Lue keskustelun säännöt.
Kauhea ulkoilulenkki: vieras lapsi hyökkäsi koiran kimppuun
16.06.2010 |
Tämä tapahtui siis muutama päivä sitten PK-seudulla, silti vieläkin nostaa verenpainetta.
Olimme terrierikokoisen koiramme kanssa ulkoilemassa: mukana tällä kertaa siis mies, minä ja koiramme, lapset olivat anoppilassa käymässä. Koira on lenkeillä leppoisa ja jo aikuisena uroksena keskittyykin enemmän haistelemiseen kuin muiden ulkoilijoiden tuijottamiseen tai riehumiseen. Lapsiin on kotonamme luonnollisesti tottunut, mutta ehkä aina hieman aluksi väistää, tarkkailee taustalta tilannetta ja tulee lähelle tuttavuutta tekemään vasta hetkisen tuumattuaan.
No, kaikki sujui totuttuun tapaan, kunnes näin ilmeisesti lähistöllä asuvan naisen lähestyvän lastenvaunuja työntäen ja arviolta n. 3-4 vuotiaan lapsen juoksevan ja ryntäilevän täysin vailla kontrollia sellainen reilu puolimetrinen paksu oksan karahka kädessään. Jotenkin vaistosin heti, että tässä voi pahimmassa tapauksessa olla aineksia ties minkälaiseen murhenäytelmään. Kääntyminen oli silti jo tuossa vaiheessa mahdotonta ja tutulla kotitiellä nyt en ajatellut siihen tarvettakaan olevan.
Vedin vastomaisesti koiran kuitenkin lyhyempään naruun ja asetuin kaikessa rauhassa piennarta haistelevan koiramme eteen. Ehdin jo ajatella, että huoleni oli turhaa, kunnes lapsi yht'äkkiä hyökkäsi sivusta koiran kimppuun karahkalla hakaten ja huitoen. Koira luonnollisesti säikähti ja yritti paeta, lapsi seurasi, minä yritin vetää koiraa lähelleni ja asettua lapsen eteen ottaakseni itse iskut vastaan. Ja lapsen äiti ei koko aikana tehnyt elettäkään saati sanonut lapselleen sanaakaan!
Tätä huitomista ja takaa-ajoa jatkui hetkisen kunnes mieheni lapsen äidin toimettomuuteen viimein turhauduttuaan tokaisi lapselle napakasti, mutta kuitenkin asiallisesti: "Nyt lopeta!" (ja tämä on suora lainaus). Noh, tämähän sai myös lapsen äidin viimein "heräämään". Aiemmin tyhjänpanttina töllistellyt äiti jätti lastenvaunut kuin salaman iskusta ja vihdoin riensi ryntäilevän lapsensa luo. Mutta ainoastaan panettelemaan meitä ja erityisesti miestäni! Vain joitakin hänen lausahduksistaan: "Kyllä minä kuule itse kasvatan oman lapseni", "Minun lapseni kasvatukseen ei teidän tarvitse puuttua". Ja kaikista paksuin oli heitto: "Kyllä te ymmärrätte sitten kunhan teillä joskus on omia lapsia". Ahaa?! Ymmärrämme mitä? Sitä että lapsi saa kohdistaa aggressionsa viattomaan luontokappaleeseen sydämensä kyllyydestä ilman että aikuisen siihen tarvitsee puuttua? Voi mamma parka, eipä tainnut sitä paitsi tietää, että meillä muuten on jo lapsia.
Äitinä en voi käsittää tällaista. En silti viitsinyt jäädä selvittelemään omaa perhestatustani tuolle mielipuolelle ja hänen lapselleen. Jotenkin koko tilanne oli ihan ällistyttävä ja absurdi: äiti ei saa koiraamme pahoinpitelevää lastaan kuriin ja meidän siihen (hänen reaktioitaan hetkisen odotettuamme) puuttuessa, suuttuukin meille? Jos omat lapseni tekisivät jotakin yhtä kauheaa, olisin enemmän kuin hyvilläni siitä, että joku aikuinen siihen asiallisesti puuttuisi hyvän sään aikaan, varsinkin jos itse olisin siihen totaalisen kykenemätön kuten tämä nainen oli.
Opetattehan siis hyvät mammat lapsenne kohtaamaan ja myös kohtelemaan eläimiä oikein ja arvostuksella! Jonkinlaista empatiakykyä kannattaa lapsessa kasvattaa jo alusta alkaen ja yrittää aktiivisesti puuttua aggressiivisuuteen. Onni onnettomuudessa on, että koiramme näyttää toipuneen järkytyksestä aika hyvin, hieman lenkeillä vielä arastelee vastaantulevia. Taidan silti minä omistajana olla koiraa järkyttyneempi...
