Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Karaiseva kasvatus isovanhempien ohjeena. Kauhistuttaa!
10.06.2010 |
Vauvan ensikuukausina varmaan kaikki saa hyväätarkoittavia hoito-ohjeita. Täällä niitä jakelevat kummatkin isovanhemmat ja viesti ainakin kuulostaa minusta hyvin jyrkältä ja julmalta: lapselta (siis vastasyntyneeltä) pitää heti ottaa luulot pois, ettei se itkuineen ja kitinöineen luule pompottavansa koko perhettä. Vauvaa pitäisi ihan klassisesti itkettää, olla pitämättä sitä sylissä ja olla puhelematta sille, koska se ei mitään tajua. Myös meidän vanhempien höyrähtäneisyydelle naureskellaan, että kyllä sitä nyt yksi muksu saa kahden aikuisen pään ihan sekaisin. Koko ajan meillekin toitotetaan, että elämä jatkuu ja lapsia syntyy ja ei saa antaa lapsen muuttaa kaikkea. Esim soitettiin myöhästyvämme vierailusta puolisen tuntia, kun vauva sai kauhean huutokohtauksen, niin rauhoituttiin ensin kotona ennen kun lähdettiin kylään (huutamaan muidenkin korvia rikki).
Herää vaan kysymys, että minkälainen lapsuus esim minulla on ollut, kun äitini ei ole koskaan sanonut mitään kaunista tai innostavaa äitiydestään, vaan se on ollut enemmän sellainen pakko, joka tuli elämään ja jonka kanssa hän on vaan menestyksellisesti elänyt. Olen syntynyt -80 ja minulla on yksi sisarus, joten tuskin äiti ihan pakkotahtisesti lapsen tulosta on kärsinyt, kuten naisväki vaikka 100 vuotta sitten.
Kommentit (33)
kuuntele sen kasvatusneuvoja. Enpä kyllä ole sen kanssa muutenkaan tekemisissä juuri lainkaan. Mutta tässä muutamia "helmiä" hänen kasvatusideologiastaan, mitä on mulle sanonut (mulla siis kolme pientä lasta).
- Mitä sä niitä imetät, pulloon korviketta niin ei tarvii koko ajan tissejä kaivella. Tai anna ainakin tissin päälle korviketta niin ei huuda kohta taas ruokaa. (Olen imettänyt lapsentahtisesti kaikki 1v3kk asti, äitini imetti minua 3kk).
- Pistä se vauva (vastasyntyneestä lähtien) pinnasänkyyn, niin saat itekin numuttua. Turhaan sellasen sängyn ostit, kun ei se siinä nuku. (Meillä ollut perhepeti 1v asti käytössä lapsentahtisen imetyksen vuoksi).
- Anna sille perunaa niin ei huuda nälkäänsä, tai ainakin velliä. Ei kai maito nälkää pidä. siis etkö sä vieläkään anna perunaa? (Vauvat olleet 3kk).
- Koko ajan sä sitä sylissä kannat. (Kannan paljon, tiedän, en jätä lasta kitisemään ja itkemään).
Ja täytyy sanoa, että koskaan en ole valittanut äitiyden rankkuutta eli mutsi vaan suoltaa sontaa suustaan...
Mut on kasvatettu kurittamalla (vyöstä takamuksille, kun oli tuhma, esim. juoksi sisällä), luunapeilla, vähättelyllä, haukkumisella ja alistamisella. Itsetunto on kyllä nolla.
Teen kaikkeni, että lapseni saavat päivastaisen lapsuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuo puhetapakin on jo ihan tuttua. Puhutaan vielä tiuskivasti ja ylimielisesti tee sitä tee tätä, mitäs sä nyt noin teet jne. No sama puhetapa meillä oli kaikille, ei tosiaan kaunista sanaa, kiitosta tai lohtua sanottu kenellekään sitä tarvitsevalle. Eikä paljastettu omia heikkouksia tai virhearvioitaan.
ap
Koko ajan saa selitellä ja puolustella, miten nykyään tehdään, ollaan, syödään ja imetetään jne. Puhuvat koko ajan tisseistäni jotenkin outoon sävyyn. Sanoin, ettei se lapsi tissiä syö vaan äidinmaitoa. Tosi rasittavaa. No, heidän lastaan ei ole imetetty päivääkään.
