Lue keskustelun säännöt.
Tokaluokkalainen tyttäreni ei saa koulussa kavereita
01.09.2005 |
Onpa täällä ollut paljon juttua koulukiusaamisesta. Heitän minäkin lusikkani soppaan ja kysyn neuvojanne. Muutimme uuteen kaupunkiin ja lapsemme aloittivat uudessa koulussa. Tyttöni on mielestämme varsin sosiaalinen, mutta nyt ei uudesta koulusta löydy kavereita. Jos hän yrittää mukaan porukkaan, saattaa joku sanoa mene pois tai älä seuraa meitä. Jonkinlaista syrjintää tuokin jo. Olemme yrittäneet neuvoa häntä tutustumaan luokkakavereihin, mutta tuntuu seinä tulevan aina vastaan. Ilmeisesti kakkosella on jo tiukat ystävyyssuhteet solmittu ja uuden on vaikea päästä mukaan. Kertokaa nyt, mitä voisimme tehdä.
Kommentit (51)
Tyttö oli pitkään mukana muiden puuhissa vain, jos ne olivat koko luokan tai useamman lapsen leikkejä, esim. hyppynarun hyppäämistä, hippaleikkejä tai vastaavia.
Muistaakseni siinä meni monta kuukautta, ennenkuin sieltä koulusta löytyi sellainen kaveri, jonka kanssa saattoi viettää aikaa ihan kahdestaankin. Kaveri löytyi lopulta harrastuksen kautta. Ilmoitimme lapsen taidekouluun ja siinä ryhmässä oli kolme samanluokkalaista tyttöä, joista yksi oli aina jäänyt vähän kolmanneksi pyöräksi. Kun tyttäreni tuli mukaan ryhmään tilanne korjaantui ja tytöt alkoivat olla yhdessä myös muuten koulun jälkeen ja lopulta koulussakin.
Alkuaikoja helpotti se, että tytöllä pysyivät vanhat kaverit mukana sähköpostin, puhelimen ja viikonloppuvierailujen myötä, joten hän ei kokenut itseään aivan kauhean yksinäiseksi.
Tilanne oli ehkä siinä mielessä hyvä, että jouduimme pakosta lisäämään perheen yhteisiä puuhia, jotka edellisinä vuosina olivat jo jääneet vähän taka-alalle, kun lapsi puuhaili kavereidensa kanssa enemmänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässähän näitä keinoja jo olikin. Ja samaa mieltä olen koulusta, suuri muutos päiväkotiin - viidakon laki jossain määrin.
Opettajan pitää auttaa hankalassa tilanteessa...
...opettajan velvollisuuksiin kuuluu opettaa oppilailleen myös kaverisuhteisiin ja toisten kohtelemiseen liittyviä asioita. Ota siis henkilökohtaisesti opettajaan yhteyttä (soita tai mene tapaamaan koulun loputtua) ja kerro ihan suoraan ja kaunistelematta tilanne. Uskon, että saatte apua.
Ennen koulun alkua jo koululaisten vanhemmat kertoivat koulun aloituksen olevan iso muutos.
Tässäkin keskustelussa sen huomaa hyvin. Kummallisten nimittäin on se, että vielä tarhaikäisille opetetaan, että kaikkien kanssa tulee leikkiä eikä ketään saa jättää leikin ulkopuolelle. Mutta kun koulu alkaa, siellä tuntuukin vallitsevan viidakon laki.
Itse olen omille lapsille aina painottanut, että uutta tulokasta ei saa jättää yksin.
Hänet pitää tahtoa leikkiin. Syksyllä pojallani on ensimäisenä synttärit. Hän on kahtena vuotena kutsunut synttäreilleen myös ne uudet tulokkaat. Uudet ovat sitten saaneet kavereita. Eivät kyllä ole poikani kanssa parhaita kavereita, mutta tutustuivat poikani synttäreillä paremmin luokkakavereihin.
Voisitko sinäkin kutsua vaikka uudet luokkakaverit tyttösi tykö? Tai yrittää tutustua tyttöjen vanhempiin? Joskus lapsilla on helpompi tutustua kun tapaavat muualla kuin koulussa ja vanhemmat tuntee toisensa.
Tässähän näitä keinoja jo olikin. Ja samaa mieltä olen koulusta, suuri muutos päiväkotiin - viidakon laki jossain määrin.
Opettajan pitää auttaa hankalassa tilanteessa...
...opettajan velvollisuuksiin kuuluu opettaa oppilailleen myös kaverisuhteisiin ja toisten kohtelemiseen liittyviä asioita. Ota siis henkilökohtaisesti opettajaan yhteyttä (soita tai mene tapaamaan koulun loputtua) ja kerro ihan suoraan ja kaunistelematta tilanne. Uskon, että saatte apua.
