Kai minä vaadin liikaa, mutta joskus ei voi olla pohtimatta
millaista olisi, jos mieheni olisi sellainen joka osaisi ja haluaisi keskustella. Ja olisi kiinnostunut samanlaisista asioista kuin minä. Tai ylipäätään jostain muusta kuin työstään, pelaamisesta ja kalastamisesta.
Tunnen kateudenpiston aina, kun joku kertoo kuinka saattavat toisinaan miehensä kanssa keskustella sängyssä ennen nukkumaanmenoa yömyöhään jostain mielenkiintoisesta aiheesta. Tai aamukahvipöydässä. Tai automatkalla. Tai ylipäätään missä vaan.
Tai että joillakin pariskunnilla on jotain mielenkiintoisia projekteja yhdessä, jotain mistä kummatkin nauttivat ja jota tekevät YHDESSÄ. Keskustelevat ja suunnittelevat sitä molemmat yhtä innoissaan.
Voinette arvata, että meillä en ole näin koskaan. On meillä muuten ihan ok suhde, ei kai pitäisi ruikuttaa... on läheisyyttä, seksiäkin, ei ole pettämisiä eikä väkivaltaa... mutta me ei kyllä keskustella mistään koskaan sen pidemmin, eikä meitä vaan kiinnosta samat asiat. Kaikki, mistä minä tykkään tai mikä minua kiinnostaa, on miehelle kuin myrkkyä. Sama toisinpäin. Olen minä toisinaan yrittänyt mennä miehen mukaan kalalle, mutta ei minua vaan kiinnosta se veneessä istuskelu. Eikä ole edes mitään mistä voisi jutella.
Joko se menee niin, että mies kertoo mulle innoissaan jostain asiasta, ja mä esitän kiinnostunuttta ja sanon "joo" "aijaa" tai sitten toisinpäin. Mutta yhtäkään asiaa ei ole, josta me molemmat KESKUSTELTAISIIN. Siis oikeasti kiinnostuneina samasta asiasta. Harmi...
Kommentit (10)
liittoon keskenänne? Jos teillä ei koskaan ole ollut yhteistä tekemistä, yhteisiä kiinnostuksen kohteita tai edes toimivaa vuorovaikutusta, miksi ihmeessä olette yhdessä?
Eikö yleensä aleta liittoon ihmisen kanssa, jonka kanssa kiinnostaa jakaa elämäänsä (ja ei, tämä ei tarkoita, että pitää jakaa kaikki harrastukset ja olla samanlainen kuin puolisonsa, mutta kai nyt ainakin pitää olla kiinnostunut puolisostaan ja tämän tekemisistä)...
mutta mitä tulee kosketteluun tai silmänruokaan, ei keskustele tai flirttaile yhtään. Jos hipaiseekin minua tai näkee minut sopivalla tavalla, sillä alkaa seisomaan. Silloin se ajattelee vain seksiä.
No, ei syynä ollut pelkkä keskustelun vaikeus, mutta kyllä se vaikutti paljon. Nyt minulla on kaikin puolin unelmamies, joka itsekin tykkää jutella. Harrastaa kyllä kalastusta sun muuta, mutta tietää ettei aihe mua niin kauheasti nappaa, joten kertoo siitä vain tärkeimmät jutut (millaista oli venereissulla, mikä on uudessa vavassa hienoa jne. huippujuttuja), muttei jaarittele tai koita jutella mulle jonkun kalastuskatalogin kanssa.
Jutellaan joka päivä ihan mistä tahansa maan ja taivaan välillä. Sängyssä saatetaan jutella illalla vaikka tuntikin, sunnuntaiaamuna voi mennä parikin tuntia ihan vain kölliessä ja jutustellessa. IHANAA! Ja on SUUNNITELMIA! Exän kanssa seuraavasta päivästäkin puhuminen oli vaikeata, ei osannut miettiä niin pitkälle ja lähinnä mölähteli.
En kuule sen juuri koskaan sanovan mitään. Sillä onkin sitten sellainen vaimo, jonka puhetahti hengästyttää. Luulen, että tuo pari täydentää toisiaan, mutta toisaalta myös ruokkivat toisensa ominaisuuksia, kun kummassakin olisi vähän loiventamisen varaa.
lenkkeily tapahtuu luonnossa niinkuin kalastelukin, molemmat ovat yksinäistä filosofista puuhaa, jossa ajatukset kulkevat. Voisiko siitä vaihtaa kokemuksia?
Tapahtumat maailmalla = merien saastuminen, kalakantojen pieneminen, ryöstökalastus jne. Eettinen kuluttaminen.
Mikä teitä yhdisti kun menitte yhteen? Tuskin sisustaminen silloinkaan.
