Miksi joillakin on tapa puhua perhe-elämästä ja avioliitosta tosi rumasti ja synkästi?

Meillä ei ole yleensä ruokaa odottamassa eikä aina pyykitkään pesty. Jos olisi, niin olisikohan meidänkin elämä aivan auvoista?

Aika harvassa varsinaisia riemuavioliittoja on.

Kiva on lastenkin kasvaa siinä kun vuosikaudet vanhemmat manaa miten on kamalaa ja rankkaa ja hirveitä lapsia ja saispa joskus tehdä jotain ilman lapsia.



Mulle ainakin lapset ja perhe on parasta mitä on tapahtunut (ja eämässäni on tapahtunut paljon muitakin onnellisia asioita). Koitan muistaa kertoa sen perheelleni joka päivä.

pitää olla yhdessä että voi todeta, että on ollut onnellinen liitto? Vasta puolison kuoltua. Kun mäkin olen kuunnellut koko ikäni näitä vaarallisia välietappeja, pari vuotta, kihloihin meno, pari vuotta yhdessä asumista, yhteinen asuntolaina, avioliitto, ensimmäinen vauvavuosi, 10 vuotta yhdessä jne. Nämä kaikki on jo nähty, ja meillä on kyllä ihan onnellinen liitto. En vaihtais elämäntapaani enkä miestäni.

pitää nostaa esiin vaan tappelevat kakarat ja oma väsymys ja harmitella, että on edes moiseen ryhtynyt. Se on sitä suomalaista kohteliaisuutta, ettei vaan joku luule, että joku kehuskelee ja jos joskus jotain kaunista sanookin, muistia riittää heti vuosikymmeniksi sitten sopivan tilaisuuden tullen muistuttamaan, että niinpä vaan silloinkin olit niin rinta rottingilla ja nyt on lusikat jaossa.

Meille on tulossa vauva (miehen esikoinen) ja kyllä on riittänyt niitä miehen isyyden "kannustajia". Mummoni kertoi miehelleni, että jos menee synnytykseen mukaan, loppuu avio-onni siihen paikkaan ja tulee niin pahat traumat, ettei kykene koskaan rakastamaan lastaan. Yksi perheenäiti-tuttava tuli käymään kahvilla, jutteli kaikenlaista lastenhoidosta ja aina välillä katsoi nokkaa pitkin miestäni ja sanoi, että "niin no eihän noi _miehet_ tietty yöllä herää" ja "ei muuten varmana osaa toikaan olla edes tuntia keskenään lapsen kanssa, saati koko päivää" jne. Kyseinen nainen on MIEHENI kaveri. O_o



Mikä ihme siinä on, että pitää jotain piruja maalailla ja puhua ihan hirveetä paskaa? Eiköhän tuo mies osaa ihan itse mennä synnytyssalista käytävään, jos alkaa tehdä pahaa ja ihan yhtä lailla jäädä saliin, jos asia tuntuu hyvältä ja tärkeältä. Ja eiköhän se ole ihan yhtä taitava hoitamaan lastaan kuin minäkin, motivaatiokin on melkein suurempi kuin minulla. :)

noille sanoa ihan suoraan, että teillä voi olla tuommoista, se on ikävää, mutta meillä ei ole. Esim yksi miehen kaveri haluaa joka tilanteessa vetää minut mukaan stereotypiaan, että kaikki naiset tuhlaavat ensitilassa joka pennin turhuuksiin ja meillä ei tosiaan ole näin. Kaiken lisäksi jannu luulee, että munkin suurin haave on rajoittamaton shoppailuoikeus tiimariin tai muuhun tilpehöörikauppaan...