Ennen koulun alkua jo koululaisten vanhemmat kertoivat koulun aloituksen olevan iso muutos.
Tässäkin keskustelussa sen huomaa hyvin. Kummallisten nimittäin on se, että vielä tarhaikäisille opetetaan, että kaikkien kanssa tulee leikkiä eikä ketään saa jättää leikin ulkopuolelle. Mutta kun koulu alkaa, siellä tuntuukin vallitsevan viidakon laki.
Itse olen omille lapsille aina painottanut, että uutta tulokasta ei saa jättää yksin.
Hänet pitää tahtoa leikkiin. Syksyllä pojallani on ensimäisenä synttärit. Hän on kahtena vuotena kutsunut synttäreilleen myös ne uudet tulokkaat. Uudet ovat sitten saaneet kavereita. Eivät kyllä ole poikani kanssa parhaita kavereita, mutta tutustuivat poikani synttäreillä paremmin luokkakavereihin.
Voisitko sinäkin kutsua vaikka uudet luokkakaverit tyttösi tykö? Tai yrittää tutustua tyttöjen vanhempiin? Joskus lapsilla on helpompi tutustua kun tapaavat muualla kuin koulussa ja vanhemmat tuntee toisensa.
Tässähän näitä keinoja jo olikin. Ja samaa mieltä olen koulusta, suuri muutos päiväkotiin - viidakon laki jossain määrin.
Opettajan pitää auttaa hankalassa tilanteessa...
...opettajan velvollisuuksiin kuuluu opettaa oppilailleen myös kaverisuhteisiin ja toisten kohtelemiseen liittyviä asioita. Ota siis henkilökohtaisesti opettajaan yhteyttä (soita tai mene tapaamaan koulun loputtua) ja kerro ihan suoraan ja kaunistelematta tilanne. Uskon, että saatte apua.
Ennen koulun alkua jo koululaisten vanhemmat kertoivat koulun aloituksen olevan iso muutos.
Tässäkin keskustelussa sen huomaa hyvin. Kummallisten nimittäin on se, että vielä tarhaikäisille opetetaan, että kaikkien kanssa tulee leikkiä eikä ketään saa jättää leikin ulkopuolelle. Mutta kun koulu alkaa, siellä tuntuukin vallitsevan viidakon laki.
Itse olen omille lapsille aina painottanut, että uutta tulokasta ei saa jättää yksin.
Hänet pitää tahtoa leikkiin. Syksyllä pojallani on ensimäisenä synttärit. Hän on kahtena vuotena kutsunut synttäreilleen myös ne uudet tulokkaat. Uudet ovat sitten saaneet kavereita. Eivät kyllä ole poikani kanssa parhaita kavereita, mutta tutustuivat poikani synttäreillä paremmin luokkakavereihin.
Voisitko sinäkin kutsua vaikka uudet luokkakaverit tyttösi tykö? Tai yrittää tutustua tyttöjen vanhempiin? Joskus lapsilla on helpompi tutustua kun tapaavat muualla kuin koulussa ja vanhemmat tuntee toisensa.
Halutaanko lisää näkökantoja vai haluaako joku ohjeen kirjoittanut kehuja omasta tekstistään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olimme puistossa alle kouluikäisen kanssa leikkimässä ja siellä seurasin muutamien koululaisten tekemisiä. Minua ihmetytti, mistä nämä lapset keksivät kaikki temput, joilla kiusata toisia. Pojat kamppailivat ja tönivät toisiaan ja tyttöjäkin. Puistotäti jos yritti puuttua tähän, pojat vain ylimielisesti ja uhmakkaasti hokivat joo, joo. Olivat kuin eivät olisi kuulleetkaan. Tytöt kiristivät toisia tyyliin pääset tähän leikkiin, jos osaat sitä tai tätä tai jos sulla on jokin tietty lelu mukana. Ylipäätään lasten käytös oli käsittämättömän julmaa, itsekästä ja lähes häikäilemätöntä. Kuvastaako tämä kotioloja ja sieltä opittuja käytösmalleja? Kauhistuttaa ajatella, millaista meno on muutaman vuoden päästä.
Itse muutin uuteen kouluun tokaluokkalaisena.
Muistan sen ensimmäisen päivän elävästi.
Muistan myös ensimmäisen tunnin, kun uusi opettaja kehoitti ottamaan uuden oppilaan (minut) mukaan leikkeihin heti seuraavalla välitunnilla.
