ketä muita Päijät-hämeen keskussairaalassa synnyttäneitä?

Kiitos kaikille vastauksista. Kiinnostaisi lukea kokemuksia vielä muiltakin! Todella erilaisia kokemuksia PHKS:n synnäriltä näyttää olevan. Hirvittää ajatella, että on arpapeliä,minkälaista henkilökuntaa omalle kohdalle sattuu.. Kuinka paljon synnytyslääkäreitä PHKS:ssä mahtaa olla?



Entä kuuluuko lahtelaisille synnytystapa-arviointia kunnallisesti?

Jos, niin kuka sen tekee? Gynekologi, yleislääkäri, kätilö..??

Jos ei kuulu kunnallisesti, niin oletteko käyneet yksityisellä lääkärillä ottamassa synnytystapa-arvion? Mitä tuo synnytystapa-arvio tarkemmin pitää sisällään? Päätetäänkö siinä esim. onko sektion tarvetta?



-Niittyheinä

Niittyheinä!!!



Synnytystapa-arvio oli neuvolassa (mulla launeen) ja sen teki se lääkäri sieltä. En nyt tiedä tarkemmin mikä lääkäri se on. Mittaili sikiön kokoa ultralla, antoi painoarvion ja tutki lantion, että lapsi mahtuu ulos. Mun käsittääkseni siellä sovitaan myös mahdollisesta sektiosta yms.

meidän esikoistyttären. Mulle jäi ihan positiiviset kokemukset sairaalassa olosta, vaikka itse synnytys nyt ei ollut niin positiivinen... Kaikki kätilöt olivat oikein mukavia, samoin lääkärit. Toimenpiteet selitettiin hyvin. Myös osastolla oli mukavia hoitajia, mulle sattui vielä sellanen superkiva kätilö meitä " hoitamaan" siellä osastolla.



Tytöllä todettiin lonkkaluksaatio lääkärintarkastuksessa ja hyvin sain siitäkin infoa. Lääkäri selitti tosi tarkkaan kaiken mitä tapahtuu ja kuinka asian kanssa edetään.



Kyllähän siellä toisinaan sai vähän ristiriitaisia ohjeita, mutta pääosin oli oikein mukava reissu!

Esikoinen syntyi siellä 06/2003 käynnistyksen jälkeen lopulta kiireellisellä sektiolla, ja olen ikuisesti kiitollinen tilanteessa mukana olleille lääkäreille (4kpl!) ja kätilöille. Tunsin kokoajan olevani hyvissä ja osaavissa käsissä ja tiesin, että vauvan hyvinvoinnin kustannuksella ei otettu riskejä.

Kuopus syntyi alateitse samaisessa sairaalassa 2,5 kk:ta sitten. Tuosta synnytyksestä jäi aivan ihanat muistot; kaikki meni paremmin kuin hyvin! Synnytys kesti kokonaisuudessaan 24h, josta sairaalassa vietin 9h. Kokoajan tunnelma oli rento ja mukava.



Osastolla sektion jälkeen olin aluksi huonossa kunnossa, enkä voinut heti osallistua vauvan hoitoon 100%:sesti. Onneksi miehelläni oli mahdollisuus viettää päivät sairaalassa ja henkilökunnalta saimme tarpeeksi opastusta ja tarvittaessa apua.

Nyt toisella kerralla pärjäsin luonnollisesti " omillani" . Kukin kätilö kävi aina vuoronsa alussa huoneessa esittäytymässä, ja siihen se usein jäikin. Nautin siitä, ettei kokoajan joku ollut " kimpussa" , vaan sain rauhassa tutustua uuteen tulokkaaseen.

ja sen kokemuksen mukaan yhdyn ketjun aloittajaan. Synnärillä oli mukava henkilökunta ja lääkärit - varsinkin T. Takalaa muistelen vielä todellä lämpimästi (empaattinen, huumorintajuinen lääkäri, minulle siinä tilanteessa juuri sopiva!).



