lapset ja kotityöt

tuon ikäisten kanssa ei vielä ihan kauheesti mitään kotihommia ym. tehdä... Ainakaan meillä ei ole tehty. Meillä on neljä lasta ja isommat niin isoja, että pärjäävät nuorimman kanssa jo pieniä hetkiä ulkona. Oon nyt kesällä laittanu nuorimman isojen kanssa pihaan ja tehny ite ihan rauhassa kotihommia. Ruoka meillä täytyy tehdä aina alusta saakka, kun allergioita löytyy. Joskus meillä kyllä on sisäpäiviä, vaikka oliskin hieno ilma. Kun ne hommat on vaan saatava tehtyä. Ystäviä kyllä nähdään useinkin ja se tietty antaa taas energiaa tähän kaikkeen. Me kans eletään remontin keskellä.. Kaksi kerrosta kunnostetaan lähes kokonaan. Pakko sitäkin tehdä, että saa joskus valmistakin. Joskus tarttee tehdä sellaisia valintoja, joita ei itse haluaiskaan... Välillä kyllä harmittaa ja tosi paljon! Mutta lapset on pieniä vaan hetken aikaa. :)

meillä suunnilleen samanikäiset lapset ja sen lisäksi vielä alle vuodenikäinen vauva. Teen ihan kaikki kotityöt itse ja lasten kanssa. Mies ei osallistu. Meillä on yritys ja se työllistää tähänaikaan vuodesta mieheni täydellisesti. Tää on siis ihan sovinnossa tehty ratkaisu. Lisäksi itsekin osallistun yrityksen töihin noin 2,5h päivässä pariin otteeseen.Syödään 2 lämmintä ateriaa päivässä (koko perhe siis koolla kaikilla aterioilla) ja sen lisäksi aamu-,väli- ja iltapala. Mä teen siis ruuat. Joka päivä ollaan ulkona. Asutaan ihan maalla joten 4 ja 2,5 lapset voivat olla yksinki pihalla joitakin hetkiä, seurailen ikkunasta kotitöiden lomassa. Mutta täytyy sanoa, että en hallitse huushollia!! Meillä on välillä kauhee kaaos! Mutta mää annan sen anteeksi itselleni. Tiedän että mulla on tälä hetkellä hirveesti hommaa, teen niin paljon kuin mahollista, mutta en vaan jaksa enempää. Kello soi aamulla kukonlaulun aikaan joten VÄSYMYS painaa ihan oikeesti. Silti on joskus pakko nollata päätä ja tulla esim. tänne AV:lle kun on saanu lapset nukkuun. OIkeesti mun pitäs nyt jo nukkua! Niin ja hoitopaikkaa ei oo lähellä ja se hoitoaika ois lisäksi hirveen vaikee järkätä tän yrityksen työaikojen suhteen. siksi lapset on kotihoidos. Oiski lähellä hoitopaikka... Huh. huh, on tää rankkaa välillä mutta en juurikaan viitti nyt valittaa... Sivusta vaan seuraan ku monilla näyttää olevan helpompaa ja silti ne valittaa. Mutta jokaisella oma elämä. Onneksi on viikonloput. sillon nukutaaan päiväunia..vuorotellen miehen kans! :)

lapset 7,5,4,ja 2. Imuroin n.3 kertaa viikossa ja ennen kuin tulee vieraita (viikosta riippuen se saattaa olla imurointia 5 kertaa viikossa), perjantai on pyykkipäivä, lakanat pesen joka toinen viikko maanantaina, lelut kerätään alakerrasta paikalleen joka ilta viimeistään - lapset siis ennen nukkumaan menoa, jos kova hoppu niin itse, mutta periaatteena, että aina laitetaan tavarat paikalleen ja illalla vaan ne muutamat siivotaan, jotka on jääneet. Lasten omista huoneista siivotaan tavarat viimeistään illalla ennen sänkyyn menoa, kun saattavat olla levällään vielä jos en ole käynyt päivän mittaan ylhäällä ja muistuttanut siivoamisesta.

Ruuat teen myös pääsääntöisesti alusta, mutta aika simppeliä ruokaa yleensä. Tiskikone tulee täytettyä ja tyhjennettyä sitä mukaa kuin tavaraa tulee...

Olen kotiäitinä niin hyvin kerkeää, ulkoillaan myös paljon, mutta omakotitalossa lapset on omalla pihalla tarvittaessa keskenään kun käyn laittamassa ruokaa tai pyykit kuivumaan ja uudet sisään...

pienten lasten perheessä ei voikaan näyttää siltä kuin sellaisessa kodissa joss ei ole pieniä lapsia, jotka vievät äidin aikaa ja teettävät työtä.



Nyt ap on tätä aikaa Sinulla ja perheelläsi. Myöhemmin huomaat kuinka lastenkasvaessa ja itsenäistyessä jää aikaa eri tavalla.



Lapset ovat kuitenkin elämäsi kaaresta aika pienen aikaa siinä esteenä siivoukselle ja vapaa-ajallesi ym.



