Oon ehkä julmin ihminen tän maan päällä, vihaan sitä lasta!!

Viha on vahva sana, mutta siis ihan oikeasti itseänikin inhottaa, kuinka voinkin tuntea näin kaverini ruikuttavaa lasta kohtaan!!!? :O Ihan sairasta, toissa päivänä oltiin kaupungilla pörräämässä ja lapsi (pian 3 vee) ei halunnu istuu kärryissä mutta ei voinnu olla ilman kärryjä koska viipottais sata metriä meitä edellä kun ei meinaa millään totella että ei saa juosta tms.



No sanoin sitten kaverilleni että pistä se kävelemään kärryjen vieressä niin että pitää niistä kärryistä kiinni ja missään nimessä ei saa otetta irrottaa kärryistä tai muuten joutaa istumaan takaisin kärryihin. Toimi ihan hyvin... ehkä minuutin, sitten lapsi alkoi vaatimaan että hän työntää kärryjä ja kaverini antoi sitten työntää..



Mä niin KIHISIN siinä vieressä kun ei voi sanoa lapselle että nyt sä kävelet siinä vieressä tai sitten menet kärryihin istumaan.



Parkkipaikalla lapsi juoksenteli ja sai kokoajan olla huutamassa että nyt odotat, ja mielessä välähti et jos se oikeesti auton alle jäis niin mä ihan oikeesti vaan nauraisin :O Valahtaisin maahan pitkäkseni ja nauraa räkättäisin että VIHDOINKIN!



Sitten kun oltiin kaupassa niin lapsen piti päästä niitä ostoskärryjäkin työntämään ja kun tarrasin kärryistä kiinni kun meinasi törmätä ohikulkijaan, niin lapsi alkoi MINULLE vänkäämään: Saara (lapsi) työntää ei Anne (minä) työnnä. Totesin vain että ja tasan työnnän ja panoin lapsen kättä melko kovaa kärryjen kahvaa vasten että lapsi alkoi itkemään.



Ja tässä on vain murto-osa yksinään mitä eilen tapahtu. Ja voitteko kuvitella, olen tuon lapsen kummitäti ja haaveilen saavani joskus omia lapsia :O