Lue keskustelun säännöt.
Elämäni on tylsää, mikään ei tunnu miltään (klisee mutta niin totta)
15.06.2010 |
ainut tunteenpilkahdus on se, kun välillä vituttaa ja masentaa tämä elämäni.
Olen turhautunut ja tylsistynyt. Elämäni koostuu pelkistä rutiineista. Olen kotiäiti (vielä vuoden, tosin ehkä enemmänkin koska työtilanne tällä seudulla on enemmänkin kuin surkea.. eräs ystäväni, joka omaa saman koulutuksen -paitsi enemmän työkokemusta- on ollut työttömänä jo kohta vuoden ja kuulemma huonolta näyttää vaikka hänelle kelpaisi jo työ kun työ.. no se työvalituksesta, ei pitänyt siitä avautua vaikka se aihettani sivuaakin)
Ajatelkaas, mietin juuri tänään että elämäni "kohokohta", mielenkiintoisin projekti ja se johon kohdistan tarmoni, on tässä viime viikkoina ollut se että kuinka järjestäisin hyllyt ja lipastot toimiviksi! :D Siis oikeesti, voiko olla säälittävämpää ja tylsempää...
Mua ei kiinnosta enää mikään. Tai sellainen, joka olisi enää realistista. Loukkaamatta kaikkia.
Mä näivetyn!!!
(ja se, joka tulee nyt ehdottamaan että "hanki uusi harrastus" saa näppäimistön päähänsä)
Kommentit (20)
mä olen aina luullut että se tarkoittaa jotain todella upeaa tunnetta, järjetöntä onnea tms..?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liika onni ei ole tasapainoa. Tasapaino on rauha.
Liiallisuus heittää aina toiselle puolelle tasapainottaakseen.
Tasapainottelu ja kultainen keskitie on ymmärrettävä. Luulen että olet saanut kylliksesi kaikesta. Voisit ehkä paastota kaikesta yksin pimeässä huoneessa, nälässä, kylmässä..
Mikäli nämäkään keinot eivät saa sinuun mitään tunnetta olet saavuttanut nirvanan. Mikäli nämä tunteet saavat sinussa tarvetta valoon, ravintoon, lämpöön olet vain elänyt yltäkylläisyydessä. Olet vetänyt överit elämän nautintoja.
Pitäisi pyrkiä siihen ettei mikään tunnu miltään. Eikä missään ole mitään.
vetää... olen ollut aina suht köyhä, en ole matkustellut juuri missään, biletykset ja merkkivaatteet ovat jääneet kokematta, nytkin on tilillä 60 € loppukuuta varten.
ap
vetää... olen ollut aina suht köyhä, en ole matkustellut juuri missään, biletykset ja merkkivaatteet ovat jääneet kokematta, nytkin on tilillä 60 € loppukuuta varten.
ap
Aivan tarpeeksi. 60e tilillä olisi monelle suuruutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Jos verrataan kehitysmaihin niin olet kyllä nauttinut elämästä"
...suomessa miettiä miten kehitysmaissa??? alkaa pikku hiljaa oikeesti tympii ku jokaista asiaa pitäisi noiden ählämien kautta mietti. Hitto soikoon se meijän vika ole ja tuskinpa se meidän miettiminen ym niitä paljon jeesaa...Mä olen edelleenki sitä mieltä että omat asiat ensin kuntoon sitten vasta voi miettiä muita (ja ennenmmin silloinkin esim naapuria ku kehitysmaita)
Jessus!!! Mistä tulee se käsitys monelle että elämässä pitää tapahtua jotain että tuntuu joltain? Pitää olla biletystä, matkoja ja merkkivaatteita. Televisiota tuijotat illat pitkät ja "ymmärrät" vihdoin mitä elämästäsi "puuttuu"?
Herää!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jessus!!! Mistä tulee se käsitys monelle että elämässä pitää tapahtua jotain että tuntuu joltain? Pitää olla biletystä, matkoja ja merkkivaatteita. Televisiota tuijotat illat pitkät ja "ymmärrät" vihdoin mitä elämästäsi "puuttuu"?
Herää!!!
mutta siis mun elämässä ei ole kuin rutiineita. harmaata tasaista ankeaa elämää. joka päivä samanlainen. mulla ei ole enää edes mitään mistä haaveilen, ei unelmia.
Onpa sitten ihanaa ajatella, että elän tätä ihan samaa vielä seuraavat 50 vuotta, jos hyvin (tai ehkä pitäisi sanoa "huonosti") käy. Millä voimavaroin jaksaa elää kun ei ole mitään mistä intoilla, olla onnellinen, ei ole mitään mikä saisi nauramaan aitoa, iloista naurua vatsanpohjasta saakka?
ap
Jessus!!! Mistä tulee se käsitys monelle että elämässä pitää tapahtua jotain että tuntuu joltain? Pitää olla biletystä, matkoja ja merkkivaatteita. Televisiota tuijotat illat pitkät ja "ymmärrät" vihdoin mitä elämästäsi "puuttuu"?
