkean elatustuen verran (140e).

Nyt joudun laittaan lapsen tarhaan kun ikää on 9kk!! menen ainakin pariksi kuukaudeksi tienaamaan että voin vielä vähäksi aikaa jäädä kotia...

Mitä jos kadunkin koko loppuelämäni sitä, että vein lapseni päiväkotiin enkä hoitanut kotona? Olisipa varaa palkata hoitaja kotiin. :(

Olisi aika paljon todella ongelmaisia aikuisia, jos kaikki pelottelu pitäisi paikkaansa. Onhan jo aikuinenkin sukupolvi päiväkodissa ollut nyt työelämässä. Minut on laitettu 1v:nä ja mielestäni vanhemmat teki hyvän ratkaisun. Pelkät hyvät muistot päiväkodista.

sitten siihen tottuu, että elämä nyt vaan menee niin, että lapset hoitaa joku muu kuin itse :)

reilu puolivuotiaana päiväkotiin (70-luvulla syntynyt olen..),eipä paljon ollut äitillä mahdollisuutta hoitaa kotona.äitiysloma oli tuon mittainen silloin,peräti jopa.

minulla myös pelkkiä hyviä muistoja,eikä kyllä ole tarkkaavaisuuskäiriöitä eikä muitakaan vastaavia.



koen siis olevani ihan "normaali" aikuinen :D

ja tosissas ottanut

sulle se kuitenkin on vaikeempaa ku lapselle, no worries

tulet vielä huomaamaan, että kun ip menet häntä hakemaan, ei haluis kotiin lähteä

ja mitä se taas kertoo kotioloista?

sitten siihen tottuu, että elämä nyt vaan menee niin, että lapset hoitaa joku muu kuin itse :)

Kyllä minäkin lasta hoidan illat ja viikonloput sekä lomat. Tarvittaessa olen poissa töistä ja hoidan sairaan lapssen kotona. Mina olen hoidosta viime kädessä vastuussa, vaikken olekaan 24h paikalla.

Kyllä ton ikäinen jo kaipaa muiden lasten seuraa ja ikätasolleen sopivia puuhia. Päiväkodissa kehittyy taidot ja lapsi saa kavereita. Ei oma äiti ole aina ainoa paras seuralainen!



Mä vein lapsen 1 v 3kk päiväkotiin ja oikein hienosti on sujunut. Nyt on 3 v. ja lähes kaikessa ikäistään reippaaasti edellä. Kiitän päiväkotia.

2-vuotiastani päiväkotiin, jossa myös esikoiset jo koululaiset aikoinaan olivat ja olimme todella tyytyväisiä.

Uskon että menee tosi hyvin! Tulet varmaan yllättymään, kuinka paljon se vaikuttaa lapsen oppimiseen ja ainakin meillä vaikutti myös lapsen hyväntuulisuuteen kun sai leikkikavereita ja oli niin paljon puuhaa päivisin! Voipi olla että myös sulle itsellesi tekee vaihtelu ja päivittäinen "oma aika" ihan hyvää. Älä lue tai ainakaan usko noita päiväkotijuttuja tällä palstalla, mun ja kaveriperheiden kokemukset taapeoiden päivähoidosta ja hoitajista on kyllä ihan vaan positiivisia!

Päiväkodeissa työskentelevät ihmiset ovat hyvin usein perheellisiä itsekin?



En käsitä, miksi asiaa nimeltä päiväkotielämä jatkuvasti mystifioidaan ja paisutellaan järjettömiin mittasuhteisiin nimenomaan negatiivisessa mielessä: "päiväkodeissa vallitsee viidakon laki, siellä kasvatetaan häirikkölapsia, lapset pakotetaan syömään/nukkumaan, kun minä olin pieni, hoitajani kiusasi aina (ja sellaistahan se on edelleen, tottakai)" jne., jne.



Normaali päiväkotipäivä pienten ryhmässä on suurinpiirtein tällainen:



Aamulla lapsi tulee päiväkotiin. Syö mahdollisesti aamiaisen, jonka jälkeen vuorossa on vapaata leikkiä ryhmässä. Noin kello 9-9.30 tienoilla mennään ulos - toisinaan aiemmin, toisinaan ei ollenkaan, jos on esim. askartelua tai ulkona vaikkapa ukkosilma.



Noin kello 11 pintaan tullaan sisälle ja syödään lounas, jonka jälkeen lapset menevät päivälevolle.



Iltapäivällä noin kello 14 kieppeillä herätään ja syödään välipala, jonka jälkeen on joko vapaata leikkiä sisällä tai mennään ulos leikkimään.



Sitten onkin päivä lopuillaan ja on aika mennä kotiin.



Jätin mainitsematta, että jokaisessa niin sanotussa välivaiheessa - mm. ennen ulos menoa, nukkumista/lepäämistä ja syömisen jälkeen, lapset käyvät vessassa/potalla (ja pesevät vessareissun jälkeen kädet saippualla, aikuisen auttaessa tarpeen vaatiessa - eli aika usein, koska kyseessä on varsin pieniä lapsia).

Askartelun, liikunta, - tai lauluhetken vuoksi joku ulkoilu saattaa jäädä lyhyemmäksi tai sitä ei ole ollenkaan, mutta nuo ovat poikkeusasioita.



Siinä peruspäivä.



Puhun niistä ryhmistä, joiden parissa olen itse työskennellyt. Jos ongelmia ilmenee, asiasta voi aina puhua henkilökunnalle tai päiväkodin johtajalle. Itse puhuin aikoinaan oman lapseni fyysisestä kiusaamisesta päiväkodin hoitajille ja johtajalle. Asia käsiteltiin kunnolla ja kiusaaminen loppui äkkiä.



Kiusaamista tuskin kukaan voi välttää elämässään, mutta aikuisten on tarvittaessa puolustettava lapsia, kuunneltava heitä (tulkita myös sanattomia viestejä) ja olla heille läsnä luotettavina ihmisinä, joihin lapset voivat luottaa päiväkotiarjen asioissa.



Kodin ja päiväkodin yhteistyö on vahva: enää ei ole asetelmaa 'me täällä päiväkodissa vastaan te vanhemmat siellä kotona', kuten joskus 25-30 vuotta sitten.



Ap:lle sanoisin, että turha pelko pois, kukaan ei ole vahingoittamassa lastasi millään tavoin päiväkodissa. Hän tulee saamaan niin uusia kavereita kuin uusia näkökulmia elämänsä asioihin. Mitään hätää ei ole. Onnea matkaan!