Kommentit (52)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sarjamurhaaja ja sielultaan häiriintynyt ihminen on alussa vihannut ja kiusannut eläimiä...
aamuna todella häiriintynyttä väkeä. Todella ilkeää ja inhottavaa, Onkohan Psykomamma linjoilla?
kauhea meteli jonkun rakin järkytyksestä
Mainitsemasi "rakki" ei taida tässä tapauksessa olla läheskään niin järkyttynyt kuin omistajansa. Ja ihan aiheesta onkin, sanoisin. Mutta siitähän sinä et tietenkään taida tietää mitään. Jos joku mun lapsista hyökkäisi koiran kimppuun tuolla tavalla, saa väliinmenijä tuoda pahoinpitelijän korvasta kotiin ja pitää kunnon puhuttelun ihan vapaasti. Vanhempaa pitäisin tässäkin tapauksessa isompana syyllisenä kuin riehuvaa lastaan.
Entäs jos koira olisi murahtanut lapselle? Koiranvihaajathan (joita täällä nytkin pyörii, en ymmärrä) vaatisivat sitä lopetettavaksi...
Minusta ap:n olisi todellakin kannattanut sanoa, että lapsia on, mutta ymmärrän kyllä, että teki mieli vain päästä pois...
Eläinten kohtelusta vieläs en verran, että ihmisen sivistystasoahan näkyy siinä, kuinka hän kohtelee "vallassaan" olevia - siis lapsia tai eläimiä. Ja ennen kuin joku tyhmeliini soveltaa tätä periaatetta ap:n mieheen, niin en usko, että hän sanoi läheskään niin pahasti kuin olisi voinut tai halunnut. Tai mitä metrinmittainen eläinrääkkääjä olisi ansainnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää maailma on vaan niin SAIRAS!
Eikä paremmasta näköjään toivoakaan, jos tuossa kasvaa meidän tulevaisuuden toivot :(
moni sarjamurhaaja ja sielultaan häiriintynyt ihminen on alussa vihannut ja kiusannut eläimiä...
Aivan. Eipä tarvitse ihmetellä miten näitä tulevia kouluampujia ja sarjamurhaajia oikein tässä maassa sikiää... empatiakyvyn puute tai sen heikkous on suoraan verrannollinen lisääntyneeseen väkivaltaisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kauhea meteli jonkun rakin järkytyksestä
Mainitsemasi "rakki" ei taida tässä tapauksessa olla läheskään niin järkyttynyt kuin omistajansa. Ja ihan aiheesta onkin, sanoisin. Mutta siitähän sinä et tietenkään taida tietää mitään. Jos joku mun lapsista hyökkäisi koiran kimppuun tuolla tavalla, saa väliinmenijä tuoda pahoinpitelijän korvasta kotiin ja pitää kunnon puhuttelun ihan vapaasti. Vanhempaa pitäisin tässäkin tapauksessa isompana syyllisenä kuin riehuvaa lastaan.
Niin kun sinä
Niin tuo äiti, sekopäinen kakaransa kuin tekin, jotka ette tajua, ettei eläimiä juosta hakkaamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin tuo äiti, sekopäinen kakaransa kuin tekin, jotka ette tajua, ettei eläimiä juosta hakkaamassa.
Niin tuo äiti, sekopäinen kakaransa kuin tekin, jotka ette tajua, ettei eläimiä juosta hakkaamassa.
menehän nyt sekopää ottamaan ne lääkkeet. Ja sitten ulos auringonpaisteeseen, josko se sunkin elämä helpottais.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos joku tenava tulisi kepillä pieksemään koiriamme, ne väistelisivät ensin aikansa ja jos se ei auttaisi, nielaisisivat ensin tenavan ja sitten kepin ja röyhtäisisivät päälle.
Minulla on kaverin koira "lainassa" tämän viikon ja olen joutunut miettimään ympäristön suhtautumista koiriin. Ja todennut, että ei se kovin terveellä pohjalla ole... Joten, ap teit ihan oikein. Minun hermot ei varmaan olisi pitäneet tuolla lailla vaan olisin sanonut mammalle jotain paljon pahempaa!
