Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tutti"ketjusta" tuli mieleen eräs kysymys,
14.06.2010 |
mitä on pitänyt jo pitkään kysyä teiltä äideiltä, joiden isommat lapset (1v.+) syövät tuttia.
Eli, MIKSI se on lapsen suussa jatkuvasti? Tähän voisin luetella lukuisia tilanteita, mutta lähinnä ihmettelen sitä, että jos lapsella näyttäisi kaikki olevan hyvin jne. niin miksi sen tutin pitää olla suussa? Tai vaikka jos se putoaa, lapsi hymyilee ja nauraa ja sitten äiti laittaa tutin takaisin suuhun.
Tätä en ole ymmärtänyt, joku varmaan valaisee? :)
Kommentit (10)
en kadu hetkeäkään, että käytin tutteja lapsillani! Molemmat vieroitin alle 2 vuoden iässä tutista, aiemmin en olisi edes kuvitellut!
Hyvin, hyvin pieni hinta vieroitus oli siitä miten paljon se auttoi meidän elämää!
Myönnän, yli 2 vuotiaita tutin käyttäjiä en enää ymmärrä,kun lapsi yrittää puhua tutti suussa. Meillä vanhempi jätti päivätutin pois jo reilu vuosikkaana, koska alkoi puhumaan ja kertomaan harmituksen. Nuorempi ei puhunut kuin vasta 2 vuotiaana, joten tutti meni hälle paremmin sinne asti.
Kuten sanottu, tutti on loisto keksintö!
Tuttipulloja en ole käyttänyt yli 10kk ikäisillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syy on simppeli: ilman tuttia lapsi laittaa KAIKEN suuhun, ellei tutti ole jo suussa. Olen esim. tänään onkinut lapsen kurkusta jo kolme kiveä, yhden pikkulegon ja palan muovikelmua. : O
Olen erittäin siisti, koti on aina tiptop, mutta silti taapero kaivaa joka pikkukolosta esiin kaiken mahdollisen. Isommat lapset kantavat esim. kengissään pikkukiviä sisään ja taskuista putoilee legoja, pikkuauton pyöriä, hiekkaa.... On täysi mahdottomuus koko ajan vahtia pikkuviikaria, kun on myös isommat huolehdittavina.
Kaksi isompaa eivät juuri olleet kiinnostuneita pikkuesineiden syömisestä, mutta tämä kuopus on aivan mahdoton tapaus. On ollut tukehtuminen tosi lähellä monta kertaa, vaikka ihan vieressä olen ollut vahtimassa. Se on vaan niin perhanan nopea...
Haluaisin kyllä mielelläni tutista jo eroon, mutta en ota vielä riskiä. Eli meillä tämä on ihan turvallisuuskysymys.
Tyttö on 14kk vanha ja tarkoitus oli 1v täytettyään vieroittaa tutista mutta mutta... Lapsia on 3 ja vaikka kuinka siivoaisin ja jäkättäisin isommille, että niitä pieniä legoja, barbienkenkiä sun muuta EI jätetä siskon ulottuville, niin arvatkaa vaan kauanko muistavat. Ja tää nuorin on ehdottomasti pahin pikkuimuri meillä tähän asti... Varsinkin ulkona tekis mieli teipata joskus se tutti pysyvästi ipanan suuhun, kun se vetää kitusiinsa KAIKEN.
Juu, en luovu tutista!
Itse en ymmärrä miksi lapsilla ylipäänsä on tutit tai että murheeseen/tylsyyteen/kitinään isketään tutti/pullo. Itse haluan opettaa lapselleni että paha mieli puretaan äidin sylissä ja siitä päästään muin keinoin eroon. Varmasti joillain vauvoilla on niin vahva imemisen tarve että tutti on hyvästä, mutta ei varmasti niin suurella osalla mitä lapsilla tutteja on. Ja eikö niistä pitäisi vieroittaa jo aiemmin? omalla lapsellani on unilelu ja olen todennut sen hyväksi vaihtoehdoksi yöunien kannalta. Löytää sen aina vierestään eikä itke putoamista ja ala itkeä :)
Kysyn uudelleen mielipidettäsi kun saat toisen/kolmannen lapsen ja se harmitus (itku, kiukku) tulee kaupassa yms paikassa kun sinulla on myös vanhempi sisarus mukana. ;)
enkä vieläkään ymmärrä tuttia. Niin ja ihan porukalla liikutaan kaupassa ja muuallakin. Koska virikehoito ymmärrän vielä vähemmän kuin niitä tutteja.
tai lähinnä illalla nukahtaessa. Silti tuo mokoma löytää niitä päivisin jostain sohvan raosta. Antaa kyllä sitten onneksi suosiolla poiskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta en silti ala niitä päiväksi jemmailla purkkeihin vaan jos lapsi tutin lattialta suuhunsa löytää niin saa lussuttaa hetken ja sitten ihan itse laittaa sen pois.
että se oli itselle helpointa. Ihan rehellisesti. Muuten lapsi kitisi ja vinkui ja narisi ihan kaikesta!
Ja joskus vaikka naureskeli, niin tutin laitoin suuhun refleksinomaisesti.
Nyt on juuri päästy tutista eroon. Ensin yritettiin pikkuhiljaa (vain päiväkäyttö pois), mutta eihän siitä mitään tullut. Jos tutti näkyi jossain, niin heti alkoi sellainen huuto, ettet uskokaan!
Sitten vaan yksi ilta päätin, että nyt riittää. Jätettiin sitten kertaheitolla myös yötutti pois. Viikon jaksoi kitistä ja narista kaikesta ja koko ajan, mutta nyt jo mennään ihan normaalisti.
Olin laiska. Sitten kun sain itseäni niskasta kiinni homma sujui hyvin, mutta ei sitä ennen. Yksinkertaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ymmärrä miksi lapsilla ylipäänsä on tutit tai että murheeseen/tylsyyteen/kitinään isketään tutti/pullo. Itse haluan opettaa lapselleni että paha mieli puretaan äidin sylissä ja siitä päästään muin keinoin eroon.
Varmasti joillain vauvoilla on niin vahva imemisen tarve että tutti on hyvästä, mutta ei varmasti niin suurella osalla mitä lapsilla tutteja on. Ja eikö niistä pitäisi vieroittaa jo aiemmin?
omalla lapsellani on unilelu ja olen todennut sen hyväksi vaihtoehdoksi yöunien kannalta. Löytää sen aina vierestään eikä itke putoamista ja ala itkeä :)
aina ei äidin syliä ole tarjolla jos on väsy ja paha mieli joten tutti on hyvä korvike vaikka eräs nyt muuta tässä haluaa inttääkin :D maitpulloa ei meillä ainakaan lohduksi juotu vaan ihan janoon sitä maitoa otettiin.
Alue: Aihe vapaa
Kysyn uudelleen mielipidettäsi kun saat toisen/kolmannen lapsen ja se harmitus (itku, kiukku) tulee kaupassa yms paikassa kun sinulla on myös vanhempi sisarus mukana. ;)