Tuore ylioppilas ei halunnut kertoa jatko-opiskelusuunnitelmistaan.

olisi fiksumpaa sanoa ttä pitää vielä miettiä. Jotkut saattavat kertoa vasta kun ovat saaneet vahvistuksen jatkopaikasta. Se suitsii ivallisten kommenttien määrää jos ei pääsekään.

Jotkut saattavat kertoa vasta kun ovat saaneet vahvistuksen jatkopaikasta. Se suitsii ivallisten kommenttien määrää jos ei pääsekään.

Kertoo sitten kun valmistuu.

kun et paassyt juoruamaan eteenpain ja arvostelemaan, tanne kuitenkin sait kirjoitettua.

ei ole mitään nykyaikaista käsitystä opiskelujärjestelmistä tai sisäänpääsykäytännöistä, niin ei kannata sanoa. Mummot vaan juoruavat ja päivittelevät, miten joku ei päässyt heti lääkäriksi ja toinen pääsi vielä syksyllä peruutuspaikalle lähihoitajaksi. Tai sitten jos on oikein hyvä yo-todistus, ilman muuta mennään ja päästään yliopistoon.

kun ihan nätisti kysyin ja sain tällaisen tylyn ja poliittisesti korrektin vastauksen. Tuskin mun olisi sitä tarvinnut juoruta, jos hän olisi kaikille asian kertonut. Ja ihan olisi riittänyt jos olisi sanonut että pitää välivuoden tai hakee opiskelemaan tai muuttaa ulkomaille. Jotainhan sitä mielellään sanoo onnittelujen yhteydessä, se on sitä small talkkia.

kun et paassyt juoruamaan eteenpain ja arvostelemaan, tanne kuitenkin sait kirjoitettua.

kuinka ahdistavaa oli, kun "en vieläkään tiennyt, mikä minusta tulee isona". Silloin voi olla tosi vaikea vastata, kun ei tiedä, mitä oikeasti haluaa, ja johonkin pitää hakea.



Aika moni inhoaa noita kysymyksiä tulevaisuudensuunnitelmista, ja eihän ne selvillä usein olekaan, vaan aika näyttää.

Mulle tulee lähinnä sellainen tunne, että yo pitää ap:stä rasittavan uteliaana, eikä halua revitellä elämäänsä sukulaisten ja kylänmiesten eteen. Ehkä yo oli vastannut tähän kysymykseen jo kymmenen kertaa? Ehkä yo ei vielä tiedä, mitä tekee seuraavaksi, ja tietää, että ap:n konservatiivisessa small talk -maailmassa tämä on karkea virhe?

Ovat hyvin voineet sanoa ensin, että katsotaan nyt, mutta sitten ap on ehkä painanut päälle ja he ovat joutuneet sanomaan, että on periaatepäätös ettei kerrota. Voin kuvitella montakin syytä tuollaiseen eikä minun tarvitsisi sitä täällä kysellä. Ilmeisin on hakeminen esimerkiksi teatterikorkeakoulun tyyppiseen oppilaitokseen, jonne on erittäin vaikea päästä ja jonne pääsemättömyydestä sitten mielellään vitsailtaisiin. Itse en kertonut edes vanhemmilleni, minne oikeasti haluan opiskelemaan, koska inhosin isäni tapaa rehennellä ja suurennella asioita kertoessaan niistä joka torin kulmalla.

Miksi täällä aina epäillään jonkun ketjun aloittajan kertomusta? Mitä vitsin järkeä on edes laittaa jotain mielipideketjua pystyyn, jos jättää kaikki olennaiset kertomatta? Siihen saadut kommentithan eivät ole millään tavalla olennaisia,koska koskevat kuvitteellista tilannetta, ei sitä mitä tapahtui. Jos ap kirjoittaa nätisti kysyneensä, niin voi kai ensivastauksessa sanoa, ettei tiedä vielä. Periaatelinjauksista alkaisin puhua itse vasta tosi jankkaajalle, eikä tässä tullut nyt semmoista esiin.

Sitähän ei nimittäin tiedä, mitä kaikkea ratkaisun taustalla on. Itse söin kirjoitusten aikaan masennuslääkkeitä ja olin niin hajalla, että reaaliaamunakin kävelin kouluun itkien. Kirjoitin ällän, eli ei ollut huolta arvosanoista, mutta olin muuten niin elämänkriisissä ja poikki, etten tiennyt tulevaisuudesta mitään. Lakkiaisissa meinasin parahtaa itkuun joka kerta kun joku kysyi mitä meinaan seuraavaksi tehdä. ONNEKSI kukaan ei alkanut tentata tai moittia siitä, ettei ollut suunnitelmaa (joo, suunnitelma oli selvitä hengissä lukioajasta). Päälle päin olin ihan selväjärkisen näköinen, siisti nuori nainen, eivätkä vieraatkaan tienneet terveydentilaani. Jos olisimme olleet fiksuja, olisimme perheen kanssa sopineet tuollaisesta patenttivastauksesta tulevaisuussuunnitelmiin.



Ap:n kohtaamalla ylioppilaalla voi toki olla vaikka millaisia syitä olla juttelematta valinnastaan, esim.



