Lue keskustelun säännöt.
miten jatkuva riitely miehen kanssa vaikuttaa vauvaan ?
13.06.2010 |
On niin huono omatunto jatkuvasta huutamisesta ja riitelystä. Ero näyttää olevan ainoa vaihtoehto, en halua lapsen kärsivän tästä enempää. Nyt vielä vauvaiässä unohtaa varmaan tuollaisen helposti, jos se nyt loppuu ? ( lapsi 10 kk )
Pelkään, etten kohta stressiltäni jaksa keskittyä lapsenhoitoon ja olla hyvä äiti. Mieheni sanojen mukaan en sitä nytkään ole. Yritän parhaani ja enemmänkin hillitäkseni itseni ja ingnooratakseni mieheni jatkuvat loukkaukset. Jostain syystä silti ajaudumme aina riitaan, tuntuu, ettei kumpikaan pysty alistumaan tai antamaan periksi. Loukkaan itsekin miestäni riitojen yhteydessä,tämä on kuin noidankehä.
Olenko jo aiheuttanut lapselle pysyviä traumoja ?
On niin surullinen olo vaikka eroa olenkin hakenut jo lopettaakseni tämän ...:(
Kommentit (19)
valitettavasti emme vain siedä toisiamme ja toistemme mielipiteitä. Jos yritän tehdä sovintoa, mies sanoo että okei, MUTTA kaikki oli minun vikani. Eli ei vaan pystytä nöyrästi sopimaan asioita ja keskustelemaan niistä kuten aikuiset. Se menee aina toisen solvaamiseksi ja ilkeilyksi ja päällepuhumiseksi.
Hävettää niin paljon, naapuritkin varmaan kuulleet riitoja.. miten olenkin sössinyt elämäntilanteeni näin?? :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos sinä olisit se viisaampi?
Meillä 13-vuotias on käynyt 3 vuotta terapiassa aggressiivisuutensa ja lievän masennuksensa takia. Syytän itseäni tästä, sillä hän joutui pienenä näkemään paljon riitoja ja vanhempien pahaa oloa. Kotona oli aina painostava ilmapiiri kunnes hänen ollessa 7-vuotias kokosin itseni ja muutin laosen kanssa pois tuosta perhe-helvetistä.
vaikka vaikeaahan se on kun saa koko ajan paskaa niskaan. Vaikka en itsekään ole täydellinen.
Haluaisin yhä jatkaa mieheni kanssa, mutta pelkään, ettei siitä vain koskaan tule yhtään mitään.
En halua lapseni kärsivän huonosta ilmapiiristä tai vielä pahempaa, poissaolevasta ja vihasesta äidistä!
ap
Jos mies alkaa valittaa, älä välitä. Älä provosoidu hänen pahasta olostaan, vaan yritä pysyä itse hyvällä tuulella (tiedän, on vaikeaa), ja yritä ottaa selville, mistä oikein kenkä puristaa miehelläsi. Oma isoäitini antoi aikoinaan kullanarvoisen vinkin kun olin menossa naimisiin: heillä oli sellainen sääntö, että kun yksi on huonolla tuulella, toinen ei saa olla, eli kun yksi haastaa riitaa toinen ei saa mennä siihen mukaan. Se on kokeilemisen arvoinen neuvo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä vauva kohta vuoden ja samaa olen miettinyt, kun saa jatkuvasti kuulla riitelyä ja elää huonossa ilmapiirissä. RAskausaikana jo lähti parisuhde pahasti alamäkeen ja voin silloin parisuhteen takia psyykkisesti tosi huonosti ja niin voi miehenikin.
Meillä on ihan sama, omasta näkökulmastani mies ei voi joustaa piiruakaan ja miehen mielestä taas minä olen joustamaton. Oeln kuitenkin päättänyt yrittää vielä hetken, koska erokin olisi tosi hankala tässä elämäntilanteessa ja yksinhuoltajuus varmasti rankkaa. Mutta tosiaan en tiedä mitä tässä tekisin. Masentavaa.
Jutelkaan neuvolassa parisuhteenne tilasta! Saatte varmasti apua. Meille ainakin tarjottiin mahdollisuutta saada kskusteluapua. Vaikka meidän ongelmat eivät kovin vakavia olekaan. (Siis ainakaan minun mielestäni).
Meillä otamme kumpikin toisisamme aivoon. Meillä ei kyllä huudeta eikä riidellä kova äänisesti (mökötetään vain). Erostakin olemme puhuneet (mutta on ollut lähinnä vain heitto).En usko että kumpikaan meistä on oikeasti eroamassa.
Kannattaa oikesti pyytää apua. Sitä on kyllä saatavilla :) tsemppiä kaikille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai onko riitely tullut vauvan myötä? Jos riitely on tullut vasta viimeisen vuoden aikana mukaan suhteeseenne niin ei kannata ainakaan erota vaan antaa ajan kulua ainakin vuoden kahden verran.
luulen, että meillä ei apu auta. Se menee aina kuitenkin riidaksi. Jos asia saadaan selvitettyä, se tulee taas esiin seuraavana päivänä :(
Ollaan molemmat tosi temperamenttisia, joten sekin on huono puoli.
Me riidellään ainakin mieheni ulkonakäymisestä, josta ei loppua tule, kotitöiden jakamisesta, rahasta.
Kaikki on minun vikani ja mies " kostaa " minulle milloin mitäkin asiaa mm. käymällä baareissa jatkuvasti tai soittelemalla muille naisille. Miehen mielipide on ainoa oikea, jos minullakin on mielipide, se on vastaanväittämistä ja soopaa.