Käämit paloivat nyt pahasti kun olivat asentaneet vauvakeinun ihan hemmetin korkealla takapihansa terassille. Alla on kivetys. Huomautin korkeudesta ja muusta, ja mulle tiuskastiin, ettei se lapsi siinä yksin ole. No ei juu, mutta ei missään puistossakaan keinut ole niin, että niistä voisi pudota metristä kiville! Sama pappa tuli sitten meille lykkimään pistorasioihin suojia, vaikka näissä uusissa on melkoisen teoreettinen mahis saada yhtään mitään sähkäriä, ellei käytä kahta ruuvaria tai haarukkaa tms.
Sikäli ahdistaa, että lapsemme on heidän ainokainen lapsenlapsensa, ja olis kiva tulla juttuun.
No onko jotain idistä että miten saisin tuon syyttelyn, joka tuntuu minusta ihan ivaamiseltakin, loppumaan?
ap
Sano ihan suoraan että ajat ovat muuttuneet. Muistuta, että he itse vanhenevat joskus ja saattaa olla etteivät pysty kommunikoimaan puhumalla, vaan heidän ainoa keinonsa kertoa tarpeistaan on mölistä tai huutaa. Toivovatko he silloin helpotusta oloonsa vai että te lapset/lapsenlapset pysytte jyrkkinä ja reagoitte heidän huutoonsa vasta kun teille sattuu sopimaan.
No onko jotain idistä että miten saisin tuon syyttelyn, joka tuntuu minusta ihan ivaamiseltakin, loppumaan?
apSano ihan suoraan että ajat ovat muuttuneet. Muistuta, että he itse vanhenevat joskus ja saattaa olla etteivät pysty kommunikoimaan puhumalla, vaan heidän ainoa keinonsa kertoa tarpeistaan on mölistä tai huutaa. Toivovatko he silloin helpotusta oloonsa vai että te lapset/lapsenlapset pysytte jyrkkinä ja reagoitte heidän huutoonsa vasta kun teille sattuu sopimaan.
Heh, aivan loistava idea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen syntynyt 70-luvulla ja aivan erilainen käsitys vanhemmillani on ollut lastenhoidosta, onneksi! On hoidettu ja pidetty sylissä, samoin toimivat nyt isovanhemmat lastenlastensa kanssa (samoin miehen puolelta).
olen syntynyt 70-luvulla ja aivan erilainen käsitys vanhemmillani on ollut lastenhoidosta, onneksi! On hoidettu ja pidetty sylissä, samoin toimivat nyt isovanhemmat lastenlastensa kanssa (samoin miehen puolelta).
Jopa niin että mä olen välillä se joka on sanonut että ei sitä vauvaa tartte kokoajan viihdyttää, viihtyy kyllä itekseenkin. Jos meidän lapset, silloin kun oli vauvoja, oli nukkumassa, niin isovanhemmat odotti kärsimättömästi että heräävät ja pääsevät taas vauvan "kimppuun" :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palstan perusteella lastenlapsia joka viikonloppu hoitavia ilmaisia palvelijoita, jotka käyvät hoitamassa oman työnsä ohessa niin lastensa kuin vanhempiensa kodit ja taloustyöt. Ja jos ei suosiolla hoida niin saa kuulla, että ei tarvitse vanhainkodissa vierailijoita odotella.
Niissä isovanhempien ohjeissa on aika lailla käytännön kokemusta mukana. Jos vauvan joka inahduksesta ryntää vierelle niin käy kuten teillä kävi eli todella pieni sai huutokohtauksellaan kaiken sekaisin. Miksi niin pieni huutaa raivoa, kipua tai kauhua - siitä ap ei kertonut mitään. Ihan normaalia moinen ei ole, syy kannattaisi selvittää, koska lapsi ei huvikseen karju kaarella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kyllä mä ihmettelen niitä jotka vauvan jokaiseen pikku äännähdyksenkin takia hyökkää katsomaan. Siinä vähän niinkuin opetetaan vauva siihen että kun pikkasen äännähtää niin heti tullaan. Ja sitten ne samat valittaa puolenvuoden jälkeen sitä kun lapsi ei viihdy yhtään yksinään vaan kokoajan olisi vain sylissä.
Kun niihin "äännähdyksiin" reagoidaan, lapsi oppii vain ja ainoastaan luottamaan siihen, että hän saa apua, kun on hätä!!!!!
Muussa tapauksessa lapsi oppii siihen, ettei ketään kiinnosta ja että pitää vaan huutaa entistä enemmän ja kovemmin, ennen kun reagoidaan!