Samoin olen myös huomannut. Koiranomistajana sitä joutuu kohtaamaan hyvin omituisia ihmisiä ja tilanteita, ja olemaan tietyllä tavalla varuillaan koko ajan. Ehkäpä monen sairaalla tavalla ahdistuneen ihmisen (aikuisen tai lapsen) on jotenkin "turvallista" purkaa aggressiotaan ja turhautumistaan johonkin ns. ei-ihmiseen tai itseään heikompaan. Eläimethän kun eivät monen empatiakyvyttömän mielestä ole arvokkaita tai edes tuntevia olentoja ollenkaan. Eiköhän ne sellaisten tyyppien mielipiteet ole tulleet tässäkin keskustelussa jo esille.
Ja ajatelkaa tosiaan jos koiramme olisi hyökkäyksessä puolustautunut, esim. näykkäissyt lasta kun ei päässyt pakenemaan paikalta yrityksistään huolimatta? Jo olisi oltu vaatimassa koiran lopettamista, vaikka vähiten syyllinenhän se koira olisi tilanteenkulkuun ollut.
Nyt jälkeenpäin on kieltämättä tullut monia asioita mieleen, mitä olisi tehnyt mieli sanoa tuolle moukalle. Se tilanne oli vaan jotakin ihan käsittämätöntä, kokonaisuudessaan. Ensin se lapsen hyökkääminen ja sitten äitinsä reaktio. Seuraavalla kerralla (jota toivottavasti ei koskaan tule) olen kyllä varautunut. Ilman sanktioita ei meidän koiran kimppuun käy kukaan. Eniten silti harmittaa kiltin ja ihmisiin luottavan koiran puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos joku tenava tulisi kepillä pieksemään koiriamme, ne väistelisivät ensin aikansa ja jos se ei auttaisi, nielaisisivat ensin tenavan ja sitten kepin ja röyhtäisisivät päälle.
Oikein! :)
Ilmiselvästi ei hänelle opeteta yhtään sitä, että mikä on oikein.
Oma lapseni on samanikäinen ja tiedän, että voisi syöksyä koirien luokse niitä halailemaan. Käymme kuitenkin aina läpi keskustelun, ettei koiria saa halata tai silittää, ellei ole pyydetty omistajalta lupaa. Tuo, että rupeaa huitomaan kepillä, tuntuu tosi pelottavalta. Ihan kivasti oppii varmaan käyttäytymään sitten kavereitaankin kohtaan...
Äitinä en voi käsittää tällaista. En silti viitsinyt jäädä selvittelemään omaa perhestatustani tuolle mielipuolelle ja hänen lapselleen.
väärin käyttäytyvälle ihmiselle ei saada sanotuksi tarpeeksi tyhjentävästi, missä hän teki virheen.
Olisi pitänyt ilman muuta kertoa, että teilläkin on lapsia ja puutuitte hänen lapsensa kasvatukseen, koska äiti itse näytti sen tässä tilanteessa laiminlyövän. Eihän taustalla mykkänä seisominen ole mitään kasvattamista.
Pienimmät, esim. silkkiterrierit, ovat noin 20 cm korkeita. Isoimmat, esim. irlanninterrierit noin 45 cm.
Meidänkin koirat ovat tottuneet lapsiin, mutta puolustautuvat. Ovat ihan luonnetestattu, että puolustushalua löytyy, mutta ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua (eli kun hyökkääjä ei enää osoita aggressiivisuutta, koirakaan ei puollusta).
Näitä lasten hyökkäyksiä tulee aina silloin tällöin vastaan ja kieltämättä säälittää nämä lapset. Yleensä vanhemmasta (= yleensä äiti) huomaa, ettei kaikki ole muutenkaan ihan kotona.
Tuossa on vielä sellainen ikävä piirre, että koira oppii (varsinkin luonteeltaan pehmeä koira), että vieras lähestyvä lapsi on uhka. Tästä voi seurata räkyttämistä ja puolustamista, vaikka lapsi olisikin hyvillä aikeilla liikkeellä.
Meidän koiria ei vieraat lapset saa koskaan silittää. En voi ottaa vastuuta vieraiden lasten käytöksestä ja äkkinäisistä liikkeistä, kun liikun kolmen koiran kanssa.
Mikä on terrierikokoinen koira?
Tässä tapauksessa säkä n. 35 cm. Ei ihan pieni tirppa, muttei mikään jättiläinenkään.
tämän viikon ja olen joutunut miettimään ympäristön suhtautumista koiriin. Ja todennut, että ei se kovin terveellä pohjalla ole... Joten, ap teit ihan oikein. Minun hermot ei varmaan olisi pitäneet tuolla lailla vaan olisin sanonut mammalle jotain paljon pahempaa!