Mua on tukisteltu ja läpsitty lapsena

Enkä jaksa asiasta inistä. Omat osaan kasvattaa ilman käsiksi käymistä, mutta muutaman sellaisen tapauksen tiedän, ettei muuta tekisi mieli kuin vedellä ympäri korvia.

Omiani en tukista tai läpsi kuitenkaan, syynä nykyinen laki, jossa ei hitustakaan maalaisjärkeä.

Vain sen takia siis et läpsi lapsiasi kun se on laissa kielletty?

Lapsena olisin kaivannut aikuista, jolle jutella. En kaivannut sitä alituista tukasta repimistä ja avarilla läpsimistä, jota sain osakseni vielä silloinkin kun olin jo äitini mittainen. Vasta kun aloin lyödä takaisin, lopetti äitini minun (ja pikkusiskon) satuttamisen. Ei se koskaan kuitenkaan oppinut puhumaan meille.



Meillä siis oli ihan "normaali" perhe ja näin aikuisena ymmärrän, että äitimme oli aivan poikki, eikä osannut muutakaan tehdä kuin repiä tukasta. Monet kerrat itkin sekä kipua että vieläkin enemmän sitä pettymystä, kun kukaan ei halunnut kuunnella tai jutella.



Oman lapsen kohdalla en ole koskaan kättäni nostanut, enkä edes leikilläni uhannut satuttamisella. AINA on saatu puhuttua asiat ja hoidettua tilanteet muutoin kuin fyysisesti käsiksi käymällä.



Itse en vieläkään anna mieheni silittää hiuksiani, koska siitä tulee kylmä hiki pintaan.

Ymmärrän sua täysin!



Itse olen jo nelikymppinen ja sain lapsena sollipäästä persuuksin sun muuta. Olin vanhanaikaisessa koulussa, jossa oli sota-ajan opettajat jne.

Itsetuntoni pääsi kehittymään vasta yli 30-vuotiaana, kun hain opiskelemaan lähihoitajaksi, missä käytiin kaikki kehityspsykologiat ja muut läpi. Innostuin asiasta niin, että omatoimisesti luin paljonkin psykologian kirjoja.

Nyt kasvatan lapseni rakkaudella ja tiedostan, että se on ainut asia, jota lapsia tarvitsee. Jos lapsi tietää, että rakastat häntä aidosti, ei niitä rajojakaan kovin paljon tarvita, koska se side lapseen on niin vahva!

ja mulla on jo varhaisteini-ikäinen, eikä mitään ongelmia ole koskaan ollut juuri siki.