Mutta yläkerran osaston henkilökuntaan en olllut tyytyväinen. Joukossa oli muutama todella ihana kätilö (usein nuoria innostuneita), mutta valitettavasti kohdalleni osui myös toista ääripäätä. Puheet olivat epäjohdonmukaisia. Esim. edellinen vuorossa ollut toi pienempiä siteitä, mutta seuraava ilmoitti, ettei sellaisia ole koko osastolla. Samoin kysyessämme Burana-reseptiä huonekaverin kanssa kotiutuessamme, ilmoitti kätilö, ettei sallasita osastolta saa, mutta myöhemmin antoi huonekaverilleni salaa lääkkeitä taskuun ja supatti, että älä kerro muille...Imetykseen luvattiin apua, mutta käytännössä hoitajat olivat närkästyneitä, kun heitä vaivattiin - muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.



Kuitenkaan kammoa ei jäänyt- ensi kerralla osaan suhtautua asioihin erilailla!!

tyttö syntyi -98. Menin käynnistykseen ja pääsimme miehen kanssa alakerran perhehuoneeseen. Synnytys ei käynnistynyt iltaan mennessä ja mieheni ajettiin kotiin vaikka meillä oli perhehuone?? Minulle tuotiin 2 kpl unilääkkeitä että saan nukkua yön kunnolla, aamulla jatkettaisiin. Yöllä tulin kuitenkin kipeäksi. Olin tokkurainen unilääkkeiden takia(en koskaan ennen käyttänyt) ja tosi kipeä. Juoksin vessan ja sängyn väliä ja vaikersin. Soitin kelloa ja pitkältä tuntuvan ajan jälkeen ovelle tuli hoitaja joka tokaisi " hoitajallasi on toinenkin potilas, ei hän jouda täällä koko ajan juoksemaan" . Olen itsekin hoitaja joten tuntui kohtuuttomalta saada tuollainen repliikki osakseen kun en ollut soitellut edes ahkerasti.



Ei siinä muu sitten auttanut kun kärvistellä. Vessassa istuallaan olo auttoi hetkeksi joten vessassa sitten ravasin, se kun vielä oli huoneessani. Limatulppa lähti, kivut jatkuivat. Olin jäänyt yksin huoneeseen klo 22. Klo 4 soitin kelloa kun en enää kestänyt. Ajattelin että haukkukoon jos haukkuu, kunhan antaa lääkettä. Hoitaja tuli ja tarkisti tilanteen ja pyysin samalla lääkettä, olin edelleen aivan pyörryksissä unilääkkeistä ja nukkumattomasta yöstä sekä kivuista. Minut vietiin suoraan synnytyssaliin, sitä en muista paljonko olin auki.



Olin sanonut miehelleni että tulisi klo 5 aamulla takaisin. siitäkin hoitaja oli mieheni lähdettyä sanonut että pitäisi soittaa ja sanoa että tulee vasta klo 8 kun sitä ennen ei täällä tapahdu mitään. Meillä ei ollut puhelinta joten en voinut soittaa hänelle perään ja nyt olin siitä tyytyväinen.



Pääsin saliin, sain ilokaasun ja epiduraalin. Miltei samassa mies siis tulikin paikalle. Kaikki sujui ongelmitta ponnistusvaiheeseen asti. Pehmytosavastusta oli tiellä eikä kätilö saanut sitä työnnettyä pois yrityksistään huolimatta. Kun viimein olisin saanut ponnistaa ei ollut minkäänlaista tarvetta ja näinollen ponnistaminen supistusten tahtiin oli hiukka hankalaa. Yritin kyllä. Lopulta lapsi otettiin imukupilla ja repesin pahasti. Tyttöä en nähnyt edes sillä tämä vietiin suoraan happikaappiin. Minut paikattiin leikkaussalissa.



Osastolla olisin odottanut ohjausta, olinhan ensisynnyttäjä. Ohjaus imetykseen oli todella niukkaa, miltei olematonta. Repeämien takia minut laitettiin vähäjätteiselle ruokavaliolle jotta ulostaminen olisi ainakin ensimmäisellä kerralla helpompaa. Kukaan hoitajista ei kuitenkaan osannut kertoa minulle mitä kuuluu vähäjätteiseen ruokavalioon, kielsivät vain suklaat yms. jotka olin saanut. Monesti hoitajat myös puhuivat ristiin.



Itsellä ei silloin vielä ollut hoitoalan kokemusta, olin vastavalmistunut mutta nyt kokemuksella tiedän että ohjaukseni oli suorastaan olematonta. Onneksi huonekaverini oli kokenut konkari ja sain tältä neuvoja niin imetykseen kuin muihinkin mieltä painaviin asioihin.



