Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko ilkeä?
14.06.2010 |
Erosin kuopuksen isästä jo puolessa välissä raskautta. Suhde oli muutenkin vain parin kk mittainen. (ollaan tunnettu lapsesta asti miehen kanssa ja tunnen hänet hyvin) 5 vuoteen ei miehestä kuulunut mitään ja viimesyksynä otti yhteyttä. On tavannut lasta meillä silloin tällöin. Siis tullut tänne leikkimään 1-2 tunniksi. Lapsi on myös ollut yökylässä miehen äidillä pari kertaa ja mies ollut silloin siellä. Nämä reissut ovat menneet aivan päin peetä.. Eivät saa mitään otetta vilkkaaseen poikaan, joka juoksee yötämyöten ympyrää pitkin taloa ym.. Kotona lapsi menee ilman ongelmia nukkumaan klo 20. Menee itse sänkyyn ja nukahtaa heti.
Nyt mies kävi täällä eilen ja esitti toiveen, että voisi tyttöystävänsä kanssa ottaa pojan mökilleen muutamaksi päiväksi. Sanoin harkitsevani asiaa. Valvoin koko yön enkä saanut nukuttua silmäystäkään. En halua antaa lasta heille pariksi päiväksi. Tiedän missä ja millainen mökki on. Siellä on aivan liikaa vaaranpaikkoja vilkkaalle pojalle. Miettisin vain koko ajan milloin puhelin soi ja tulee ilmoitus että lapsi sairaalassa tai kuollut.
Mies on sellainen rauhallinen luonne ja ei osaa ajatella mitä kaikkea lapsen kanssa voi sattua. Hänellä ei ole sellaista loogista ajattelukykyä? että osaisi etukäteen ajatella, että jos esim pieni lapsi kävelee/juoksee kävelytiellä, hän saattaa juosta yhtä-äkkiä autotielle. Ja jos näin tapahtuu hän ei osaa samantien rynnätä perään vaan jää seisomaan paikoilleen ja jää katsomaan mitä tapahtuu ja sitten kun lapsi jää auton alle sanoo ohhoh, kuinkas nyt näin kävi. Tai että et voi jättää lasta ulos ja olettaa että lapsi pysyy siinä samassa paikassa mihin jätit hänet kun menet sisälle käymänä vessassa. Vaikea selittää, mutta ehkä joku ymmärtää.
Mietin myös sitä, että jos isä ja mummi eivät kahdestaan pärjää lapsen kanssa, miten ihmeessä isä pärjäisi yksin. Miehen tyttöystävä on myös sellainen hiljainen hiirulainen, muutoin mukava kyllä, mutta ei mitään kokemusta lapsista.
Mietinkin, että en halua heidän leikkivän kotia ja harjoittelevan minun lapseni kanssa/kustannuksella. Mietinkin vain miten miehelle asian ilmaisisin. Sanonko suoraan ei, en luota että pärjää, vain sanoisinko että kun ovat tapailleet lapsen kanssa niin vähän ja sillätavalla "uusi" juttu, että minä itse en ole vielä valmis, että katsotaanko ensikesänä uudelleen? En haluaisi kuitenkaan loukata isää. On sellainen, että loukkaantuu hyvin herkästi mistään kritiikistä.
Minusta on vain kiva jos mies käy täällä lapsen kanssa leikkimässä tai menee leikkipaikalle hetkeksi, mutta ajatus siitä, että olisi lapsen kanssa mökillä muutaman päivän saa minussa aikaan ihan hirveitä sydämen tykytyksiä.
Kommentit (29)
ei ihan vieklä, että katsotaan sitten vaikak loppukesästä jos ennen sitä sujuu muut pienemmät tapaamiset hyvin ja vaikka yökyläilyharjoiutukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
täällä ovat sujuneet hyvin, koska leikkivät keskenään. Mutta jos menee riehumiseksi, joudun minä puuttumaan asiaan. Noita yökyläilyjä on lähiaikoina ollut 2 erillistä kertaa ja tosiaan molemmat menneet ihan päin peetä..
Lapsi on hyvin vilkas ja kaipaa jämäkkää otetta. Pitää selvästi sanoa mitä saa tehdä ja mitä ei ja välillä jopa korottaa ääntä. Nuo yökyläilyt ovat lähinnä siksi menneet överiksi, kun kaksi rauhallista ihmistä ovat lässyttäneet tunnista toiseen: voi,voi voisitko nyt kultapieni olla kiltti ja tehdä näin. Eli puhuvat hiljaisella ja rauhallisella äänellä ja toistavat vain itseään, saamatta mitään kontaktia lapseen.
Tiedän, että ihmiset ovat erilaisia ja jokaisella on se oma tapansa toimia, mutta mies ja äitinsä ovat niin erilaisia luonteeltaan sekä tempperamentiltaan kuin minä ja lapsi ja siksi eivät pärjää lapsen kanssa. Siksi lapsi vedättää heitä ihan 6-0 kun tietää että mitään ei tapahdu ja mitä vain saa tehdä.