Me puhutaan paljon, mutta meitä kiinnostaa osittain samat asiat. Eniten me kai ollaan kiinnostuneita toisistamme, siitä mitä toinen pohtii, miten hahmottaa maailmaa jne. Koita jaksaa, ap!
tässä joitakin esimerkkejä tekemisistä ja/tai keskustelun aiheista: kodin sisustaminen ja/tai remontoiminen, matkustelu, erilaiset näyttelyt/museot/nähtävyydet, lenkkeily, kuntosalilla käynti, kirjat, elokuvat, tapahtumat maailmalla, terveys, elämykset, lastenkasvatusasiat...
Miestä ei nämä kiinnosta. Tai ainakaan mitään vuorovaikutteista keskustelua näistä ei hänen kanssaan saa aikaiseksi.
ap
ajatusmaailma sellainen öööö että on ylipäätään kiinnostunut melkein mistä vaan. Se on mielesätäni asennekysymys. Ei niinkään tai pelkästään, että on joku yhteinen intohimo kuin vaikkapa elokuvat tai ruuanlaitto. Se helpottaa kyllä. Mutta ylipäätään elämänasenne sellainen, että pohtii, ajattelee, tutkiskelee omia tuntojaan ja opettelee ilmaisemaa asioita mahdollsimman tarkasti. Olemaan vuorovaikutuksessa ja pitää sellaista ajatusten vaihtoa tärkeänä asiana. Olipa se aihe mikä hyvänsä.
Luettelet, että teillä on hyvä suhde, kun mies ei petä eikä ole väkivaltainen, jne. Joo onhan noi hyviä juttuja, mutta ei ne mulle ainakaan ole mikään parisuhteen perusta siis sillä tavalla, että kyllä mä odotan väkivallattomuutta ihan kaikilta mun läheisiltä, ystäviltä, sukulaisilta. Eikä ystävinä pysy kauan sellaiset ihmiset, jotka pettää mun luottamuksen.
Että jos noi on sun syytä ryhtyä parisuhteeseen, niin sittenhän sulle kelpaa vähän joka toinen vastaantulija!
tai siis että silloin kun mieheni valitsin (nuorena ja mistään mitään tietämättä) niin kriteerini olivat että mies on kivannäköinen ja tykkää musta. Siis toki mäkin siis ihastuin ja rakastuin mieheeni, ja rakastan häntä, mutta en mä silloin ajatellut että miehen kanssa pitäisi jostain jutellakin.
Jos nyt etsisin elämänkumppania itselleni, kiinnittäisin huomiota ihan erilaisiin asioihin..
ja mitä siihen asenteeseen tulee, mua kyllä kiinnostais miehen ajatukset jne, mutta lähinnä mies siis ei osaa puhua. Ei se kerro tuntemuksiaan, tai mitä mistäkin on mieltä tms. Ei kai vaan osaa, on todella keskustelukyvytön mies. On vaan hiljaa, eikä edes välillä vastaa vaikka kysynkin jotain.
ap
että miksi et vain voisi olla siellä kalastusreissulla kaverina ja nauttia miehesi seurasta? Miksi siinä pitäisi mitään syvällisiä keskustella? Menee kalatkin karkuun!
En tiedä, me ollaan paljon yhdessä miehen kanssa. Alusta asti on oltu. Välillä keskustellaan, välillä ollaan hiljaa, mutta me kyllä nautitaan ihan vaan siitäkin, että toinen on siinä lähellä. Ei mua kaikki miestä kiinnostavat asiat kiinnosta ollenkaan, en edes tajua kaikista asioista juuri mitään, mitä hän selittää. Kuuntelen vain ihan vain sen takia, että asia on hänelle tärkeä ja hän minulle. Ja tiedän monesti olevan myös toisin päin. Ja silloin tosiaan ei paljon muuta voi kuin sanoa, että "jaa" tms.
Mutta sitten löytyy toisinaan ihan yhteisestä elämästä kumpaakin koskettavia asioita/perhettä koskettavia asioita/lapsia koskevia asioita/kotia koskevia asioita tms. joista on paljon keskusteltavaa. Mutta jotta keskustelulle löytyisi tilaa, täytyy viettää aikaa yhdessä ja sietää myös sitä hiljaisuutta toisinaan.
tässä joitakin esimerkkejä tekemisistä ja/tai keskustelun aiheista: kodin sisustaminen ja/tai remontoiminen, matkustelu, erilaiset näyttelyt/museot/nähtävyydet, lenkkeily, kuntosalilla käynti, kirjat, elokuvat, tapahtumat maailmalla, terveys, elämykset, lastenkasvatusasiat...
Miestä ei nämä kiinnosta. Tai ainakaan mitään vuorovaikutteista keskustelua näistä ei hänen kanssaan saa aikaiseksi.
ap