Se että tyttärelläni on lievä älyllinen kehitysvamma ei välttämättä johdu millään muotoa synnytyksen yms. kulusta mutta en voi aina välillä olla miettimättä sitä mahdollisuutta ja kysymyksiä miksei mieheni saanut olla kanssani, miksi piti ottaa unilääkkeitä yms. olisiko tyttäreni normaali jos ponnistustarpeeni olisi ollut normaali.



Emme asu enää Lahdessa, kolmannen lapsemme la on pian ja minua pelottaa. Varsinaisesti en tarkoita synnytyspelkoa sinänsä, pelottaapahan vain

Synnytin PHKS;ssä 09 / 2004 poikamme ja kaikki meni kohtuullisen mukavasti. Oli kuitenkin muutamia asioita jotka eivät olleet niin kuin olisin toivonut. Synnytykseni kesti 16 tuntia ja ehdin sinä aikana olla 3 eri kätilön kanssa, joista 2 tuntui työhönsä kyllästyneitä ja heiltä ei tukea ensisynnyttäjälle riittänyt. Olisin mm. halunnut kokeilla synnytystä jakkaralla, mutta se kiellettiin, enkä saanut muuta selitystä kuin että ensisynnyttäjä ei voi synnyttää niin. Olen kuitenkin ymmärtänyt ettei tälläistä estettä ole. Lisäksi välilihanleikkaushaava ommeltiin päin p;tä eli tikit menivät peräsuolesta läpi, se piti avata ja ommella uudelleen, eipä ollut hauskaa, vahinkohan se tietysti oli = ((



Osastolla hoitajat olivat aivan ihania, apua ja tukea sai aina kun tarvitsi vaikka heillä oli kova kiire jatkuvasti.

Minunkaan kokemukset ko. sairaalasta eivät olleet kovin hyvät. Olenkin usein jutellut muiden äitien kanssa kokemuksista. Olemmekin tulleet siihen tulokseen, että osa henkilökunnasta on mukavia, mutta osa on ilmeisesti sellaisia hapannaamoja, että he pilaavat koko porukan maineen.



Minulla oli synnytys pitkä ja todella kivulias. Kätilö jäi hyvin etäiseksi. Itse asiassa olin niin tokkurassa, että näin jälkeenpäin en osaa sanoa, kuinka paljon hän oli salissa ja kuinka paljon pois salista. En tuntenut hänen läsnäoloaan, vaan hän varmaan istuskeli jossain kauempana.



Ylhäällä osastolla minulle sattui kätilöiksi pari hapannaamaa. Opastusta ei paljon ollut. Siitä huolimatta päiviteltiin sitä kuinka kotona pärjään, koska olin heikossa kunnossa ja heidän " apuaan" ei kotoa löytyisi. Sanoin olevani yli kolmekymppinen ja monessa liemessä keitetty. Pystyisin kyllä yhdestä lapsesta huolehtimaan. Olin helpottunut, kun pääsin kotiin omiin oloihin.



Ensi helmikuussa olen menossa uudestaan PHKS:an synnyttään. Toivottavasti nyt sattuisi mukavat kätilöt, koska tiedän, että heitäkin sieltä löytyy...

Oli kiva lukea täältä muutama positiivinenkin kokemus. Lähipiirissäni lähes kaikki kokemukset olleet jollain tavalla negatiivisia. Lähinnä liittyen siihen, ettei äitiä ole kuunneltu ja ohjattu riittävästi ja henkilökunta ollut tympeää. Täytyy tunnustaa, että eniten synnytyksessä jännittää nimenomaan kyseiseen sairaalaan meno ja se millaista kohtelua saa osakseen.

Itsekin olen kuullut, että kyseisessä sairaalassa suhtaudutaan hyvin tympeästi esim. jakkarasynnytykseen, akupunktioita ei saa käyttää, vaikka osaisikin...Itse haluaisin mahdollisimman luonnonmukaisen synnytyksen. En haluaisi olla koko ajan " sidottuna" johonkin laitteeseen, jos vauvalla kaikki hyvin ja synnytyksen kulussa ei mitään erikoista. Tämäkin taitaa olla vaan toiveajattelua.



