Mahtaako vanhat äidit n. 35 olla kateellisia nuorille äideille?
Siis kun selkeästi fysiikka lakkaa pettää ja unettomat yöt ottavat huomattavasti enemmän kunnon päälle kuin nuorilla?
Kommentit (48)
Ikinä en ole ollut niin väsynyt kun esikoisen saadessani kakskymppisenä...
En todellakaan kadehdi, ainakaan silloista itseäni.
t: 41 vee odottava mamma
Kakkonen 26v.
Kolmonen 30v.
Nyt täytän 32v. ja edelleen haaveilen nelosesta ja vitosesta. En epäile hetkeäkään, että "fysiikkani pettäisi" tai muuta vastaavaa :-D
Ainahan joku on jollekin kateellinen, mutta aika harvalla alle 50-vuotiaalla on mitään ongelmia jaksamisen tai perusterveyden kanssa, siis iän takia. Sairaudet toki erikseen, mutta niitä on nuoremmillakin.
En tunne tarvetta kadehtia tai arvostella nuoria äitejä. Jokainen tekee lapsensa silloin kun tekee ja mistäpä minä tiedän kenenkään elämäntilanteita.
Itse olen tehnyt lapset nuorempana, mutta nyt 42v iässä en kyllä vieläkään ole havainnut että fysiikka olisi alkanut pettää. sitä olen joskus miettinyt että nyt osisi aivan eri tavalla suhtautua äitiyteen eikä stressaisi kaikista asioista kuten omasta ajasta, parisuhteesta, vauvan itkuista ym. nyt osaisi keskittyä olennaiseen.
Jos siis jollekkin olisi kateellinen, niin mieluumin niille jotka hankkivat lapsensa vanhempina. Tiedän että he osaavat eri tavalla nauttia vauva-ajasta, oma-aika ei tai sen puute ei ole niin pinnalla, eikä parisuhteen kanssakaan tarvitse samalla tavalla takuta.
Ap täällä... Lähinnä vastaisku oli tuohon toiseen ketjuun. Sainpahan aiakiseksi herhiläislauman. Itseäni ärsyttää tällaiset jaottelut että nuoret äidit ovat automaattisesti huonoja ja vanhat myös.
olenko minä vanha äiti kun ikää on jo lähemmäksi 35? Olen pitänyt itseäni ihan nuorena :D
Mutta totta sinäänsä ap:n kirjoitus, että kummasti tämä vauvanhoito nyt väsyttä enempi kuin 26 vuotiaana jollon sain esikoisen.
kun kuvittelet muiden olevan? Jos 35 olis jo oikeasti niin huonokuntoinen kuin kuvittelet, niin kuinka ihmeessä ihminen jaksaa tehdä töitä 60 v? Tai lähteä 80 v patikkamatkalle kuten tätini?
Sait rauhallisia ja selkeitä vastauksia. Me "vanhat" äidit emme todellakaan viitsi provosoitua moisista aloituksista. Se on nuorten, vielä itsestään ja äitiydestään epävarmojen äitien ongelma.
P.S. Miksi tyytyä vain toiseen, kun voi saada molemmat!
t. 4
Ap täällä... Lähinnä vastaisku oli tuohon toiseen ketjuun. Sainpahan aiakiseksi herhiläislauman. Itseäni ärsyttää tällaiset jaottelut että nuoret äidit ovat automaattisesti huonoja ja vanhat myös.
Olen erittäin tyytyväinen, että olen saanut elää nuoruuteni, ja jatkaakin sitä, ilman lapsia. Nykyään ei enää baarielämä kiinnosta, ja voin keskittyä lapseeni. Tiedän naisia, jotka saaneet lapsia nuorena, ja he vähän katuvat menetettyä nuoruutta, ja myöskin miten ovat käyttäytyneet lasten ollessa pieniä. Nyt yli kolmikymppisinä tajuavat, että olisihan sitä voinut olla vähän kivempi äiti lapsille kun lapset olivat pieniä.
