mitä ihmeen hyötyä on perhetyöntekijöistä??

kyllä perhetyöntekijöillä on koulutus ja sellaiset resurssit ja yhteistyötahot, joilla vaikeaan kotitilanteeseen löytyy apu. Ja ennen kaikkea vaitiolovelvollisuus. Lasten ja vanhempien hyvinvointiin siinä tähdätään...

Kunnalle halpa ja hyvä tapa kerätä perheestä aineistoa.



Ja leppoisa työ sille tätöselle. Saa palkkaa siitä, että kahvittelee ja juoruaa.

Perhetyöntekijä onkin LASTENsuojelun tukitoimi. Hän yrittää selvittää mikä perheen ongelma on ja miten se voitaisiin ratkaista sekä havainnoi lasten vointia/oloja yms. Lasten hoitamiseen voit palkata hoitajan tai laittaa lapset päiväkotiin, siivoamiseen voit palkata siivoojan jne...

Ja leppoisa työ sille tätöselle. Saa palkkaa siitä, että kahvittelee ja juoruaa.

Vain niin ongelmainen, että täysin kykenemätön näkemään omaa tilaasi?

Kyllä mä voin myöntää, että en ikinä pystyisi tekemään ptt:n työtä. Henkisesti erittäin rankkaa. Ongelmaperheet todella ongelmaisia, lasten olot kammottavat ja se turhautuneisuus ja huoli kun et juuri mitään voi tehdä ennen kuin tilanne on jo tosi paha. :(

Tuttava sai keskoskaksoset ja oli vanhempikin lapsi. Vauvat joutuivat olemaan pari kuukautta sairaalassa, ja kotonakin letkuruokinnassa, toinen oli yli vuoden. Vauvoilla oli erilaisia ongelmia, ja saivat erilaisia hoitoja. Äiti kaipasi apua lastenhoitoon ja sai perhetyöntekijän. Ei se kauheasti auttanut, kun äiti tartti jonkun joka hoitais toista kun hän hoitaa toista, tai on toisen kanssa lääkärillä, fyioterapeutilla yms. Kuukauden päästä pyysi, etti perhetyöntekijä enää kävisi, koksa häiritsi enemmäm kuin auttoi. Anoppi otti vuorotteluvapaata ja homma hoitui

Leppoisa työ. Istut, juot kahvia ja sitten menet rustailemaan raportteja. Ei vastuuta, ei vaatimuksia.



Ennen vanhaan vastaavia akkoja istuksi kirkonmäellä ilmaiseksi. Nyt niitä elätetään verovaroin.

Ja leppoisa työ sille tätöselle. Saa palkkaa siitä, että kahvittelee ja juoruaa.

Vain niin ongelmainen, että täysin kykenemätön näkemään omaa tilaasi?

Kyllä mä voin myöntää, että en ikinä pystyisi tekemään ptt:n työtä. Henkisesti erittäin rankkaa. Ongelmaperheet todella ongelmaisia, lasten olot kammottavat ja se turhautuneisuus ja huoli kun et juuri mitään voi tehdä ennen kuin tilanne on jo tosi paha. :(

että täti istuu kahvilla juttelemassa? Ja varsinkaan siinä tilanteessa että perheen ongelma on öisin valvottava vauva.

vaikka katsomaan lastensa perään tai vaihtamaan vaipan ajoissa, jotta takamus ei ole vereslihalla. Keskusteluilla ja havainnoimalla etsitään sitä perheen todellista ongelmaa, johon apu kohdistuu. Parempi opettaa äiti laittamaan ruokaa kuin laittaa sille sapuskat valmiiksi.

Ja leppoisa työ sille tätöselle. Saa palkkaa siitä, että kahvittelee ja juoruaa.

Vain niin ongelmainen, että täysin kykenemätön näkemään omaa tilaasi? Kyllä mä voin myöntää, että en ikinä pystyisi tekemään ptt:n työtä. Henkisesti erittäin rankkaa. Ongelmaperheet todella ongelmaisia, lasten olot kammottavat ja se turhautuneisuus ja huoli kun et juuri mitään voi tehdä ennen kuin tilanne on jo tosi paha. :(

että täti istuu kahvilla juttelemassa? Ja varsinkaan siinä tilanteessa että perheen ongelma on öisin valvottava vauva.

Jos perhe ei itse tajua tehdä mitään, tarvitaan ulkopuolinen kertomaan, että isä voi valvoa välillä. Aika monella asiakkaalla on perheessä mies, joka ei tee mitään.

Haimme apua perheellemme. Olemme kolmihenkinen perhe. Sukulaiset asuvat kaukana ja ei tukiverkkoa lähellä.

Lapsemme on AD/HD diagnotisoitu. Joko lapsi oli koulussa tai meidän vanhempien kanssa kotona yms. Parisuhteelle aika oli olematon. Illat taisteltiin nukkumamenon kanssa usemapi tunti. Olimme väsyneitä tilanteeseen ja siihen, että parisuhde jäi retuperälle. Saimme perhetyöntekijät kotiimme ja keskustelimme ensimmäiset käynnit. Samalla pääsimme jonoon, jotta saisimme tukiperheen. Lopulta sovimme ptt:n kanssa, tämä siis tuli heiltä, että he käyvät kerran viikossa ja leikittävät yms lapsen kanssa jotta me aikuiset saamme aikaa kahden. Tämä ei toiminut. He hakivat lapsen koulusta, puuhasivat juttujaan ja toivat lapsen kotiin. Ongelma oli siinä, että me huoltajat olimme töissä tuon "parisuhdeajan" ja kiiruhdimme jompikumpi kotiin vastaanottamaan lasta. Nuo ajat on nyt ohi. Asiat muuttuneet paremmiksi oikean lääkityksen ja tukiperheen avulla. Unohtamatta terapioita ja oikeaa koulumuotoa. Eli heistä oli hyötynsä ja haittansa.

Ja täällä se on ainakin toiminut. Kukaan ei ole höpötellyt tai kysellyt ylimääräisiä, hoitanut vain lapsia ja täts it.

Tuttuni on hyvä äiti ja sairaanhoitaja ammatiltaan. Tarvitsi vain apukäsiä sairaiden kaksosten kanssa.

Ja leppoisa työ sille tätöselle. Saa palkkaa siitä, että kahvittelee ja juoruaa.

Vain niin ongelmainen, että täysin kykenemätön näkemään omaa tilaasi?

Kyllä mä voin myöntää, että en ikinä pystyisi tekemään ptt:n työtä. Henkisesti erittäin rankkaa. Ongelmaperheet todella ongelmaisia, lasten olot kammottavat ja se turhautuneisuus ja huoli kun et juuri mitään voi tehdä ennen kuin tilanne on jo tosi paha. :(

mä ite ajattelin että vois ryhtyy sellaseks kun on helppo työ

perhetyöntekijä tekee muutakin kuin keskustelee mun lasten kanssa. Mä nimittäin tilasin perhetyöntekijän koska itse joudun tutkimukseen, johon en voi lapsia mukaan ottaa. Olen sairaalassa pari tuntia ja tunti menee matkoihin. Jos ptt ei tee muuta kuin juttelee meidän vauvalle, niin siinähän saa ainakin haastaa. Voi toki yrittää josko esikoinen osaisi hoitaa pikkusisarusta.