Olisi kiva, jos kyseisessä sairaalassa synnyttäneet kertoisivat lisää kokemuksistaan ja saamastaan kohtelusta.

ja kätilön ansiosta pelkään seuraavaa synnytystä.. Kätilö oli vanha ja ilmeisesti työhönsä kypsynyt.. ei ottanut todesta mun kipuja ja muutenkin kommentit oli epäasiallisia :(

Mulla siis käynnistettiin tuo synnytys ja tottakai siinä kesti aikansa ennen kuin mitään tapahtui. aamuyöstä kätilö sitten totesi että kyllä se tän vuoron aikana ulos otetaan, muuten ne ihmettelee mitä täällä on koko yö tehty.. pelkäsin kuolevani ja lopulta jo toivoin sitä. Kätilön kanssa oikein sovittiin että ens kerran tuun sitten kun se on jo eläkkeellä. mut eipä taida vielä ens vuonna olla. onneks lopulta kaikki meni hyvin, eikä mihinkään sektioon jouduttu, mutta ens kerralla osaan vaatia jonkun täysjärkisen.. tai sitten oottelen jalat ristissä että niiden vuoro vaihtuu. huh..

sitten osastolla kun oltiin vaavin kanssa niin kaikki oli oikein mukavia ja auttavaisia. tosin oisin jo 2:n yön jäljeen kotiin tahtonut, mutta eivät ensi synnyttäjää mielellään niin äkkiä päästäneet, joten kolmaskin yö siellä sitten oltiin.

sinne toista synnyttämään. Eka syntyi Tammisaaressa... Ilmeisesti ero on VALTAVA! Kysyin neuvolan th:lta millainen paikka tämä sairaala on, ja hän sanoi suoraan että erittäin konservatiivinen. Mm.jakkaraa eivät käytä (kuulema vuotaa enemmän,mikä on täyttä puppua) eikä ammekaan kovin suosiossa ole. Hän sanoi että äitien täytyy vaatia enemmän, jotta siellä mikään muuttuu., Jos me synnyttyjät ollaan hiljaa,ei mitään muutosta todella tapahdu! Joten eiköhän kanssasisaret nyt aleta vaatia jakkarasynnytyksiä,asiallista käytöstä kätilöiltä yms oikein urakalla,jotta vastaisuudessa ei tarvitse pelätä synnyttämään menemistä!!!



Itseäni asia mietityttää niin paljon että olisin ehkä valmis ajelemaan Tammisaareen synnyttämään tämän toisenkin,tai sitten olisin valmis pyytämään section. Joo,osaan kyllä kuvitella mitä he siellä sanovat...

Mutta oikeesti, synnyttäminen on niin luonnollinen tapahtuma, että sitä ei saa terrorisoida tuolla tavoin! Ja me, jotak synnytämme, emme vaan kertakaikkiaan saa suostua tuollaiseen käytökseen! Tämä mamma ja tämän mamman mies tulevat olemaan hyvin vaativia asiakkaita!!

PHKS:ssä synnyttänyt, synnytin joulukuussa 2004.



Henkilökunnasta synnytysosastolla jäi oikein hyvä mielikuva. Minulla oli nuorehko ja ystävällinen kätilö, ja apuna oli ihana ja ammattitaitoinen vanhempi kätilö. Ja vaikka lopulta siis vauva syntyi imukupin avulla (sektioonkin valmisteltiin), jolloin huoneessa oli jo 4 kätilöä ja 2 lääkäriä, kaikki olivat mielestäni asiallisia ja ystävällisiä. Oleskelin synnytysosastolla kolmen eri työvuoron aikaan ja kaikki kätilöt saavat minulta vain positiivista palautetta!



