Naapurin pojat eivät osaa hävitä :D

siinä suhteessa ei tasa-arvo ole toteutunut.

että sallii huonon käytöksen kun ei asiaan puutu vaikka tietääkin kampittelun tapahtuneen.

niin miksi vaivautua tekemään aiheesta aloitus?

eikös tämä palsta ole tarkoitettu juuri kaikenlaisia aatokisa varten? Ohis

ja kirjoittelen fiiliksiäni. Ihan normaalia tällä palstalla :D ap

Perheen 6 vuotias poika ei kestänyt hävitä kertaakaan. Sai semmoisia roivokohtauksia ja hyökkäsi tyttöjen kimpuun, ihan silmittömänä riehui. Ihan pelotti muiden puolesta, jos hävisi. Eikä siinä mikään puhe auttanut, tavarat lenteli ympäriinsä.

seuraa miehiä, niin aina ovat täpinöissään milloin mistäkin lätkä-/futiskisasta. jos oma joukkue sattuu häviämään,niin nousee angstit pintaan tai ollaan ihan maassa monta päivää. voittotilanteessa ollaan itsekin kuin maailman luokan pelaaja penkkiurheilijan paikalla.



ex-mies ei kestänyt häviötä edes korttipelissä vaan kortit lensi siinä vaiheessa, kun alkoi häviö häämöttää.

Itse olen entinen kilpaurheilija ja kilpailuviettini oli kova.



Häviäminen on taito, johon opitaan. Kyse on pettymysten nielemisestä, johon vanhempien kuuluu lapsi opettaa. Se, että ap:n naapurin poika ei vielä taitoa ole oppinut ei ole maailmanloppu, toivonmukaan vanhemmat sen taidon opettavat. Sen sijaan olen samaa mieltä siitä, että ap:n ainakin olisi pitänyt puuttua satuttamiseen.