Lue keskustelun säännöt.
Te,jotka vähättelette äitien univelkaa...
10.06.2010 |
Tuttavani, joka on nyt valvonut 4 vuotta huonosti nukkuvan lapsensa kanssa on sairastunut neurologiseen sairauteen jonka syyksi on katsottu olevan vuosia jatkunut unettomuus. Hänelle oltiin sanottu että jo parin kuukauden unettomuus ja alle 6 tunnin putkeen nukkumiset rasittavat naisen kehoa niin paljon, että on riski sairastua monenlaisiin sairauksiin. Tuttavalleni tehtiin jo pari vuotta sitten neurologisia tutkimuksia, unitutkimuksia, erilaisia muistitestejä jne. Ensimmäiset oireet hänelle alkoi kun lapsi oli noin 8 kk ikäinen - oli valvottanut äitiä siihen asti hyvin paljon. Moniallerginen vielä. Äidillä alkoi näkö heiketä, päänsärkyä oli päivittäin, hän ei muistanut enää yhtään mitään, rytmihäiriöt kiusasivat päivittäin.
Kaikki ihmiset eivät kestä lasten valvomista. Itse kuulun siihen porukkaan, jolle jo muutaman viikon huonosti nukutut yöt aiheuttavat voimakkaat ahdistuneisuudet sekä sydämen rytmihäiriöt. Viimeksi sydämen EKG:ssä todettiin joka toisen lyönnin olevan kammioperäinen lisälyönti, lisäksi todettiin verenpainearvojen nousseet rajusti puolessa vuodessa.
Että jos vauva valvottaa, äidin on saatava apua. Se on fiksuutta myöntää se ennen pitkää. Tuo tuttava ei huolinut mitään apua, koska on vain niin jääräpää. Nyt myöntää itsekin, että olisi pitänyt saada nukuttua jo aikoja sitten.
Kommentit (48)
On täysin oma valinta valvoa yönsä 4 vuoden ajan. Kukaan ei pakota. Mutta kun vain äiti kelpaa, kun ei voi nukkua päivällä, kun herää lapsen huutoon, jos ollaan samassa talossa jne. Tekosyitä on satoja.
Meillä lapsi on allerginen ja ns. huono nukkuja. Silti nukun joka viikko yhden kokonaisen yön ja päivän. Kyllä normaali mies sen aikaa kykenee yhtä lasta hoitamaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HALOOO.... oma valinta se valvominen on joo tosiaan ! erittäin fiksua tekstiä sieltä suunnalta ! Jos on yksin lapsen kanssa, lapsi herää öisin itkeskelemään, niin äiti nukkuu tulpat korvissa toisessa huoneessa ... Elämä on hei valintoja.
Silloin aika usein isän vanhemmat on halukkaita auttamaan. Harva elää umpiossa.
Esikoisen synnytyksen yhteydessä olin melkein viikon sairaalassa ja nukuin sinä aikana ehkä yhden kokonaisen yön verran yhteensä. Kun pääsin vauvan kanssa kotiin, olin niin väsynyt etten osannut enää nukahtaa. Ja hormonit vielä heittelivät. Siitä alkoi unettomuuskierre, jota pahensi vauvalla 3 viikon ikäisenä alkanut itkuisuus. Kaikki hokivat, että nuku päivisin kun vauva nukkuu. No, vauva nukkui 20 min pätkiä, joskus vähän pidempään ja yritin itsekin tietysti epätoivoisesti yrittää nukkua silloin. Useimmiten kun olin ehkä saavuttamassa nukahtamista edeltävän rentoutumisen tilan, vauva taas heräsi parkumaan. Kroppa alkoi käydä ylikierroksilla, sydän hakkasi, kurkussa tuntui pala koko ajan ehkä pystynyt rauhoittumaan yhtään. Kukaan ei tajunnut, miten väsynyt olin, toivoin että olisin vain saanut nukkua. Montaa viikkoa ei mennyt, kun minulla todettiin synnytyksen jälkeinen masennus. Lopetin imetyksen, aloitin lääkityksen + nukahtamislääkkeet ja n. 2-3 kk vei että opin nukahtamaan normaalisti. Vielä lähes seitsemän vuoden jälkeen otan vähintään melatoniinia iltaisin, sillä nukahtamisesta on tullut minulle ongelma. Mistään en etukäteen voinut tietää, että reagoin näin valvomiseen ja 4-5h yöuniin. Sanomattakin oli selvää, että kukaan ei tilannettani ymmärtänyt, vaan minua pidettiin juuri turhan vikisijänä ja uusavuttomana äitinä. Niin ne äidit vaan joutuvat valvomaan jne. Vauvan hoidon suhteen ei ollut ongelmaa, tosin imetys takkusi ja itkuisuuden syyksi paljastui myöehmmin maitoallergia. Luulen, että omalla kohdallani juuri univaje laukaisi masennuksen. Sama unettomuusongelma toistui myös toisen synnytyksen jälkeen, valitettavasti.