Oppilaat tekivät työtä käskettyä, ja muistan kun ympärilleni tuli välitunnilla ihan piiri, kun kaikki kysyivät: " Alakko mua" . (Oulun murretta. muutettiin silloin Ouluun)
Eli minäkin olen sitä mieltä, että opettajalla on tärkeä rooli tässä asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei, tiedän tunteen. Meillä oli ihan sama kun tyttö kävi 1-3 luokkia. Sen jälkeen asiat lähti paranemaan ja, meidänkin tytöllä jo nykyään kavereita ihan reippaasti.
Tytöillä on vielä tämä että, mieluiten leikkii kahdestaa. Jos 3 niin helposti menee yhden syrjimiseksi.
Toivottavasti teilläkin asiat lähtevät parempaan suuntaan.
Äiti antoi järjestää pyjamabileet joihin kutsuin tyttöjä luokaltani. Siellä sitten kateltiin videoita, pelattiin kaikenlaista ja tutustuttiin toisiimme. Oli kivaa ja ennakkoluulot karisivat. Sain kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jo reilu kolmevuotiaassani. Kukaan ei halua leikkiä hänen kanssaan. Sanotaan, että mene pois. Kiusataan ja jopa minullekkin sanottu, että voisitte mennä pois kun ei haluta leikkiä sun lapses kanssa.
Toivon, että alkukankeuden jälkeen lapsesi löytäisi ystävän tai vaikka kaksi ja syrjiminen loppuisi.
...opettajan velvollisuuksiin kuuluu opettaa oppilailleen myös kaverisuhteisiin ja toisten kohtelemiseen liittyviä asioita. Ota siis henkilökohtaisesti opettajaan yhteyttä (soita tai mene tapaamaan koulun loputtua) ja kerro ihan suoraan ja kaunistelematta tilanne. Uskon, että saatte apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisilla on jo toimivat ystävyyssuhteet joihin ei uusia sekoittajia tarvita. Tai sitten lapsesi on jotenkin typerä, niin ettei hänen ystävyytensä tuo ainakaan hyvää statusta. Elämä on tätä ja siihen pitää vaan tottua.
Hän oli muuttanut muualta ja joutui uuteen kouluun. Hänen äitinsä neuvoi yrittämään kavereita muista muualta muuttaneista. Näin miehestäni ja tästä pojasta tuli ystävykset. Ota itse selvää, olisiko lapsen luokalla joku muukin muualta tullut esim. opettajan kanssa juttelemalla.
Jollei löydy, niin harmin paikka. Tässä nyt kuitenkin tällainen idea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sieltä koulusta aina joku seinäkukkanen löytyy, jota kukaan ei huoli kaverikseen.
Ota ne lääkkees tai krapularyyppy tai jojota ittes. Mieluiten yhtäaikaa kaikki kolme!
joka lienee molempien yleisin arvosana koulussa.
Siitä syystä että oli erilainen. Toistan: se täytyy vaan hyväksyä että elämä on tätä. Jokainen olkoon itsensä paras kaveri.
Täälläkin nimittelet täysin itsellesi tuntemattomia lapsia typeriksi.
Opettajan pitää auttaa hankalassa tilanteessa...
...opettajan velvollisuuksiin kuuluu opettaa oppilailleen myös kaverisuhteisiin ja toisten kohtelemiseen liittyviä asioita. Ota siis henkilökohtaisesti opettajaan yhteyttä (soita tai mene tapaamaan koulun loputtua) ja kerro ihan suoraan ja kaunistelematta tilanne. Uskon, että saatte apua.
Ennen koulun alkua jo koululaisten vanhemmat kertoivat koulun aloituksen olevan iso muutos.
Tässäkin keskustelussa sen huomaa hyvin. Kummallisten nimittäin on se, että vielä tarhaikäisille opetetaan, että kaikkien kanssa tulee leikkiä eikä ketään saa jättää leikin ulkopuolelle. Mutta kun koulu alkaa, siellä tuntuukin vallitsevan viidakon laki.
Itse olen omille lapsille aina painottanut, että uutta tulokasta ei saa jättää yksin.
Hänet pitää tahtoa leikkiin. Syksyllä pojallani on ensimäisenä synttärit. Hän on kahtena vuotena kutsunut synttäreilleen myös ne uudet tulokkaat. Uudet ovat sitten saaneet kavereita. Eivät kyllä ole poikani kanssa parhaita kavereita, mutta tutustuivat poikani synttäreillä paremmin luokkakavereihin.
Voisitko sinäkin kutsua vaikka uudet luokkakaverit tyttösi tykö? Tai yrittää tutustua tyttöjen vanhempiin? Joskus lapsilla on helpompi tutustua kun tapaavat muualla kuin koulussa ja vanhemmat tuntee toisensa.