- teatterikorkeaan -> eihän sinne pääse, kai sulla joku OIKEA suunnitelma on

- ammattilinjalle -> no eikös sun nyt PIDÄ mennä yliopistoon, kun kerran lukionkin kävit

- vapaaehtoistyöhön Taka-Paragundustaniin -> voi hyvä luoja, meinaatko ihan hukkaan heittää elämäsi, elä vaan mene paikallisen kanssa naimisiin ja jää heimo-orjaksi

- välivuosi -> ai no sehän kiva (paitsi että voi kamala, nyt se sitten syrjäytyy, meinaako se vanhempiensa helmoissa elellä loppuelämänsä)

- yliopistoon lukemaan samaa ainetta kuin joku ansioitunut sukulainen -> oi miten upeata, minä tulen teille joka päivä preppaamaan sinua pääsykokeisiin!



Joo, ehkä oli ihan fiksu idea olla vaan hissuksiin, eikös? :D

miten onnistuin antamaan itsestäni noin m***kun vaikutelman. Tehän ette tietysti usko, mutta en todellakaan olisi ryhtynyt arvostelemaan saati sitten mollaamaan toisen valintaa, vaan ihan mielenkiinnosta kyselin, että mitä nykynuoriso nykyisin suunnittelee. Minusta osoittaisi kyspyyttä ja järkevyyttä pitää vaikka välivuosi ja miettiä rauhassa vaihtoehtoja. Kaikkea ei tarvi saada tai tietää heti. Mutta ehkä sitten oli huonoja kokemuksia niin oli yo päättänyt ettei halua kertoa mitään.



ap

Ne on omia asioita, ei tarvitse sukulaisille levitellä. Väitti hakevansa poliisikouluun, vaikka ei ikinä edes harkitse sitä. Siinäpä sai uteliaat sukulaiset ihmettelemistä.

Se kysymys oli luultavasti niin suuri ja vaikea sille vastaajalle, että ei pystynyt vastaamaan. Tuskin mitään tekemistä sun persoonan ja henkilön kanssa tuolla vastauksella. Anna tilaa nuorelle ihmiselle.

Ja jokaisessa paikassa vieraat juttelivat tuoreen yo:n kanssa hänen opiskelusuunnitelmistaan.

Eiköhän tuo ole se perinteinen ykköspuheenaihe yo-juhlassa. Se yo-tutkinto itsessään kun ei mitään ammattia tuo vaan on nimenomaan pohja tuleville opinnoille.

Kyllä olisin minäkin hämmästellyt kovasti jos yo:lta olisi noin kummallisen vastauksen saanut.

ja heti oli joku mummo kertomassa miten joku sukulaisen kumminkaima hakee OIKEAKSI lääkäriksi. Jep.

ettei voinut paikkaa kertoa, koskaa tietää ettei pääse.

Aika lapsellinen vastaus kyllä häneltä, olsihan hän voinut vaan ympäripyöreästi sanoa, että ei tiedä vielä tai harkitsee useita vaihtoehtoja. Tuohan on itsensä ylentämistä ja kuulijan alentamista. "Et ole sen arvoinen, että kertoisin"

omissa juhlissani jatkosuunnitelmistani. Suunnitelmia oli paljon ja pääsykokeita joko juuri olleita tai tulossa. Lopputuloksena en päässyt ekalla yrittämällä mihinkään hakemaani korkeakouluun (seuraavana vuonna kylläkin).



Vielä muutaman vuoden kuluttua tapasin kaukaisia sukulaisia, jotka sitten tivasivat tiukkaan sävyyn, ettenkö opiskelekaan ****linjalla kun niin kerran suunnittelin. Ja miten niin muka et päässyt, korkeakouluihinhan mennään, hyvät paperithan sulla oli.



Moni vanhempi ihminen (ei-akateeminen) ei välttämättä tiedä nykyjärjestelmästä mitään. Ei ymmärretä, ettei opiskelemaan niin vain MENNÄ. Pääsykokeissa voi myös epäonnistua. Se ei maata kaada, mutta sillä hetkellä tuntuu pahalta. Siinä ei tarvita enää kenenkään muun kyselyjä tai päivittelyjä.

ne tädit ja sedät, jotka ei tajua, että samoja asioita voi opiskella usealla eri tasolla. On vähän eri asia päästä yo-vuonna kauppakorkeakouluun tai pikkukylän ammattioppilaitoksen merkonomilinjalla jälkipaikalle. Nämä on silti monelle kouluttautumattomalle sama asia, kaupankäyntiä ja kirjanpitoahan siinä opiskellaan.

tai jos kyseessä poika niin perustamassa perhettä tyttöystävänsä kanssa? Se selittäisi miksei haluta vielä puhua, jos raskaus vaikka alussa.

ainakin pari vuotta sitten oli kun tuttu poika pääsi, tiedettiin jo yo-juhlassa.



Mutta asiaan, minä olin yksissä ylppäreissä ja samantapaisen kommentin sain tuoreelta yo:lta pidin sitä fiksuna kommentina. Eiköhän se aikoinaan selviä mitä tyttö tulee tekemään elämällään.