Ja siksi hänen täytyy saada nukkua yöt. Näin sanoi anoppini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan ihmetellyt sitä, miksi
- isät eivät auta äitiä tasaamaan univelkoja ollessaan vapaalla
- miksi tukiverkostot eivät ole kunnossa ja apulaisia löydy sitä kautta
- miksi äideille ei apu kelpaa, vaan he puurtavat ja puurtavat ja puurtavat, ja sitten katkeavat ja alkavat rähjätä MITEN KUKAAN EI AUTA
Lapsella on myös isä!
On täysin oma valinta valvoa yönsä 4 vuoden ajan. Kukaan ei pakota. Mutta kun vain äiti kelpaa, kun ei voi nukkua päivällä, kun herää lapsen huutoon, jos ollaan samassa talossa jne. Tekosyitä on satoja.
Mutta annas olla, jos jossain käy ilmi, että perheessä myös isää velvoitetaan hoitamaan lasta öisin, johan ovat armon naiset lynkkaamassa! Ihan vasta täällä joku kertoi tuohtuneena, kuinka hänen miehellään on töissä pari isää, jotka ovat väsyksissä, koska heidän täytyy auttaa vaimoa vauvan yösyömisten kanssa. Että kamalaa itsekeskeisyyttä ja avuttomuutta äidiltä tuollainen.
Oikeasti olen törmännyt kyllä todella usein tuohon käsittämättömään lyttäämiseen, kun käy ilmi, että jotkut ovat sopineet hoitavansa yösyötöt puoliksi tms. Karmea tyrannivaimo!
Olen muuten itsekin hoitanut yhden todella huonosti nukkuneen vauvan/taaperon, ja kärsin tuolloin myös kaikenlaisista vaivoista ja sain oikein burnout-diagnoosinkin yhdessä vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen äiti kuuntelee korvatulpat korvissa kun oma lapsi huutaa kovaa itkua? En ainakaan itse kyennyt siihen. Isät käyvät toisekseen töissä - mutta meilläkin isä joutui valvomaan ja tuloksena oli työpanoksen heikkeneminen, mies ajoi kolarin kun tapahtui ns sekunttinukahtaminen rattiin. Ett' onko järkeä valvottaa isää??
Tässä tuttavani tapauksessa lapsi ei toisekseen huolinut isää.
Onhan se ollut tämän äidin valinta valvoa tosiaan, mutta minkäs teet jos lapsi ei nuku??? Ja jos sattuu nukkumaan niin oma kehon hormonitoiminta on jo niin sekaisin, ettet saa nukahdettua enää kun koko ajan pelkäät että milloin se herää?
Oma lapseni oli kans sellainen että päivisin nukkui sellaisia 15-minuutin unia..ota siinä sitten unia!
Ja tosiaan toinen kestää sen, että ei nuku. Minun henkinen eikä fyysinen puoli kestä.
t. ap
Useimmissa tapauksissa vauvan kanssa on häikkää useamman viikon/kuukauden. On aikas mahdotonta, että vaatii isää jäämään viikkokausiksi, kuukausiksi kotiin auttamaan, kun ei ne äitiyspäivärahat niin hyvät ole. Voihan isällä olla sellainen työ, jossa sivulliset vaarantuvat, jos isä yökaudet hoitaa vauvaa töidensä sivussa.