Osastolla myöskin henkilökunta oli yhtä lukuunottamatta ystävällistä ja avuliasta ja ensisynnyttäjänä koen saaneeni kaiken avun ja ohjeet mitä kaipasinkin. Ainoastaan minut vastaanottanut kätilö oli käytökseltään mielestäni kylmä ja hyvin kiireisen oloinen (ja kiirettähän varmasti riittää, eri asia tarvitseeko se näyttää asiakkaalle), mutta onneksi siinä onnen huumassa en sitä heti tajunnut :)



Ainoa miinus PHKS:ää kohtaan: pari viikkoa ennen synnytystä jouduin keskellä yötä menemään synnytysosastolle, kun en vauvan liikkeitä tuntenut. Soitin kyllä ensin sinne ja toimin ohjeiden mukaan, ja koska liikkeitä en tarpeeksi tuntenut, menin sinne mieheni kanssa. Ilmeisesti herätimme vuorossa olleen kätilön (tuli ovelle tukka pystyssä ja silmät punaisena) ja hän kohteli meitä hyvin tylysti ja muistutti useampaan kertaan että tällaisen asian vuoksi ei sinne pitäisi mennä. Onneksi vuorossa ollut lääkäri oli aivan ihana ja kertoi myöskin k.o. kätilölle että oli hyvä kun tulimme ja että sitä vartenhan he ovat yöllä töissä. Tämän jälkeen kätilön asenne meitä " tyhmiä" kohtaan muuttui...



Kaikin puolin minulla on erittäin positiiviset muistot PHKS:stä!

Synnytin PHKS:ssa esikoiseni tammikuussa 2004 ja nyt lokakuussa olisi toisen lapsemme laskettu aika.

Edellisestä synnytyksestä ko.sairaalassa jäi positiiviset muistot. Synnytyksessä mukanaolleet kätilöt ja lääkäri olivat mukavia, positiivisia ja asiallisia. Osastolla myöskin - kaikenlisäksi siellä oli muutama erittäin ihana hoitaja, jotka todella pitivät huolta, välittivät aidosti ja auttoivat.

Mieleeni jäi kyllä kieltämättä muutama epäystävällinen ja " kova" hoitaja/kätilö - uskoisin kuitenkin, että näitä löytyy joka sairaalasta...

Joku oli kommentoinut ko.sairaallaa sanalla " konservatiivinen" - näin olen valitettavasti itsekin kuullut sanottavan.

Minulle itselleni jäi kuitenkin positiivinen mielikuva sairaalasta ja menen sinne ihan mielelläni uudestaankin...kuitenkin hiljaa toivoen, etten saa hoitajakseni/kätilökseni niitä epäystävällisiä tyyppejä...

Henkilökunnassa ei ole mitään moittimista ja minulle sattuikin varmaan todella hyvä tuuri. Olen menossa taas marraskuussa PHKS:sään synnytämään ja toivon että taas olisi yhtä hyvä onni =)

Ei jäänyt kauhukuvia vaikka päädyttiin kiirelliseen sektioon. Ainoa mistä vähän voin sanoa oli keskolan henkilökunnan tyly käytös. Poika joutui verensokerin takia sinne ja olin todella pettynyt kun siellä tunsin olevani vain tiellä kun sain itseni sinne raahattua ja yrittämään imettämistä, mutta osastolla oli ihan erijuttu sitten.

Joten lähden toistakin hakemaan hymyssä suin =)

Kävin tyttärenhakureissulla heinäkuussa, 2 kk sitten.



Tyttö syntyi ns. polikliinisella sektiolla, sillä oli perätilassa ja alkoi syntyä pari päivää ennen sovittua sektiota spontaanisti.



Yöllä meidän vastaanottanut kätilö oli oikein rauhoittava ja mukava, yövuoron lääkäri jees, leikkaava lääkäri erittäin miellyttävä nuori nainen.



Sektion jälkeen hoitaneesta henkilökunnastakaan en keksi pahaa sanaa. Siis heräämöstä, lähinnä.



Osastolla minusta tuntui koko ajan, kuin olisimme henkilökunnan " lempipotilaat" , vaikka kiirettä tuntui kaikilla olevan, niin ystävällisiä ja auttavaisia meitä kohtaan oltiin, tuntui kuin meidät olisi otettu vastaan ihmisinä eikä potilaina. Osaston kätilöillä tuntui aina olevan aikaa jutella ja kertoilla meille vastauksia kummallisiin kysymyksiimme. (Mieheni siis oli koko ajan mukana, perhenuoneessa.) Imetyksessä neuvottiin jo melkein liian kanssa! Olisimme saaneet lähteä 4. päivänä kotiin, mutta HALUSIMME jäädä 6. päivää saakka.



