Missä iässä koit olevasi aikuinen (tai luulit niin)? (ev)

Äitini mielestä aikuistuin joskus 23-vuotiaana.

Nyt oon 39v. eikä tunnu yhtään siltä, että olisin "aikuinen" :-D

vauva laskettiin rinnuksille. Silloin se tapahtui ja sen jälkeen olen tuntenut olevani oikeasti aikuinen.

sitä ennen tunsin olevani nuori aikuinen. Tuolloin tiedostin olevani ihan kokonaan aikuinen, en siis nuori enää.

ja luulen että olen nyt n. vuoden sisään kasvanut isoksi, aikustun tuskin koskan :p

15 vuotiaana ja sit rapiat parikymppisenä uudelleen. Nyt ikää 34v enkä ole ihan varma enää :D

Olen 41 vee ja neljättä lastakin ootan.

Riippuu siitä, mitä aikuisuudella tarkoitetaan.



Jollain tasolla koin olevani aikuinen 19-vuotiaana omilleni muutettuani. Toinen etappi oli 24-vuotiaana, kun opiskelujen jälkeen menin vakituiseen työhön, enkä ollut enää millään tavalla vanhemmista taloudellisesti riippuvainen.



Kolmas käänne kohti aikuisuutta oli oman lapsen syntymä, kun joutui ottamaan vastuun toisesta ihmisestä. Mutta vielä nyt nelikymppisenäkin olen taas tuntenut ottaneeni askeleen lähemmäs aikuisuutta, kun omat vanhemmat alkavat olla siinä iässä, että tarvitsevat apuani, eikä toisinpäin, niin kuin on ollut tähän saakka.

pari viikkoa sitten kun hain pojan kummeiltaan hoidosta, jossa oli ollut kun käytiin kirjoittamassa talon kauppakirjat. Sitä yhtä äkkiä tajus että taidanpa olla nyt aikuinen

on ruvennut tuntumaan siltä. Olen nyt 39.

Esim. silloin kun huomasin etten meinaa ymmärtää enää nuorten ajatuksen juoksua...



Tai silloin kun lasten kanssa vääntää hankalia asioita...



Tai asuntovelan tehneenä...



Tai silloin kun maksaa laskuja ja tuntee huolta talouden pyörittämisestä voi huomata että kaukana on huolettomuus ja tilalla arkinen vastuu ja järkevyys...



Tai silloin kun lapselleni tuli opettajaksi vanha koulukaverini... eikö opettajat aina olleetkin vanhoja ja viisaita??

Niin ja se ikä on vaihdellut siinä 21-27 välillä...



Tunnen olevani aikuinen ja olen aikuinen. Päivän selvästi! Olen 27v.

Mutta lapsenmielisyyttä ja huumoria en suostu kadottamaan koskaan eikä niin kuuluisikaan kenenkään aikuisen tehdä...



t. 15

mutta en mielestäni vielä "aikuinen aikuinen" vaikka lapsi ja asuntovelka onkin jo. Vastuuntuntoinen olen toki, mutta aikuinen? Njaaah... Ehkäpä sitä tässä joskus vielä.

vasta nyt kun olen kokenut myös kovaa arkea ja niitä vasuullisen elämän varjopuoliakin olen aikuinen.

olen 46 v

Sen jälkeen on tietysti opittu uutta ja särmät hiotuneet, mutta mitään kummampaa aikuistumista ei ole tuon jälkeen tapahtunut.

nyt olen 40v