Herää!!!
mutta siis mun elämässä ei ole kuin rutiineita. harmaata tasaista ankeaa elämää. joka päivä samanlainen. mulla ei ole enää edes mitään mistä haaveilen, ei unelmia.
Onpa sitten ihanaa ajatella, että elän tätä ihan samaa vielä seuraavat 50 vuotta, jos hyvin (tai ehkä pitäisi sanoa "huonosti") käy. Millä voimavaroin jaksaa elää kun ei ole mitään mistä intoilla, olla onnellinen, ei ole mitään mikä saisi nauramaan aitoa, iloista naurua vatsanpohjasta saakka?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosin mä haen töitä koko ajan ja huonolta näyttää. Ekat kaksi vuotta on menneet ihan hyvin, koska olen aktiivinen, mut nyt on joskus mielenterveys lujilla. Mä koen suuria riittämättömyyden tunteita koska olen vaan kotona ja pyöritän tätä meidän arkielämää, ja musta alkaa tuntua etten kohta enää mitään muuta osaakaan. Totta kai mä nautin kun näen että lapsi saa kasvaa tässä rauhassa omassa kodissa ja meillä on päivän mittaan monia hauskoja ja onnellisia hetkiä, mut mä haluaisin oikeasti tehdä töitä. Iän puolesta on kohta kakkonenkin tervetullut, mut mä en tiedä miten jaksaisin olla vielä kotona. Mä koetan lohduttautua sillä, että ainakin mä just nyt voin tarjota lapselle just sopivan määrän lepoa, kavereita, virikkeitä ja äidin syliä, mut silti mä olen yhä useammin pahalla päällä ja hermostunut.
Mä en näe tähän mitään muuta lääkettä kuin työ. Vapaahetoistyötä jo teen ja mulla on ammattia tukevia harrastuksia, kaksi approa suoritettuna ja näin päin pois. Ei mikään niistä korvaa työpaikkaa.
Onnellisuus on sinun pääsi sisällä. Sitä ei kukaan sinne ulkoapäin rakenna eikä mikään yksittäinen tekijä sitä sinulle voi takuuvarmasti aikaansaada. Tai mikään olosuhde poistaa onnellisuutta.
Se on siis ASENNEKYSYMYS.
Miljoonat ihmiset maailmassa osaavat etsiä onnea juuri tapahtumattomuudesta ja rauhallisuudesta. Tai keksiä haastetta arjen pikkutapahtumista.
Ei se ole helppoa, sitä en väitä. Jos olet tähän asti kokenut haasteeksi ja mielenkiintoiseksi esimerkiksi (siis huom., esimerkiksi!) työhön liittyvät asiat, on ilman muuta melkoisen haastavaa alkaa mieltää haastavaksi vaikkapa juuri sisustukseen liittyvät seikat.
Monella on alitajunnassa vieläpä sellainen arvomaailma, että lastenkasvatus ja kodinhoito ovat "naisten töitä" ja koska niistä ei makseta palkkaa tai myönnetä ylennyksiä, ne ovat vähempiarvoisia hommia.
Mutta mietipä, miten haastavaa oikeasti on esimerkiksi lastenkasvatus. Siitä voi lukea ihan tohtoriksi asti eli lastenpsykiatria ja pedagogiikka ovat hyvinkin mielenkiintoisia juttuja. Lapsensa voi kasvattaa hyvin tai huonosti ja mitä vaan siltä väliltä.
Eli siitäkin voisit saada vaikka millä mitalla haastetta ja mielenkiintoa.
Jos työtilanne omalla alallasi vaikuttaa tulevaisuudessa huonolta, voisitko nyt jo alkaa opiskella jotain uutta tai täydentävää, se toisi haastettakin ja voisi olla toteutettavissa kotiäitiyden rinnalla.
PS: jos oikein todella masentaa, mieti, olisiko syytä hakeutua hoitoon. Masennus on mahdollisesti syynä mielialaasi, siis lääketieteellisesti diagnosoitavissa oleva eikä pelkkä alakulosellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
väitti ettei elämässä mitään kuulu tapahtuakaan, niin olen eri mieltä. Ennen lasta, töissä, mä ainakin koin päivän mittaan monia hyviäkin hetkiä, sellaista tekemisen meininkiä. Myös vireystaso oli huipussaan tavalla, jota se ei kotona voi olla koska ei sitä energiaa voi purkaa mihinkään. En mä voi kotona alkaa keskittyä täysillä johonkin projektiin ja uppoutua siihen, koska mun on aina oltava läsnä lasta varten.
14
Oon 6-vuotiaan tytön yksinhuoltaja ja isovanhemmat, tytön isä ja muut sukulaiset asuu eri paikkakunnilla. Arki on siis sitä, että ollaan tytön kanssa ja tehdään asioita. Olen opiskelija. Onhan se lapsen kanssa tekeminen "ihan kivaa", pelataan sulkapalloa, käydään lenkillä..
