Kyllä jokaisen naisen kannattaisi hankkia se lopullinen puoliso reilusti alle 30v!

minä eronnut nainen 35 hankin 29 v puolison kun oman ikäiset ovat niiin rupsahtaneita =)

Tai useampia.



Itse olen toisella kierroksella (eronnut ja jälleen niin umpirakastunut).

Sikoja on kyllä tarjolla kaiken ikäisiä, mutta asiallisia miehiä ei ole.

tarjonta yleensä heikompaa.

siksi ettette ole uskaltaneet odottaa kun iso 30 vaanii edessä ja pelkäätte rupsahtamista?

naiset olisivat jättäneet hyvän 30-vuotiaan rauhassa odottelemaan 30-vuotissynttäreitään. Hyvät on kuulkaa siinä vaiheessa jo napattu. Harvinaisia ovat poikkeukset.

Ja miehiä napataan hymyilemällä ja vähän flirttaamalla ja juttelemalla mukavia kuten yksi aiempikin sanoi.



Ja sitten siitä pidetään kiinni ja mennään avioon eikä päästetä lieasta karkaamaan. ;-)

Terv. 23-vuotiaana naimisiin ja 15 hääpäivä tänä vuonna

Mies kannattaa napata heti kun kohdalle osuu suunnilleen siedettävä tapaus.

kohtalaisen siedettävän voi ottaa reilusti alle 30-vuotiaana. Ei se valinnanvara ainakaan parane odottamalla.



Sitä paitsi olen huomannut, että omat kriteerit sen kun tiukkenevat iän kasvaessa ja voi olla, että kukaan ei kohta enää kelpaa. Lisäksi nuori mies on vielä koulutettavissa tavoille. Kolmikymppinen on jo juurtunut tavoilleen tai on jonkun toisen lemppaama huono tai huonoille tavoille koulutettu.

siinä on kyllä ehtinyt monta vuotta seuloa niistä miehistä se paras.

Onpas täällä alhainen vaatimustaso.

Mies kannattaa napata heti kun kohdalle osuu suunnilleen siedettävä tapaus.

Todella hyviä, koulutettuja, rikkaita, kilttejä, seksikkäitä, anteliaita eli unelimien prinssejä ei ole olemassakaan tai niitä on vain 1 promille, joten realistista on ottaa se melkein hyvä, jonka onnistuu ajoissa nappaamaan. Ja koulia siitä itselleen mieleinen mies ja pitää sitä hyvänä.

siinä on kyllä ehtinyt monta vuotta seuloa niistä miehistä se paras.

ja millaisia miehiä on itselleen tyrkyllä.

Ei voi millään käydä niin, että jokainen saa juuri täsmälleen sellaisen miehen kuin haluaisi. Kohtalaiseen on pakko tyytyä. Joskus ihmiset kasvavat todella kiinni toisiinsa, mutta näin ei käy kuin harvoin. Yritettävä siis sinnitellä kohtalaisen sopivan kanssa.

Henkinen yhteys ja sielujen sympatia on aikamoista naisellista lässytystä. Kyllä miehet tykkää nuorista ja kauniista naisista. Jos tahtoo hyvännäköisen, hyväkäytöksisen, hyvin koulutetun miehen niin kannattaa toimia ajoissa! Vähän rupsut vanhat piiat saa sitten niitä jämiä. Siinä vaiheessa turha haikeilla nuoruuden prinsessjä. Olisi pistänyt kultaisen kahleen kun oli sen aika!

Olin 35-vuotias, kun hän lopulta löytyi. Mies oli 30-vuotias. Kummallekin avioliitto oli ensimmäinen - ja lapsetkin ollaan tehty vasta yhdessä eli niitäkään ei kummallakaan ollut.

Ei tämän ihanampaa prinssiä voi olla. Kannatti odottaa. Nyt ollaan yhdessä oltu 10 vuotta. Kyllä elämä on ihanaa, kun löytää sen sielunkumppaninsa :)

Mikäs siinä. Tulihan sitä oltua avoliitossakin ja seurusteltua muutaman kanssa. Ei vain napannut. Se lopullinen löytyi, kun olin 32 v. Eikö olisi enää kannattanut?:D