Ehkäpä tosiaan yritän nätisti sanoa, että itse en ole vielä valmis tähän mökkijuttuun, että voitaisiin vaikka yhdesä mennä porukalla sinne mökille päiväksi ym.. (tulen siis hyvin juttuun tyttöystävän kanssa ja hän myös meillä käynyt kyläilemässä), että en usko sen puoleen olevan ongelmaa. JA että jos katsottaisiin sitä yksin kyläilyä ensikesänä.
Kiitos vastauksista :) Ap
juuri silloin ei sovi yökyläily..Keksithän jotain muuta kivaa lapselle? Sinähän äitinä ja huoltajana kannat vastuun lapsesta joten jos vähänkin tuntuu joku epäilyttävältä niin ei pidä suostua.
Kannustan isää tapaamaan lasta, mutta tunnen isän sen verran hyvin, että oikeasti PELKÄÄN lapsen puolesta jos isä lähtee lapsen kanssa yksin mökille pariksi päiväksi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarpeeksi monta vuotta, kun torpedoit heidän tapaamisensa, lopulta he luovuttavat. Lapsesi on se suurin häviäjä.
Kannustan isää tapaamaan lasta, mutta tunnen isän sen verran hyvin, että oikeasti PELKÄÄN lapsen puolesta jos isä lähtee lapsen kanssa yksin mökille pariksi päiväksi. Ap
Mies on lapsen isä, anna hänen olla isä omalla tavallaan. Anna heidän rakentaa oma suhteensa.
Ei ole mikään yllätys että isä on vieraskorea lasta kohtaan, kun olet kokoajan vieressä vahtimassa jokaista sanaa, heillä ei ole ollut mitään mahdollisuutta rakentaa normaalia isä-lapsi suhdetta.
vaan on sellainen kuin on. JA en todellakaan ole vieressä kyttäämässä heidän tekemisiään tai sanomisiaan vaan teen omia juttujani tapaamisten aikana. Lapsi on myös ollut yksin miehen kanssa pihalla leikkipaikalla, johon nään ikkunasta, mutta he eivät nää minua. Ja kuten sanoin, lapsi on myös ollut miehen äidin luona yökyläilemässä, jossa mies on ollut mukana ja minä en.
Itse tunnen lapseni parhaiten ja tunnen myös miehen. Kerro millä perusteella minun pitäisi antaa erittäin vilkas lapsi kahdelle kokemattomalle ihmiselle pariksi päiväksi vaaralliseen paikkaan, kun tiedän että he eivät pärjää lapsen kanssa.
Isä-lapsi suhdetta voi rakentaa ilman mökkeilyjäkin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mökkeily olisi loistava tapa rakentaa isä-lapsi suhdetta. Jokin ihan omajuttu lapselle ja isälle. Jotain mitä äiti ei ohjaa ja määrää.
Jos ei mökille niin joku lapsen ja isän yhteinen matka. Jotain jossa sinä et ole hengittämässä niskaan.
Sä väität, että mies on ajattelematon ja kokematon eikä pärjää, mutta ethän sä oikeasti ole antanut hänelle yhtään tilaisuutta harjoitella lapsen kanssa olemista. Sä oot vaan päättänyt, että eivät he pärjää.
Antaisit heille tilaisuudetn oppia toisiinsa, sekä lapselle että isälle. Mökki on siihen ihan hyvä paikka, vaikka vähän luonnonläheinen paikka olisikin. Kyllä semies siinä oppii huolehtimaan. Ja kyllä, itse lapsen kanssa mökkeilleenä sanon, että vielä teininäkin meidän poika muistaa poikkeuksellisen hyvällä niitä hetkiä mökillä, kun meillä kummallakaan ei ollut mitään muuta sotkemassa suhdettamme . Mökki on tosiaan paikka, jossa lapset saavat poikkeuksellisia elämyksiä myös lapsi-vanhempisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinun ei kannata antaa lasta mökille. Sitten vasta kun isä alkaa pärjäämään paremmin lapsen kans ja saa pidettyä kurissa.
Asian vierestä: suhde kesti isään n. pari kuukautta mutta erositte raskauden puolivälissä?
sinun ei kannata antaa lasta mökille. Sitten vasta kun isä alkaa pärjäämään paremmin lapsen kans ja saa pidettyä kurissa.
isän ja lapsen muut kuin valvotut tapaamiset normaalia suhdetta ei voi muodostua.
Sitten sitä voi sanoa vielä kymmenen vuodenkin kuluttua, että ei se isä lapsen kanssa pärjää.
