Löysin monta laatikollista teiniaikaisia

päiväkirjojani ja eri kirjekavereiden kanssa käytyä kirjeenvaihtoa + koulukavreiden kanssa tunnilla rustattuja kirjeitä. Maailman historiantutkijat tuskin menettävät kamalasti ja kuolemani jälkeen lähipiirinikin vain myötähäpeän tunteensa, jos hävitän nuo nyt, mutta olisiko hanmitään perustetta miksi haluaisin noita vielä joskus lukea..? Onko kukaan muu miettinyt vastaavaa? Mihin tulokseen tulitte?