Hauska elämä vai tehokas lainanmaksu? Kumpi nyt sitten valita.
Jos mittaillaan laina-ajalla, se on meillä nyt 6 vuotta. Mies haluaisin siirtää lyhennyksestä jonkin verran elämiseen, jolloin laina-aika olisi 8 vuotta. Minä en, edes periaatteesta. On vaikea irrottautua protestanttisesta työetiikasta, että lainatut rahat pitää maksaa mahd pian pois ja että velkarahoilla ei saa huvitella. Elämämme ei muutenkaan ole mitään pihistelyä. Toisaalta parin vuoden muutos ei ehkä maailmaa kaada. Olenko fiksu vai jääräpää? Kumpaa linjaa teillä noudatetaan?
Kommentit (13)
miehestä on vaan mukavampaa ettei tarvi laskea rahoja niin tarkasti ja suunnitella ostoja. Eli jos jotain isompaa haluaa, sen voi ostaa heti eikä ensi tilistä. Mulle taas suunnitelu ja odottaminen on ihan normaalia. Varmaan matkusteltaisiin enemmän, jotain viikonloppureissuja, vaikka nytkin käydään ainakin kerran vuodessa ulkomailla. Ehkä ostettaisiin jotain kotityöpalveluja kuten siivous tai syötäisiin useammin ravintolassa.
eli mitä tekisitte sillä muutamalla satasella kuussa.
Jos se menisi johonkin koko perheen hupiin, mikäpä siinä. Jos taas siihen, että ostatte paremman auton... en lähtisi.
Mutta toisaalta kiristämällä maksuaikataulua, pääsee huomattavasti vähemmillä korkokuluilla eli järkeväähän se on.
Mielellään ollaan pidetty matalakorkoista asuntolainaa, josta saa tehdä korkovähennyksiä, mutta esim. autoon otettu laina on aina pikaisesti maksettu pois (esim. kolmessa vuodessa - sen, mikä on autonvaihtovälikin).
Älkää pihistelkö, nauttikaa elämästä!
Me saimme perintöä ja käytimme siitä ison osan asuntolainan lyhentämiseen. Syksyllä kotimme on velaton ja suunnittelemme jo innokkaasti mitä kaikkea teemme sen jälkeen. Mutta meillä laina-aika (ja ehkä elämäntilannekin) oli toinen kuin teidän. Olette ihan kunnon protestantteja vaikka maksaisittekin lainan 8 vuodessa 6 sijaan. :)
Molemmat vaihtoehdot ovat sinänsä ihan Ok. Itse miettisin sitä kuinka paljon tämä muutos konkreettisesti maksaa (korot jne.) ja miten tiukkaa teillä tällä hetkellä on.
Meillä minä kuuluisin siihen tehokkaaseen lainan takaisinmaksajaan ja mies löysemmän maksuerän maksajiin. Meillä tehtiin kompromissi- miksei teilläkin?
Eniten minulla vaikutti siihen hitusen löysempään maksuaikaan lapset. Niin kauan kun on pieniä lapsia olen valmis kiristämään (paitsi kotihoidontuella ei niin hyvin mahdollista ja lasten kotihoidosta en tingi lainan vuoksi). Sitten kun lapset kasvavat, niin haluan että heillä on mahdollista harrastaa ja meillä perheenä matkustella. Haluan että lapset saavat näitäkin kokemuksia.
Toisaalta siinä vaiheessa jo itsekin haluaa mielellään matkustella (ensin opiskeluaikana ei ollut rahaa, sitten kun pääsi töihin niin tuli häät ja sitten lapset). Omat harrastukset voivat jäädä odottamaan lasten kotoa muuttoa.
Meillä kai tällä hetkellä reilu 80 000 lainaa jäljellä ja laina-aikaa en edes tiedä, koska korkovaihtelu vaikuttaa siihen. Mutta eiköhän laina ole alle 10v maksettu pois.
Miksi haluat kituuttaa vain periaatteen vuoksi, varsinkin jos toinen haluaisi vähän löysätä? Aika pienistä ajoista kuitenkin puhutaan.
näillä korkotasoilla mahdollisuus molempiin yht'aikaa :)
Asuntolainaa nyt 100 000 jäljellä ja maksusuunnitelman mukaan on maksettu pois 4 vuoden kuluttua.
Olemme hiukan yli 30v ja 3-lapsinen perhe. Kun laina on maksettu, voidaan rellestää just niin paljon kun halutaan. eikä talous kaadu, jos vaikka joudutaan työttömiksi.
toimii 'hauska elämä'-linja.
Tunnen liian monta vanhempaa henkilöä, jotka valittavat, että 'nyt kun olisi varaa ja aikaa matkustaa niin terveys ei riitä'. En halua löytää itseäni samasta tilanteesta.
Siksi valitsin kohtuulliset lainanlyhennykset ja mahdollisuuden viettää muutakin elämää :)
on vähän alle 40 v.
Lainaa on vähän alle 40.000 ja laina-aikaa jäljellä n. 7 vuotta.
eli mitä tekisitte sillä muutamalla satasella kuussa.
Jos se menisi johonkin koko perheen hupiin, mikäpä siinä. Jos taas siihen, että ostatte paremman auton... en lähtisi.
oikeasti jää rahaa hummailuun. Meillä kaksinkertainen lainamäärä samassa maksuajassa. Eikä mekään koeta jäävämme mistään paitsi. Ikää 30 v. Mutta kyse onkin siitä, että velalliskumppanit ajattelevat asiasta samallalailla. Kai tässäkin on sitten suositeltava kompromissiä, kuten parisuhteessa monesti muutoinkin.
Huoh. Jotenkin karsealta vaikuttaa elämänne: maksatte kiukulla lainaa pois niin kuin se olisi elämän tärkein asia. Itseasiassa kuulostaa muuten aika perussuomalaiselta, protestanttiselta "sitten kun"-elämältä, jota aiemmat sukupolvet ovat harjoittaneet. Eli "sitten kun laina on maksettu, sitten kun ja sitten kun..." Mutta se elämähän on nyt, ei sitten kun.
Ajatteles jos pian lainanloppumisen jälkeen jollakin perheestänne diagnosoidaan vaikka parantumaton sairaus ja elinaikaa on vain muutama kuukausi jäljellä. Tuleeko silloin mieleen, että olisi ehkä kannattanut vähentää sitä kiukkua ja keskittyä lainanlyhentämisen ohella siihen elämäänkin?