Miksi olen niin riippuvainen miehistä?

Että sun pitäisi olla nätimpi tai hauskempi. Kyse ei kuitenkaan ole tuollaisista yksittäisistä ominaisuuksista, vaan tosiaan siitä sun omasta hyvänolontunteesta ja tyytyväisyydestä, joka syntyy siitä, että sun elämä on harmoniassa. Eikä mikään harmonia tule siitä, että yrität olla älykkäämpi kuin oletkaan tai että opettelet olemaan hauskempi. Nuo on sellaista kikkailua, jonka ne miehet tajuaa parissa viikossa.



Jos kerran useampi ihminen on sanonut sulle samaa, että sun pitää opetella arvostamaan itseäsi, niin voisiko mitenkään olla, että ne kaikki muut ei olisi ihan väärässä.

olen yrittänyt kyllä esittää, että minulla on muutakin elämää, ja että olen itsevarma ja itsenäinen ja onnellinen, koska tiedän epätoivoisuuden ja roikkumisen olevan vastenmielistä. Muta en kai ole sitten tarpeeksi hyvä näyttelijä.

Ja se sun pitää itse löytää. Sitten kun oot löytänyt sen varmuutesi ja unohtanut epätoivosi, niin ihmettelet, että mikä siinä oli niin vaikeaa. Sillä sunhan tarvitsi vain olla oma itsesi!

Sulla täytyy ihan aikuisten oikeesti olla kivaa omassa elämässä ilman miehiä ennenku siihen mitään miestä (ainakaan kunnollista) mahtuu. Ole rehellinen itsellesi! Eikä viime kädessä ole kyse ulkonäöstä tms. vaan siitä, millainen oikeasti olet. Ja niin kauan kuin et itse tiedä, millainen olet, et tule pystymään parisuhteeseen. Ainakaan normaaliin sellaiseen... Ikävä kyllä, näin se vain menee.

18/19

Että ne haluaa jotain tiettyjä piirteitä. Mutta kun juttu on niin, että ei miehetkään oo niin tyhmiä, että ne luettelis, että mä haluun sellasen naisen, jolla on äo yli sata, d-kupin rinnat, tuhma huumorintaju, hyvä keittotaito... Näitä kun puhutaan, niin ne on vitsi. Oikeesti sä et voi tietää mitä miehet haluaa, sillä se on jokaisen mihen itse päätettävissä. Siksi sun ei kannata esittää mitään juttuja, joita kuvittelet miesten haluavan, sillä todennäköisesti sä kuvittelet ihan väärin. Sun esityksesi menevät ihan hukkaan. Joten älä vaivaudu esittämään, vaan luota siihen, että miehet haluaa sitä, mitä sä luonnostasi olet.

sinänsä se kuulostaa jotenkin helpottavalta että ongelma olisi siinä, että minun pitäisi löytää itseni ja olla onnellinen, eli että mun ei tarvitsisikaan etsiä sitä miestä näin epätoivoisesti, koska se on niin vaikeaa. Paitsi että olen vielä aivan onneton tämän nykyisen miestilanteen kanssa ja tuntuu, että mun pitäisi tästä miehestä saada se oikea, kunhan vain keksisin miten.

olen varmaan tässä asiassa tosi lapsellinen ja kenties muutenkin. Kai mun pitäisi olla aikuinen koska isänikin oli aggressiivinen alkoholisti ja olin koulukiusattu ilman kavereita enkä siis ollut koskaan mikään huoleton ja onnellinen lapsi. Ehkä olen jäänyt kehityksestä jälkeen.

vaikuttaa vieläkin. Mutta älä nyt siitä huolehdi, että olisit kehityksestä jäljessä. Puolet sun ikäisistä ei vielä oo mitenkään kovin aikuisia. Sulla on ihan hyvin aikaa vielä kypsyä tuosta. Ja sähän jo pohdit tilannetta, joten suunta on hyvä. Sun pitää päästä pohdinnoissasi vielä paljon syvemmälle, ennen kuin sulla alkaa tulla oivalluksia.



Minäkin kannustaisin siihen, että olisit jonkin aikaa, vaikka pari vuotta ihan ilman mitään miesystävää. Siitä saisit itsellesi hyvät olosuhteet siihen itsesi ja elämäsi etsimiseen.

olen varmaan tässä asiassa tosi lapsellinen ja kenties muutenkin. Kai mun pitäisi olla aikuinen koska isänikin oli aggressiivinen alkoholisti ja olin koulukiusattu ilman kavereita enkä siis ollut koskaan mikään huoleton ja onnellinen lapsi. Ehkä olen jäänyt kehityksestä jälkeen.

Kyllä kierre on valmis.

Kyllä kierre on valmis.

tulen mahdollista alkoholismiani ja onnettomuuttani siirtämään lapsiini, koska enhän saa miestä edes pysymään niin kauan maisemissa, että ehtisin perhettä perustaa. Ehkä räppäsukuni geenit loppuvat minuun.