Isättömyys on lapselle suru, surullisinta tässä tapauksessa on, että lapsella on isä joka haluaisi muodostaa isäsuhteen lapseensa. Paljon yleisempää on ettei miestä kiinnosta ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se siellä isänsä kanssa varmasti pärjää. Ja myöhemmin huomaat, että hyvähän toi on, saat omaa aikaa itsellesikin.
kuin on. Ilmeisesti et tunne hänen tyylisiään ihmisiä, kun kommentoit tuolla tavalla. Tai et ole tavannut oikeasti vilkasta lasta. Tai näiden kahden yhdistelmää. Äitinsä on samanlainen. Minusta vain ei ole oikein antaa heidän harjoitella missään mökillä, jos eivät pärjää sisätiloissa tai talonyhtiön leikkipaikalla. Ja tuolla mökillä on oikeasti paljon vaarallisia paikkoja. Kun lapsi on isompi ja kommunikointi miehen ja lapsen välillä sujuu paremmin, voisin hyvin antaa lapsen miehen mukaan.
Kyse ei todellakaan ole siitä, että haluaisin estää tapaamisia vaan siitä, että pelkään oikeasti lapsen puolesta kun tiedän ettei mies hänen kanssaan pärjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
omalla lapsella "kokeilla", että pärjäsivätkö vaiko eikö (=päädytäänkö sairaalaan vai... noin kärjistetysti). Ehkä tällä taustalla tuo pari yötä mökillä kuulostaa aika äkkinäiseltä. Luonnollista olisi ihan lapsen kuin miehen "kasvatustaitojenkin" kannalta, että tutustuisivat paremmin toisiinsa, harjoittelisivat vielä yökyläilyjä ja ihan pätevä syy minusta olisi, että kaksi yötä on liikaa (onko lapsi ollut paljonkin pois kotoa vieraassa paikassa öitä?).
Lisäksi ymmärrän mökkeilypointin omasta kokemuksestani myös: vilkas poika ja ranta & rappuset & valtavat halkopinot muunmuassa tädin perheen mökillä ja olen koittanut terottaa pointtia heille, että poika saa ehdottomasti tulla mökille yökylään, mutta valitettavasti vieras ympäristö ja lukuisat vaaranpaikat tarkoittaa sitä, että lasta ei voi jättää hetkeksikään yksin, vaikka vain käväisisi vessassa tai laittamassa tulet saunaan tms. (pojan voi ottaa mukaan touhuihin, mutta sellainen "olethan tässä hetken paikallasi" ei vielä onnistu vilkkaalta 3,5v)
Entäs jos ehdottaisit täksi kesäksi harjoittelua vielä: pidempiä leikkihetkiä teillä kotona (siihen kuuluen esim. ruokailu) ja lähdet itse vaikka kauppaan tms. Ja sitten vaikka mökkeilyn tilalle muu metsäretki, puistoilua tms.
Sanot että kun ne yökyläilyt ei ole vielä oikein onnistuneet, niin harjoitellaan niitä ensin jossain turvallisemmassa paikassa kuin mökillä. Ehdotat vaikka taas yökyläilyä isän kotiin. Tai muuta tapaamista.
ekasta kerrasta kun olimme sängyssä ja päätimme kokeilla seurustelua. Vaikka kumpikin tiesi ettei se tule toimimaan. Eli seurustelimme noin 5kk, minusta se on muutama kuukausi. Tapasin "uuden"miehen lapsen ollessa muutaman kuukauden ikäinen ja hänen kanssaan olemme olleet siitä lähtien yhdessä.
Minulla eikä miehelläni ole kummallakaan mitään sitä vastaan, että lapsi tapaa oikeaa isäänsä ja tutustuu häneen. Meistä molemmista se on vain hyvä asia. Miksi ihmeessä olisin mustasukkainen???
Lapsi on menossa taas miehen äidin luo yökyläilemään ja mies menee tyttöystävänsä kanssa sinne. Lapsi ei hirveästi ole yökyläillyt. n. 1 kerran vuodessa 1 yön, mutta nyt on ollut jo 2 kertaa lyhyen ajan sisällä tuolla miehen äidillä ja menee siis sinne taas. Ollaan muutoin paljon tekemisissä miehen äidin kanssa ja lapsi tapaa häntä ihan muutenkin. Mies taas asuu vähän kauempana ja tekee paljon töitä/harrastaa ym. ja on tavannut lasta viimesyksystä lähtien 4 kertaa plus nämä mummin yökyläilyt.
Ap
Miksi ihmeessä olisin mustasukkainen???
Oman tekstisi mukaan, isä on saanut tavata lasta sinun kotonasi sinun valvonnassa, pihalla niin että sinä valvot ikkunasta. Yökyläilyt mummolla, ei isällä niin että mummo vahtii isää kun hän on lapsen kanssa.
Normaalia isä-lapsi suhdetta ei oikeasti voi rakentaa jatkuvassa valvonnassa ja epäilyssä.
mummin luo yökylään, koska tietää ettei pärjää yksin lapsen kanssa. Siksi ihmettelinkin yhtä-äkkistä pyyntöä ottaa lapsi mökille tyttöystävän kanssa.
Ap
Alue: Aihe vapaa
ihminen, sanoisin, että "uusi" juttu, se kuullostaa oikeesti järkevältä...