Kuinka kauan kannattaa sietää?

En tiedä mistä aloittaa.... Olemme olleet yhdessä 16 vuotta, kaksi lasta. Yleensä meillä menee iha ok. Riitoja tulee usein miehen työstä joka pitää häntä useamman päivän kuusta poissa kotoa.



Mies on paha suustaan suuttuessaan. Menee todella henkilökohtaisuuksiin ja on mahdottoman ilkeä!!! Riidan jälkeen sitten on tosi lepponen ja pyytelee anteeksi sanojaan joita ei kuulema tarkoita. Pahat sanat vain kuulema tulee kun haluaa sanoilla kunnolla satuttaa eikä niille voi mitään.



Hänellä ja isällään on kummallinen suhde. Isänsä moittii ja arvostelee poikaansa ja mieheni on erittäin pahoillaan asian vuoksi ja yrittää ja yrittää aina olla isälleen mieliksi ja uskoo ja toivoo että isä muuttuu. Mutta ei. Asumme eri kaupungissa kuin appiukkoni, ja näemme varmaan 3-6kk välein. Viimeksi olemme nähneet juhannuksena jolloin appiukko haukkui miestäni kännissä.



Nyt viikonloppuna näimme taas ja ensimmäisenä kun hän näki mieheni, sanoi että mitä läski (mieheni ei ole läski vaikka muutama kilo on tullutkin)? Ja toisti tätä varmaan kymmenen kerta ja sitten tokaisi vielä jotain muutakin ilkeää ja puolen tunnin päästä pihalla oli myös laukonut jotain vielä pahempaa...



Ja miehelläni katkesi pinna ihan totaalisesti. Ei sanonut isälleen mitään mutta minä sain kuulla sitäkin enemmän. Yht´äkkiä minä olin iha paska ja tein kaikki väärin. OK, yritin ymmärtää ja olin hiljaa sen päivän. Eilen kaikki jatkui. Mies oli pahalla päällä ja haukkui minut taas ihan pystyyn.



Illalla kun lapset oli menneet nukkumaan, menin miehen luo ja yritin aloittaa jonkinlaista keskustelua (emme olleet puhuneet koko päivänä mitään). Hän vain tiuskaisi että ei ole mitään asiaa minulle ja että pitäisin pääni kiinni. Kiihdyin taas itse ja kerroin kuinka helvetin epäreilua ja säälittävää on että minusta tulee jokin sylkykuppi jos häntä isänsä vituttaa.



Jäkätin aikana kunnes mies nousi ihan hullunkiilto silmissään ylös sängystä ja tuli naamani eteen karjumaan ja haukkui minut niin maanrakoon kuin olla voi esim: Vitun kieroon kasvatettu idiootti paska ym.... Mies oli aivan hullu, kuin olisi seonnut. Sama hullunkiilto silmissä alkoi pakkaamaan tavaroitaan ja karjui lähtevänsä töihinsä nukkumaan ja että ei koskaan enää tule tänne luukkuun jossa minä vaan käytän häntä ja hänen rahojaan hyväksi (siis mitä?), olen iilimato, luuseri, säälittävä pelle ym ym ym ym...... Ja sit mies lähti. Hän tuli kyllä 40 minuutin päästä takaisin ja kun kysyin että mitä helvettiä teet täällä, snaoi vaan että ei ollut töissä tilaa ja lähtee heti aamulla eikä palaa!!! Ja haistatti vielä vitut!



Olen ihan järkyttynyt ja hämilläni. Mies ei yleensä ole tuollainen. Ei ole uhkaava ei juo, ei ole raivohullu tmv... Mahtava ja osallistuva isäkin on! Mutta nyt vaan niinkuin hän repesi aivan totaalisesti!



Enkä tiedä miten suhtautua. Hän päästi suustaan niin kamalia asioita minusta että ei ne ihan hevillä unohdu. Tekisi oikeasti mieli pakata laukut ja häipyä. Mutta nuo lapset ja tämä päivärutiini täällä meidän kylässämme. Sukulaiset asuvat monen sadan kilometrin päässä joten emme voi mennä mihinkään muutamaksi illaksi katsomaan tilanteen jatkoa.



Mitä ihmettä tällaisessa tilanteessa voi tehdä? Ja mitä kaikkea vaimon oikein pitää sietää? Pitääkö tässä nyt jotenkin ymmärtä että isi-poika suhde on miehelleni niin kova pala jonka takia minun pitää jättää miehen sanomiset noteeraamatta ja antaa hänen raivota paha olonsa pois.



Voi helkkari että on paha mieli ja epäusko siitä että oma mies voi olla noin hirviö. Koskaan ennen ei hän ole ollut tuollainen hullu eikä sanoissaan vielä noin ilkeä.