Miten te muut opetatte vastustelevan lapsen...

sellaista vaihtoehtoa ei ole etteikö tekisi mitään.

isi, pappa, mummi ni kaikki toimii.

mutta en osaa vastata muuta kuin että olisipa varsinainen kasvun paikka minulle itselle äitinä saada lapsi, joka EI HALUA oppia uutta. Mä olisin varmaan paha! En yhtään ymmärtäväinen äiti.

Otan vaan sitkeasti mukaan ja koitan itse pitaa ylla positiivista ilmapiiria vaikka se joskus olisikin vahan vaikeaa. Ryhmapaine on myos aika hyva, kun aikansa katselee altaan laidalla kun sisarukset tai kaverit uivat niin jossain vaiheessa alkaa tehda itsekin mieli mukaan polskimaan.



Kaytan myos positiivisia kannusteita. Lapsi saa esim jonkun kivan palkinnon kun on kaynyt uimakoulun tai tai oppinut pyorailemaan. Voi olla jokin yhteinen tekeminen tai lelu tai mika nyt milloinkin perheen tilanteen mukaan. Paa-asia etta se on jotain mika kannustaa lasta yrittamaan uutta asiaa.



Toiset ovat kokeilevampia fyysisesti kuin toiset. Se etta ei huvita voi myos tarkoittaa etta vahan pelottaa. Kannattaa antaa lapselle aikaa ja tukea.

Mitä tarkoitat vaihtoehdoilla? Anna vinkki!! Siis jos katson, että olisi hyvä välillä ulkoilla. Miten toimisin tällä vaihtoehtoperiaatteella. Entä lapsen pitäisi lukea. Tai siivota jälkensä.

kysyn että haluaako tulla nyt uimahalliin mun ja siskon kanssa vai mennä illalla pyörälenkille isänsä kanssa. Meillä on sääntö, että jokainen ulkoilee ainakin kerran päivässä, itse saa valita miten sen tekee, mutta jos ei itse tee mitää asian eteen "pääsee" minun kanssani viemään koiria lenkille.



Meillä on aika kaavamaiset iltarutiinit, jotka alkaa tavaroiden järjestelyllä, sitten iltapesulle, sitten iltapala, hampaiden pesu, sitten saa lukea kirjaa tai kuunnella musiikkia hetken ja sit nukutaan.

No vähän liioittelua, kyllähän se karkkia haluaa ja mummolle haluaa. Hoploppiin haluaa, mutta siellä ei halua liukumäkeen eikä trampoliiniin. Huvipuistoon ei halua, jne. Sitten pitää vaan houkutella ja houkutella.



Mun keinoina on, että esim. pyöräilystä saa tarran, ja kun tarrataulu täyttyy, niin saa palkinnon. Vien myös lasta jumppiin ja uimakouluihin sun muihin, sillä ulkopuolisille ei laita vastaan. Oon palkannut kotiin leikittäjiä (tyttöjä 15 vee), joiden kanssa pelaa pihalla, pyöräilee, potkulautailee, jne. Kuskaan lapsia leikkipuistoihin (lähimmät 5 kilsan päässä).



Ja muuten sit vain yritän olla turhautumatta, tai lähinnä näyttämättä turhautumista, jota kyllä väkisin tulee, kun mitään kivaa ei voida tehdä "kivasti", vaan kaikki tekeminen sisältää sen, että toi yks parkuu, ettei haluaaaaa.



Kukaan äiti ei tuollaista lasta itselleen halua. Mutta kun sellaisen on saanut, niin ei siinä auta muu kuin hoitaa kunnialla.

me on istuttu alas ja sitten juteltu vakavasti siitä, että tämä homma täytyy nyt tehdä. Siitä on sitä ja tätä hyötyä ja jos sen jättää tekemättä niin sitä ja tätä haittaa. Tää on vähän hankalaa, mutta äiti auttaa ja sitten vaan yritetään uudestaan. Ja hei ei se oikeasti ole edes kovin hankalaa, tavallaan ihan kivaa kun vähän oppii



Tällä samalla kaavalla on opeteltu pyöräilemään ja uimaan ja luistelemaan, käyty hammaslääkärissä ja laitettu silmätippoja sekä opeteltu nielemään tabletteja. En tiedä onko meidän lapsi jotenkin poikkeava, mutta siihen on aina järkipuhe tehonnut.