Se mitä kadun, on etten tehnyt toista lasta heti perään. Nyt yli 40 v, huomaan, etten tule enää raskaaksi niin helposti, ja ehkä pelottaa "mummoäitiys" mutta onneksi heitäkin on jo aika paljon.
mä olen nyt 48 v ja sain lapset 31-41 v, enkä tosiaankaan ole kateellinen kenellekään, on hyvä terveys eikä muutenkaan valittamista elämässä.
ja minäkin olen ollut nuori, olin nuori sinkku melkein 30 v asti ja hilluin ja matkustelin miten halusin.
se oli erittäin hyvä ratkaisu mulle. hilluminen on vähän vähentynyt, mutta kunto kestää.
vain tosi nuori voi pitää jo 35 v vanhana.
Ei hyvä päivä!
Minä säälin näitä nuoria äitejä, jotka eivät älyä ensin elää nuoruuttaan!!!! :D
jakso pikkukakkosen kanssa kun olin 23-26v, ei mitään ongelmia 30v tai 42 v "normaalin" kolmen kuukauden koliikkivauvan kanssa.
Eikä fysiikka ole pettänyt vielä nyt 50v:näkään vaikken mikään urheilullinen olekaan.
Sain lapseni 26-31 -vuotiaana ja olen erittäin tyytyväinen elämääni. Nyt olen 33 ja ajattelin parin vuoden päästä vielä yhtä tai kahta. En ole koskaan toivonut että olisin saanut lapseni nuorempana.
Sain nuorimmaisen 35-vuotiaana ja vanhimmankin "vasta" kolmikymppisenä. Fyysisen "raihnauden" korvaa kokemus, karttuneet arjen taidot, suhteellisuudentaju, huumorintaju ja muut "vanhuuden" edut.
Yleisellä tasolla on syytä muistaa, että 35-vuotiaalla voi olla elämää edessä vielä 50 vuotta, eikä se ole pelkkää kuokeman odottelua säästöliekillä :D
olevani kateellinen kenellekään. Siinä vaiheessa jos alkaa tuntea itsensä kateelliseksi jollekin, pitää miettiä, miksi ei ole omaan elämäänsä tyytyväinen.
Fysiikka ei ole vielä pettänyt itsellä 35-vuotiaana ja kuopus nukkuu jo nyt hyvin 5 kk ikäisenä yönsä. Eli ei tarvitse paljon unettomia öitä viettää tällä hetkellä.
Ja ennen lapsia olen unettomia öitä viettänyt, kun olen miettinyt muita elämän murheita. Ja jotkut tekevät yötöitä ja joutuvat sen takia valvomaan. Yötöitä pidän rasittavampana kuin valvomista lasten takia.
Pakko käydä lukemassa ja nauramassa välillä. :) Kuten sanottu niin tämä oli vaan yhtä typerä aloitus kuin se toinenkin, miksi nuorien tai vanhojen pitäisi olla kateellisia toisilleen yms. Ja pakko tarkentaa vielä etten ole nuori ja toiseksi en pidä 35-vuotiasta vanhana, en ikinä. Pidin ehkä murkkuikäisenä mutta kummasti raja nousee kun omat vanhemmat ikääntyvät.
kaikki kommentit on olleet asiallisia, sekö sua naurattaa?
jotka on nuorilla äideillä. Mitä annettavaa on jollain parikymppisellä elämänkokemuksessa, yleissivistyksessä tai tunneälyssä?
miettimään, kun en ole ikinä älynnyt kadehtia nuoria äitejä ;)
Sen sijaan olen elämäni aikana kadehtinut älykkäämpiä ihmisiä, lottovoittajia, mitä nyt milloinkin, mutta että nuoria äitejä..
Mahtaako tällaisia aloituksia kirjoitteleva olla jotenkin alamaissa vai miksi yrität toisia haukkumalla nostaa mielialaasi?