Ristiriitaisista ohjeista... hm... Olin puolestani oikein tyytyväinen, että saimme erilaisia ohjeita eri kätilöiltä. Tuntui siltä, että asiat voi tehdä oikein monella eri tavalla ja valita sitten oman tyylinsä. Ensisynnyttäjänä sitä on kuitenkin melko pelokas, tekeekö kaiken oikein.



Ei siis mitään negatiivista sanottavaa.

Olen itse ensisynnyttäjänä menossa ko. sairaalaan marraskuussa ja hiljaa mielessäni ajatellut, että haluaisin ainakin kokeilla jakkaraa, mikäli se siinä tilanteessa onnistuu ja on ok.

Täältä olen kuitenkin lukenut ettei siihen suhtauduta ko. sairaalassa kovin myönteisesti. Löytyykö lukijoista ketään, kuka olisi jakkaraa saanut kokeilla ja millä konsteilla sen sai käyttöön? Pitikö itse pyytää vai tarjottiinko sitä jopa?



Tiedosta kovasti kiitollinen paivi

mutta käytin jakkaraa ensimmäisessä synnytyksessä.Th sanoi minulle että siksi ko.sairaalassa ei haluta käyttää jakkaraa kun sanovat että silloin vuotaa enemmän. Ja th sanoi vielä ettei se ole totta,vuoto vain tulee " nätisti" kuppiin kun taas sängyssä se leviää ja imeytyy lakanoihin.



Laita esitietolomakkeeseen toivomus jakkarasta ja heti synnyttämään mennessä sano että haluat kokeilla jakkaraa. Heidän on PAKKO se sinulle antaa,vaikka kuinka olisit ensisynnyttäjä,ellei ole jotain oikeaa lääketieteellistä syytä olla sitä käyttämättä. (itse jouduin siirtymään lopulta gynekologiseen tuoliin imukupin vuoksi). Vaadi,vaadi ja vaadi,sinä siellä synnytät, ei kätilöt!

...vastanneelle. Mukava kuulla, että joku on jakkaraa saanut kokeilla. Yritän itse olla asiasta tiukkana ja olen miehen valmentanut minua puolustamaan, jos en itse siihen tarpeeksi kovasti pysty =)

Harmi vaan, kun esitietolomakkeen olen jo palauttanut, enkä silloin vielä tiennyt, että haluan jakkaraa kokeilla. Neuvolan täti kyllä sanoi, että toivomuksia saa esittää vielä sairaalaan mennessäkin.



Kiittäen paivi

Viikko sitten synnytin tytön phks:ssa, eli melko tuoreita kokemuksia minulta. Synnytyksen aikana ehti vuoro vaihtua, joten kätilöitä oli 2 ja heidän lisäkseen harjoittelija. Mitään pahaa en keksi heistä sanottavan. Mielettömän mukavia ja osaavia ihmisiä kaikki. Varsinkin harjoittelijaan ihastuin. Hän hoiti tikkaukset ja lämmitti jyväpussia ja piti seuraa, vaikka mieskin oli mukana.



Kätilö joka otti meidät vastaan jäi vähän etäiseksi kun olimme odotushuoneessa melkein hänen loppuvuoronsa ajan. Hän saattoi meidät synnytyssaliin, mutta sitten vuoro vaihtuikin jo. Synnytyssalin kätilö oli vähän vanhempi rouva. Jaksoi selittää mitä tapahtuu ja ehdotti kaikkea mikä helpottaisi oloa. Synnytin sängyssä selällään. En olisi edes jakkaralle tms jaksanut kavuta.



Ainut outo tekijä synnytyksessä oli anestesialääkäri. Juoksi sisälle synnytyssaliin antamaan epiduraalia ja pyöri ympyrää pitkin huonetta ja oli ihmeen levoton. En sitten jaksanut kuitenkaan siitä häiriintyä, kunhan vain sai kivunlievityksen. :)



Vuodeosastolla oli tosiaan monenmoista hoitajaa. Osa mukavia, osa jotenkin outoja. Kyllä kaikkien kanssa toimeen tuli ja apua saa kunhan sitä muistaa pyytää. Itse ainakin kyselin kaikkea tyhmää ja soitin hoitajan paikalle kun apua tarvitsin. Ei niitä siellä muuten paljoa näkynyt, paitsi vuoron vaihtuessa.



Tulipa pitkä stoori. Positiivinen kokemus joka tapauksessa.