Joo viikonlopun ja isän vapaapäivät voi nukkua kyllä, mutta kun valvoo vauvan kanssa pidempää jaksoa, niin nuo päivä tuolloin toinen silloin ei jaksa pidemmän päälle paljon lohduttaa. Ei kaikkien vauvat ole yhtä helppohoitoisia ja nuku laitokselta asti öitään kunnolla. Etukäteen kun et oikein voi tietää, millaisen vauvan juuri sinä saat. Nukutaanko heti kunnolla vai valvotaanko ensimmäiset kuukaudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enkä KOSKAAN ole lukenut, että täällä kukaan vähättelisi univelkaa.
vaan ihmetellyt sitä, miksi
- isät eivät auta äitiä tasaamaan univelkoja ollessaan vapaalla
- miksi tukiverkostot eivät ole kunnossa ja apulaisia löydy sitä kautta
- miksi äideille ei apu kelpaa, vaan he puurtavat ja puurtavat ja puurtavat, ja sitten katkeavat ja alkavat rähjätä MITEN KUKAAN EI AUTA
- joissain perheissä isä on pyhä henkilö, jota ei sovi rasittaa vauva-asioilla.
- Jotkut asuvat kaukana sukulaisistaan, eikä heillä ole niin läheisiä ystäviä lähettyvillä, että he voisivat hoitaa vauvaa.
- Niin. Joillekin kelpaisi, mutta sitä ei ole tarjolla. Aika harva jättää avun ottamatta vastaan, jos tuntee, että osaavaa apua on saatavilla. Ja joidenkin äitien vauvat eivät rauhoitu öisin kuin äidin hoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan ihmetellyt sitä, miksi - isät eivät auta äitiä tasaamaan univelkoja ollessaan vapaalla - miksi tukiverkostot eivät ole kunnossa ja apulaisia löydy sitä kautta - miksi äideille ei apu kelpaa, vaan he puurtavat ja puurtavat ja puurtavat, ja sitten katkeavat ja alkavat rähjätä MITEN KUKAAN EI AUTA
nykypäivänä sut leimataan, jos et itse täysin pysty hoitamaan lapsiasi. Valitettavasti omassa lähipiirissäni ainakin on useampi kuin yksi, jotka kyttäävät milloin se muksu taas oli hoidossa ja missä.
Kynnys pyytää apua on tosi iso, sillä heikot lyödään lyttyyn. Itselleni on monesti lupailtu että joo autetaan, mutta sitten kun itsellä on ollut se tilanne, että nyt sitä apua oikeasti tarvittaisiin, niin kas kummaa.. Missäs ne auttajat sit olikaan? Kummasti alkaa tulla esteitä.
ja esim nuoria äitejä kohtaan on ennakkoasenteita hyvin monesti. Eivät he uskalla pyytää apua, kun silloinhan kanssa ihmiset pääsevät taas nälvimään näistä "vahingoista"!
Jos asenne on: Et voi mitään osata tai missään onnistua, koska olet nuori/vanha/yh niin kuka sitä apua uskaltaa pyytää?
Tuttavalleni tarjottiin kunnan puolelta päiväkotihoitoa. Äiti olisi vaikeimmissa vaiheissa halunnut kotiin jonkun, joka olisi hoitanut vaikka sen 4 tuntia että äiti nukkuisi.
Tuttavani sai voimakkaat unilääkkeet, joita ei voinut lapsen kanssa käyttääkään - vain viikonloppuisin isän ollessa hän sai niiden avulla nukuttua väkisin sen 6 tuntia yössä.
Kaikilla ei ole sukulaisia ja auttavia käsiä. Voin kertoa, että minulla on lapsettomiä ystäviä (yksi sosionomi, toinen lastenhoitaja) jotka AINA käydessään kertovat kuinka he voisivat auttaa, olla lasten kanssa jne. Kun sitten kysyn, milloin heille sopisi, ei sovi koskaan! Tätä on jatkunut parisen vuotta. Se siitä avusta..
Omat vanhempani ovat työelämässä, lapsieni kummeilla on omia lapsia. Varamammoja ei ole.