Nyt vasta tajuan, miten räjähdysaltis ja sisältä onneton minusta on tämän myötä tullut :( Kun se ihminen, jota rakastan, tekee minulle näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jossa on pieniä lapsia ja mies käy jatkuvasti baarissa. jos vielä soittelee muille naisille niin peli on elvä. Jätä se sika. Ansaitset parempaa.
etta monesti riitaperheissa on korvatulehduskierteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
molemmilla lapsilla korvatulehduskierteet ja kyllä se jatkuva valvominen todella aiheutti riitoja... Onneksi selvittiin. Nyt kun saa yöt nukkua, on kunnon riidat harvinaisia.
Ollaan molemmat tosi temperamenttisia. riidellään ainakin mieheni ulkonakäymisestä, kotitöiden jakamisesta, rahasta. soittelemalla muille naisille.
Tempperamentti sikseen. Teidan on sovittavat yhteiset pelisaannot. Keskustelka keskustelkaa, mitka ovat molempien odotukset, toiveet perhe-elamalta. Ne voivat olla ihan erit.
Surullista kuulla kylla jos mies on tollanen kakara, itse puhuisin asiasta miehen aidin kanssa myos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koko totuutta en ole kertonut, enkä tule kertomaankaan. Mies nimittäin kielsi puhumasta äidilleen enempää, ja kenellekään muulle en saisi puhua vaan pitäisi kärsiä yksin. Tietty puhun kuitenkin omille läheisille ihmisille, vaikka se minusta lapsellisen tekisikin. ap
koko totuutta en ole kertonut, enkä tule kertomaankaan. Mies nimittäin kielsi puhumasta äidilleen enempää, ja kenellekään muulle en saisi puhua vaan pitäisi kärsiä yksin. Tietty puhun kuitenkin omille läheisille ihmisille, vaikka se minusta lapsellisen tekisikin. ap
Ei sinun pidä kärsiä vaan nauttia elämästä ja lapsesta ja perheestä. Jos mies ei kykene tätä sinulle suomaan niin jotain on vialla. Mutta vika on hänessä ja sinä et voi korjata. Itse olen senverran räpätäti että jos mieheni tollalailla hilluisi, niin koko perheen interventio heti.
Tietysti on vaikea lukea tästä viestistä mikä sinun osuutesi koko sopassa on eli joku puolueeton ihminen olisi varmasti hyvä. Mutta muista vain se että ei parisuhde ole kärsimistä eli siitä lahdetään,
riidellään, jopa tapellaan. Vauva puolivuotias... tänään taas huutoa, provosoiduin läimäyttämään miestä joka pamautti minua päähän, vieläkin pää jomottaa.. en halua jatkaa näin. En ole nukkunut kahta tuntia enempää putkeen moneen kuukauteen, alkaa pää hajota..
riidellään, jopa tapellaan. Vauva puolivuotias... tänään taas huutoa, provosoiduin läimäyttämään miestä joka pamautti minua päähän, vieläkin pää jomottaa.. en halua jatkaa näin. En ole nukkunut kahta tuntia enempää putkeen moneen kuukauteen, alkaa pää hajota..
nyt tarvitset apua. Sinun pitää saada 1. nukkua ja sitten alat käydä läpi parisuhde juttuja.
Ketään perheessä ei saa läpsiä tai pamauttaa.
Raskausaikana mies muuttui minua kohtaan kylmäksi, oli vähintään kaksi kertaa vikossa kavereineen ulkona, valehteli menoistaan jne.
Sama jatkui, kun vauva syntyi:
Monta kertaa minä valvoin kipeän lapsen kanssa, mies oli eri kaupungissa juhlimassa (aina jonkun työasian varjolla sinne lähti). Aamulla mies kotiin valittamaan, miten väsynyt hän on ja minä muksun kanssa vaunulenkille, jotta mies saa nukkua ja itse pysyn hereillä. Sukulaiset haukkuivat minut aivan pystyyn, sillä MIESHÄN KÄY TÖISSÄ minun maatessani päivät kotona. Minulla ei ollut oikeutta yhteenkään vapaaseen hetkeen, sillä kunnon äiti imettää, yhden lapsen äiti ei ole väsynyt ja minun syytäni oli sekin, että riitelimme miehen kanssa. Tuoreena, nuorena äitinä uskoin ja nielin kaiken paskan.
Riitelimme koko ajan. Kun mies uhkasi ensimmäisen kerran vetää minua turpaan ja tuuppasi, kun vauva oli sylissäni, päätimme mennä pariterapiaan.
Nykyään olemme taas onnellisia, rakastamme toisiamme ja mies ottaa vastuuta. Hän on kypsynyt kunnon mieheksi ja isäksi. Lapsi on nyt kaksivuotias. Baarireissut ovat jääneet vähemmälle (n.1 krt/2kk) ja pystymme keskustelemaan asioista. Nuo ajat ovat minulle edelleen mustelmia vyön alla, kuten myös miehelleni, jota hävettää oma käytöksensä niin paljon, ettei tunnusta itseään samaksi ihmiseksi enää.
käyttäydytte sivistyneesti ja aikuismaisesti toisianne tahallisesti loukkaamatta? Ettehän te parhaita ystäviännekään hauku tai mollaa tai heille jatkuvasti nalkuta, miksi siis kohtelette huonosti toisianne, joiden pitäisi olla maailman rakkaimmat ihmiset toisilleen?