Mutta oon alkanut kaipaamaan jotain muutakin, siis vaikka jotain mieletöntä harrastusta, enkä puhu nyt mistään lenkkeilystä. Sekin olisi kivaa, mutta kun niitä hoitajia ei ole.
En halua mistään valittaa, älkää käsittäkö väärin:) Olisi ihana löytää vaikka niin hyvä ystävä, jonka kanssa saisi nauraa ja hassutella..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
väitti ettei elämässä mitään kuulu tapahtuakaan, niin olen eri mieltä. Ennen lasta, töissä, mä ainakin koin päivän mittaan monia hyviäkin hetkiä, sellaista tekemisen meininkiä. Myös vireystaso oli huipussaan tavalla, jota se ei kotona voi olla koska ei sitä energiaa voi purkaa mihinkään. En mä voi kotona alkaa keskittyä täysillä johonkin projektiin ja uppoutua siihen, koska mun on aina oltava läsnä lasta varten.
14
Niin varmasti kykenet analysoimaan nuo vireystason todelliset syyt. Kun tiedät kaiken ja olet maailmankaikkeuden herra (kuten kaikki nirvanan saavuttaneet (minä mukaan luettuna) et kiinnostu mistään ja kaikki on itsestään selvää. )
Et tunne maailmaa etkä tunne itseäsi tarpeeksi. Perustele itsellesi kaikki. Elä vain säntäile ympäriinsä kuin kakarat.
Minulle kävi samoin. Olin tottunut alituisiin raivokohtauksiin ja onnellisuus pyrskäyksiin. Saatoin masentua ja hautoa itsemurhaa myös samana päivänä. Tällöin elämä tuntui ja tunsin eläväni.
Sitten eräänä päivänä mikään ei tuntunut miltään ja tajusin olevani terve. Elämä on hurjaa.
Terve.
En seurustele, ei ole lapsia, velkaa tosin pari tonttua (ei tunnu missään), löytyy yksi hyvä ystävä jonka kanssa puuhaillaan päivittäin yms. Jos haluaa haista pierulle ja homeelle niin aika pitkälle oma valinta. Jokainen päivä on uusi alku, taitaa olla tylsistyminen lähinnä omasta päänupista ja laiskuudesta kiinni. Mä alotan jokaisen aamun silleen, että kelaan mitä hauskaa tänään voisi tehdä enkä tuhlaa hetkeäkään vanhan "halailuun". Elämä on mahtavaa! T: Mies 36v. / Lahti.
Reissaa, matkusta, maailmalla tapahtuu. Jos kyllästyttää, buukkaan lennon jonnekin missä en ole käynyt. Aina voi lähteä maailmalle, itsestä kiinni. Rahaa voi säästää ja etsivä aina töitä saa mistä päin maailmaa tahansa. Rohkeutta vaan ja menoksi. Olen kiertänyt maapallon ympäri monta kertaa ja on ollut hauskaa ja asunut ympäri maailman. Voin kertoa, että kannattaa.
En tiedä auttaako minun ajatukseni, mutta olen pian 60 vuotias ja yhtä lailla törmään samoihin tuntemuksiin. Etenkin talvella, sillä reagoin pimeyteen voimaakkaasti ja kaikkeen saan kiskoa itseni tekemään.
Olen todennut , miten joskus elämä vaatii meitä siihen harmaaseen mössöön kuukausikaupalla. Minulle se on usein ennakoinut muutoksia, päätöksen tekoa ja myös antanut mahdollisuuden levätä. Olen nimittäin aika kärsimätön luonne ja tykkäisin, jos ympärilläni pyörisi jatkuva sirkus. Koen ne tapahtumattomat ajanjaksot vähän kuin rangaistuksena.
Vaikka arvelet, että elämäsi on seuraavat 50 vuotta ihan samanlaista, niin voin vakuuttaa 150%:sti, ettei kukaan meistä selviä elämästä joutumatta monenlaiseen mukaan. Muut ihmiset ja ulkoiset tekijät on otettava huomioon, vaikka asuisit komerossa pimeässä ovi lukittuna. Aina sen "komeron oven" joku tempaisee auki ja sen jälkeen härdelli on valmis.
Usein siihen tapahtumattomuuteen auttaa se, ettei ainakaan kiukuttele ja rähise miten veetuttaa. Siinä ei kiusaa kuin itseään. Äläkä vertaa itseäsi muihin tai anna jonkun toisen tylsistymisen vaikuttaa sinuun, ellei kyse on vertaistuesta.
vaikka työssä olenkin. Heräät, juot kahvin, luet lehden (päivän kohokohta), töihin, kotiin, syöt, makaat sohvalla pari tuntia, nukkumaan. Elämä ei voi olla vaan tätä..