Naapurini oli usein väsynyt ja kiukkuinen ja hermoili kaikesta. Hän saattoi soittaa minulle milloin mistäkin ja valitti kuinka nuorin, 3v kahdesta lapsesta, toisen ollessa jo koululainen, aiheutti hankaluutta kotona. Rämppäsi TV:n nappuloita kiusallaan, samoin valojen sammuttelua, kaatoi vettä sisaruksensa sänkyyn, sotki jne.



Kysyin sitten kun olin taas aikani kuunnellut kuinka raskasta on, että oletko lapsen kanssa koskaan mitään tekemässä. En ole nähnyt että äiti leikkisi lapsen kanssa, lukisi kirjaa lapselle jne.



Äiti vastasi puolustellen, että kun on ne kotityöt. Päivälläkin on tiskiä. Siihen vastasin että yleensä lapset ovat ensin, tiskata voi illalla lapsen nukahtaessa jos niikseen menee.



Ainakin heidän tapauksessan äidin olisi kannattanut antaa aikaa lapselleen saadakseen aikaa, eli lapsi koki itsensä varmaan ulkopuoliseksi, äiti oli torjunut lapsensa vedoten tiskaamiseen, imurointiin ..ei nyt ole aikaa kun äiti tekee...Lapsen käytös oli vastalause äidin tärkeysjärjestykseen.



Kyllä koti voi olla asutun näköinen, en usko että teillä kuitenkaan ap on siivottoman näköistä, et vaikuta sellaiselta. Olet lastesi kanssa, kuten ulkoilet ja annat ajan omasta ajastasi -niin pitääkin ja varmaan saat vuosien mittaan huomata että kannatti satsata omiin lapsiin, ei mahdotonta kuitenkaan.



Itse uskalsin haluta ison perheen kun näin kuinka kotonani asiat menivät. Ensin äidin synnyttäessä minut oli isoveli 2v. Sitten syntyi pikkusisarus jota olen vain 1v 1,5kk vanhempi.



Mukavuuksia ei ollut siihen aikaan, vaan vesi oli kannettava sisään ja ulos, ei pesukoneita jne.



Kun olin 11v niin meille syntyi iloksemme vielä kaksi ihanaa sisarusta kahden vuoden välein. Silloin sain huomata mitä on suurperheen arki.



Sain hoitaa pikkusisaruksiani heti heidän syntymästään asti. Äitini oli väsynyt välillä, hoiti ja siivosi, pienet ehtivät kasvaessaan välillä "häistä läksiäisiin" mutta sitten koitti aika jolloin alkoi olla helpompaa.



Sisarukset kasvoivat ja tuntui ettei olla enää niin kiinni, äiti ja isä alkoivat matkutella sisaruksetkin mukana, minä olin jo omissa töissäni ja kavereiden kanssa, huomasin ettei isokaan perhe ole katastrofi.



Minulle jäi omasta lapsuudestani kaunis muisto kaikkea kohtaan mikä koski lapsia. Vanhempami olivat erittäin lapsirakkaita, ei pelkästään omiaan kohtaan, vaan muidenkin.



Isäni nautti vauvan kapaloinnista ja röyhtäyttämisestä, vaari oli ylpeä hiekkalaatikolla lastenlapsistaan jne.



Vanhemmillani ei varmaan ollut ensialkuun kovin helppoa, mutta ymmärsivät kuinka lapset kuitenkin kasvavat..ensin me kolme vanhinta ja sitten yli kymmenen vuoden tauon jälkeen kaksi suloista olentoa...



Minä olen saanut synnyttää kuusi lasta, myös kaksi viimeistä syntyivät vanhimman ollessa jo lähes aikuinen. Kotiona on ollut kuitenkin kuusi lasta yhtä aikaa asumassa, ja meidän huusholli on ollut tilanteiden mukaan milloin minkäkin näköinen, lattioita on pesty ja imuroitu, mutta lasten leluja sekä omia ompelukoneita jne. on näkyvissä...



Toiki on aina siivottu ja opetettu lapsillekin huolehtimaan tavaroistaan jne. mutta ei mitään turhan tarkkaa...ja sitten kun tiedetään vieraita saapuvaksi niin kaikki ovat mukana siivouksessa, kuten jouluisinkin ja synttäreiden aikoihin.



Pojat ovat välillä mattopyykillä ja tytöt laittavat verhoja, ihan tilanteen mukaan ja hyvällä mielellä.



Ole ihan rauhassa ap lastesi kanssa, teet mitä ehdit tai jaksat ja ajattelet kuinka antamalla aikaasi lapsille on kuin laittaisit jotain arvokasta talteen, lasten käytös, koulumenestys ja moni muu asia on lähtöisin lasten oloista, vanhempien läsnäolosta.



Hyvää jatkoa teille, ap. Malta vielä muutama vuosi...minulla on ollut esim. kouluun lähtijöitä katkeamatta 33 vuoden ajan ensimmäisen aloittaessa koulutien ja kuopuksen saadessa ylioppilaslakkinsa, kun syntyi ne "iltikset" enkä ole katunut mieheni kanssa koskaan menneitä vuosia...

jos lisää tsemppauksia.

ja pikku hiljaa ne muut, tärkeysjärjestyksessä. Lapset ovat kuitenkin ensi sijalla.