HAluttomuudesta ja halukkuudesta

Löysyyttä ei moni huomaa ennenkuin miehellä alkaa olla vaikeuksia laueta.

Itsellä oli eka synnytys, enkä edes revennyt tai mitään :)

Käytännössä yhdyntää on tehnyt mieli vasta useamman viikon kuluttua eli kun ompeleet ovat parantuneet. Haluja varmaan löytyy monellakin muttei tahtoa toteuttaa niitä.

mutta sitten käytännön tasolla siihen vaikutti monikin seikka. Synnytyksiä takana on kaksi, ja molempien kohdalla tilanne oli sama. Molemmat synnytykset menivät minullakin hyvin, en revennyt enkä saanut tikkejä lainkaan, palauduin hyvin ja nopeasti ongelmitta. Tuohon erään kirjoittajan esille nostamaan löysyys-teemaan en sano muuta, kuin ettei ainakaan ole valituksia kuulunut.



Meillä raskausaika oli kokonaan seksitöntä aikaa. Ei siksi, ettei itseäni olisi haluttanut, olisi kyllä ja kovastikin, mutta miestäni ei. Ja kun seksiä ei ollut, ei ollut muutenkaan läheisyyttä ja hellyyttä lainkaan, ja nyt jälkikäteen ajateltuna olen tullut siihen tulokseen, että yksi syy näihin mielettömiin seksihimoihini niin raskausaikana kuin synnytyksen jälkeenkin oli nimenomaan se läheisyyden-, hellyyden ja huomion kipeys.



No, käytännössä sitten synnytyksen jälkeen kävi niin, että halusin kyllä seksiä, läheisyyttä ja huomiota edelleen, mutten mieheltäni. Olin todella vihainen ja loukkaantunut kokemistani nöyryytyksistä raskausaikana, ja miehen lähentely-yritykset tuntuivat siltä, että mies piti minua jonakin henkilökohtaisena seksilelunaan. Sellaisena, jonka hän saattoi sulkea kaappiin pois silmistään ja mielestään silloin, kun itseään ei kiinnostanut, ja kaivaa taas esille, kun alkoi kiinnostaa, välittämättä tippaakaan minun toiveistani, tarpeistani ja haluistani.



Fyysisesti olisin voinut kyllä seksiä harrastaa hyvinkin pian synnytyksen jälkeen, ja halutkin olivat olemassa, mutta henkisellä puolella mentiin kyllä niin metsään jo raskausaikana, että minun mieheni sai syyttää ihan itseään "haluttomuudestani". Itse luulen, että kovin monessa parisuhteessa se haluttomuuden todellinen syy tosiaankin on henkisellä puolella, ja valitettavan usein ongelmat ratkeaisi ihan vain sillä, että miehet käyttäisivät aivojaan eivätkä sitä putkiaivoaan. Muistaisivat, että vaimokin on vain ihminen, vaimollakin on ihmisen tarpeet, ja kun nekin huomioi, välttää itseltään monta ongelmaa. Vähän inhimillisyyttä kehiin, siis.