Paljonko miehenne osallistuu lapsen hoitoon?

että mies ei osallistu koska käy töissä.

ja mies hoitaa lapsia ihan siinä, missä minäkin.

Hoitaa iltatoimet, lukee iltasadun, kuskaa harrastuksiin, ulkoilee ja pelailee ja touhuaa kaikkea mahdollista.

Ja käydään molemmat töissä.

Ei niin, että siitä pidettäisiin kirjaa. Vaan luonnollisesti teemme asioita yhdessä, tai toinen kauppaan ja toinen lasten kanssa. Toinen siivoo kodin toinen vie lapset puistoon tm.



Ei ole aina toiminut näin. Lukuisien riitojen jälkeen, mies oppinut "tavoille" =D



Nykyään emme juurikaan riitele, ehkä vain minun pms.n aikaan pientä kinaa.

Siis päivät töissä mutta läsnä ollessaan on todella läsnä. Usein vielä yllättää vaikka siivoamalla lastenhoidon seassa kun olen kauppareissulla tms. Ja kyllä, olen antanut palautetta maailman parhaalle miehelle.



Niin ja ikää on sellaiset 25.

Meillä vilkas 1v. ja riidellään ihan koko ajan miehen kanssa samoista asioista, ero on niin lähellä ettei koskaan. Mies on joskus vuosia sitten harkinnut eroa, itse silloin en olisi eroa halunnut, nyt usein mietin sitä (eroa) ja jos mies nyt sanoisi että erotaan niin pakkisin laukut heti, vaan nyt ei puhu moista.. Mistä lie johtuu?

olikohan nro 4

näin kivasti, että kun et muuta tällä päivisin tee niin käy edes kaupassa.

Meillä on mieheni kanssa yhteiset lapset ja yhteinen koti ja kumpaakin hoidetaan tietysti yhdessä. Joillakin sekä miehillä että naisilla tuntuu olevan käsitys että mies tehdessään kotitöitä tai ollessaan lasten kanssa "auttaa äitiä". Joskus kysytäänkin, että "Auttaako miehesi kotitöissä?". Ihan kun ne työt automaattisesti kuuluisivat naiselle.



Näin meillä: Itse olen kotona vauvan kanssa, mieheni kokopäivätöissä. Iltaisin olemme kaikki yhdessä, teemme kotitöitä, harrastamme. Kummallakin on omaa aikaa ja kotityöt olemme jakaneet jo ennen vauvan tuloa. Minä olen arkisin tietenkin enemmän vauvan kanssa, mies viikonloppuisin.



Keskustelu asiasta käytiin jo ennen yhteenmuuttoa kotitöiden jakamisen osalta. Vauvan kanssahan kumpikin meistä HALUAA olla. Ei siitä tarvitse erikseen sopia.



Ainoa pieni "epäkohta" ehkä on se, että minä hoidan yöllä vauvan yösyöttöineen yksin ja mies nukkuu aina kokonaisia öitä. Tähän tulee tietenkin muutos sitten imetyksen lopettamisen myötä, mutta nyt on näin.



Olen siis mieheeni tyytyväinen. =D

jaksaa, teki näin jo äitiyslomani aikana ja nyt olen itsekin töissä, teen lyhyttä päivää kuitenkin, mutta ukko ymmärtää miten tylsistyttävää on olla jatkuvasti "vain" lasten kanssa. Juu, näinhän ei saisi sanoa, mutta mielestäni lastenhoito ei ole kevyttä, etenkään henkisesti, vaikka lapsistani pidän.

Mä voin leikata ruohon sillä aikaa kun hän vain "on", siis hoitaa lasta. Tätähän moni mies ei hiffaa.



Olettavat olevansa tosi kingejä, kun käyvät töissä ja leikkaavat ruohon tms, vaikka rouva lasin takana on jo kurkkuaan myöten kypsä ihan vaan oleilemaan niiden lapsosten kanssa.



Te joiden miehet eivät mielestänne tarpeeksi osallistu: raa'asti vaan jätätte lapsen/lapset miehelle niin pitkäksi aikaa kuin pystytte, ilman että lapsi siitä kovin kärsii ;)

Uskoisin, että siippa pian alkaa arvostaa sitä kotiäidin arkea ihan työnäkin.

Että näin meillä

Olemme molemmat töissä, lapsemme on kolvivuotias ja päiväkodissa. Mien vien lapsen aamuisin, mies hakee iltapäivisin. Mies hoitaa kotona tiskit, minä pyykit (molempiin on kone). Molemmat imuroimme, mies hoitaa pienet kodinkorjaustyöt, minä laittelen tavaroita paikalleen yms. Molemmat käymme kaupassa erikseen ja yhdessä. Siivooja käy 2 krt/kk tekemässä isomman perussiivouksen. Nukutamme lapsen vuoroilloin, ja vastaavasti kylvetämme myös. Minä hoidan lapsen vaatehankinnat (maksamme yhdessä). Olemme sopineet, että viikonloppuisin nukumme vuoroaamuina pitempään (minä la, mies su). Viikolla voimme molemmat halutessamme pitää yhden ns. vapaaillan, jolloin toinen hoitaa lasta koko illan yksin.



Tämä tilanne ei ole tullut itsekseen, vaan olemme riidellenkin välillä, saaneet sen työllä aikaiseksi. Ilman sopimista asiat eivät ainakaan meillä suju. Tuo tiski- ja pyykkijako jo helpottaa paljon arkea.

Käy töissä, minä lapsen kanssa kotona. On silti paljon lapsen kanssa ja tekee kotitöitä siinä missä minäkin. Siivoaa ja tekee ruokaa, käy kaupassa. Auttaa paljon kaikessa ja on kyllä ihana mies. Tietenkin on myös niitä aikoja, jolloin on paljon töissä (yrittäjä). Niinä aikoina siis talon ja lapsen hoito yksin minulla, mutta ne ajat jaksaa koska ne ovat vain hetkellisiä.

alusta asti molemmat hoitaneet puoliksi, hyvin on mennyt eikä ole tarvinnut kertaakaan riidellä asiasta.

Tosin meillä on miehen kanssa aivan erilainen rytmi, joten minä herään lasten kanssa ja menen sitten vastaavasti aikaisemmin nukkumaan, mies valvoo myöhään yöhön ja nukkuu vastaavasti pitempään ja hyvä niin, eihän sitä voi ihmisen rytmiä muuttaa vain siksi että se täyttäisi jonkun av-palstan tasa-arvovaatimukset lastenhoidon suhteen :-)

tai siis yhtä paljon, arki on meidän yhteistä. Tällä hetkellä mieheni on hoitovapaalla kolmen alle kouluikäisen lapsemme kanssa.



Kyllä diplomi-insinöörin vaimona onkin sitten tukalaa olla!