Joillakin avun pyytäminen on vaikeaa - ja ne jotka pyytävät, leimataan jaksamattomiksi ja uusavuttomiksi äideiksi. Mielummin heidän mielestään henkisesti hajonnut äiti ja siitä kärsivä lapsi kuin pyytää esim. perheapua, niinkö? Näitä syyllistäviä ihmisiä löytää, oma anoppini on sellainen.
t.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enkä KOSKAAN ole lukenut, että täällä kukaan vähättelisi univelkaa.
Ensin sanoo, ettei vähättele, ja heti perään esittää sellaista besserwisseriä, ettei tuota hyvällä tahdollakaan voi mitenkään muuten ymmärtää kuin vähättelynä.
valvoneet lasten kanssa. Lisänä vielä lehmän poikimiset ja muut.
Ei ihne, että naiset on niin epävakaita kun kerta univelasta sairastutaan.
kun se univelan määrä on tuhansia tunteja?
auttaa nimenomaan omalla tavallaan, ei äidin /perheen toivomusten mukaan. Vaikkapa vauvan hoidossa voi tulla monta kinkkistä tilannetta, kun apuun aluksi tullut henkilö (esim. mummo) alkaa pistää koko vauvan hoitoa oman tyylinsä mukaiseksi. Vaikkapa ruokinta tiukasti 4 h välein, jos äiti haluaisi yrittää imettää vauvan tahtisesti silloin kun ei yritä nukkua. En tarkoita, että näin aina olisi, mutta vaarana on, että lähdetään "kun kerran tarvitaan apua niin annas kun minä näytän miten nämä asiat tehdään OIKEIN" -tielle. Vilpitön avun antaminen avun tarvitsijan ehdoilla on monessa asiassa yllättävän vaikeaa.
Olen ollut vanhustyössä kauan ja tiedän, että hyvin monilla oli lastenhoitajia. Myös isommat lapset hoitivat. Oma mummoni sairastui alle 30-vuotiaana sydänsairauteen - liekö syynä ollut 9 synnytystä, stressi ja eläinten hoito? Niin ainakin ovat epäillleet..
Ja kyllä ne mummot kertoo, kuinka raskasta oli. Ei siinä lapsia ehditty vahtimaan, eikä sossut ollut oven takana jos lapsesi hukkui kaivoon - se oli elämää silloin! Mutta lehmät piti lypsää, possut hoitaa. Moni mummo on minullekin sanonut, että ota hyvä ihminen apua vastaan jos voit.
Töissä voi olla sesonkeja, joista ei voi luistaa. Meillä sellainen sesonkin on puintiaika. Silloin mies tekee töitä yötä päivää kaksi kuukautta, eikä viljoja voi jättää puimatta, vaikka vauva valvottaisi.
Ja kyllä meillä oli tukiverkko hankittuna ennen vauvan syntymää. Vaan se hankittukin tukiverkko voi tuottaa pettymyksen. Anoppi jeesaili miestä töissä, mikä sekin oli hyvä asia, kun minusta ei ollut apua. Mutta ei se kuitenkaan mun eloa helpottanut.
Oma äiti taas kävi kerran kylässä ja sitten ristiäisissä. Toi kyllä ristiäisiin tarjottavia, mikä sekin tietysti oli kiva. Mutta ei se silti mitenkään mun valvomisia helpottanut. Kuitenkin mun siskon lapsia on hoitanut todella paljon, joten oletin, että olisi minullekin enemmän avuksi, mutta kun ei, vaan on ollut pettymys. Mistäpä sen sitten arvasti ennen lapsen syntymää, että vielä jotain muita tukiverkkoja olisi pitänyt olla kuin äiti ja anoppi, jotka kuitenkin molemmat eläkeläisiä, joten aikaa pitäisi olla auttamiseen.
joka lopulta ei enää pystynyt nukkumaan lainkaan, ei missään eikä milloinkaan. Elin nukkumatta viikkoja, nukahtamislääkkeillä sai vähän ongelmaa lievitettyä. Nyt mennään melatomiinillä, mirtazapinilla ym. mömmöillä, en tiedä toivunko ikinä...