Mutta kyllä mä ihmettelen niitä jotka vauvan jokaiseen pikku äännähdyksenkin takia hyökkää katsomaan. Siinä vähän niinkuin opetetaan vauva siihen että kun pikkasen äännähtää niin heti tullaan. Ja sitten ne samat valittaa puolenvuoden jälkeen sitä kun lapsi ei viihdy yhtään yksinään vaan kokoajan olisi vain sylissä.
Kun niihin "äännähdyksiin" reagoidaan, lapsi oppii vain ja ainoastaan luottamaan siihen, että hän saa apua, kun on hätä!!!!!
Muussa tapauksessa lapsi oppii siihen, ettei ketään kiinnosta ja että pitää vaan huutaa entistä enemmän ja kovemmin, ennen kun reagoidaan!
Kyllä lapsi nukkuessaankin inahtaa välillä, eikä herää siihen. Herää kyllä jos jompikumpi vanhemmista hyökkää siihen että mikä sillä on hätänä.
Tai lattialla selällään kelliessään välillä ihisee ja ähisee, eikä vauvalla silti välttämättä mikään hätä ole.
Eri asia tietysti jos hätäänsä äännähtelee, mutta kun kaikki ähinät ei ole hätä-ähinöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omilta vanhemmiltani ja muita saman ikäluokan ihmisiltä tuli ohjeita tyyliin "anna huutaa, keuhkot vahvistuu" ja "älä nyt ettei totu olemaan sylissä" jne.
Toisaalta normaalisti äidin vaistot jo kertovat miten toimia, ja sotivat näitä neuvoja vastaan. Toisaalta minä ainakin olin jo tuossa vaiheessa lukenut lehtiä ja kirjoja, joissa kerrotaan varsin toisenlaisia neuvoja ja lapsen psykologisesta kehityksestä, vauvan tarpeista ja lapsentahtisuudesta jne. Eli löytyi sitä tietopohjaakin, joten minun oli helppoa jättää nuo kauheat ohjeet omaan arvoonsa. Sen sijaan äitini ikäluokan ihmisillä tällaista lapsentahtisuuteen viittaavaa tietoa ei ole ollut, vaan ainoastaan ne ulkopuolisten ohjeet. Tottahan ne silloin vaikuttavat eri tavalla, kun ihmisellä ei ole kuin omat ajatuksensa tai nykytiedon mukaan vanhentuneet kirjatiedot, ja sitten ne ohjeet "huudata" ja "älä kanniskele sitä". Silloin äiti alkaa toimia omien vaistojensa vastaisesti hyvin helposti.
Alunperin noista luonnollisista toimintatavoista (kuten vastata lapsen itkuun, hellitellä paljon ja pitää häntä lähellä yöllä ja päivällä jne) on päästy tehokkaasti eroon mm. teollistumisen myötä, kun ihmiset ovat tulleet "sivistyneemmiksi", muuttaneet pois pienistä ja ahtaista mökeistä hienompiin ja isompiin kaupunkiasumuksiin jne. Kaikki vanha on mitätöity ja tilalle tullut uusia uskomuksia ja näkemyksiä mm. siitä, kuinka lapsi pitää itsenäistää aikaisin ja kuinka lapsesta tulee helposti tyranni, jos häntä hoitaa liian hyvin. Ja sillä tiellä ollaan osittain yhä.
Ehkäpä nykyvanhemmat pystyvät uuden tiedon ja lapsilähtöisen toimintansa ansiosta kasvattamaan uutta, terveempää ja onnellisempaa sukupolvea, jolla on terveet kiintymyssuhteet. Ehkäpä meidän lapsemme myös eroavat vähemmän ja pettävät toisiaan vähemmän, kun ovat saaneet turvallisen kiintymyssuhteen vauvana. Vaikka toisaalta nykylasten vanhemmat eroavatkin paljon, ja laittavat usein lapsen liian aikaisin päiväkotiryhmään. Mutta on sekin parempi, kuin laittaa huudatettu ja omassa sängyssään pinnojen takaa maailmaa aina katseleva vauva pienenä päiväkotiin, niinkuin joskus 70-luvulla.
Alue: Aihe vapaa
istuu se käsitys, että lapsen voi opettaa olemaan itkemättä ja sitten kun se voipuneena ja turhautuneena lopettaa itkemisen, oppi on mennyt perille. Muutamien kuukausien kuluttua lapsesta on kasvanutkin kiltti, kun se ei enää yritäkään saada konkatkia tai apua itselleen.