olenko kiittämätön miniä?

jollei kerran hyvällä ymmärrä ja usko.

Itse olisin lopulta toiminut ihan samoin.



Yks anoppi kerran mutisi just tota, että kun miniä ei huushollaa tarpeeksi, ja koti ei kiillä tarpeeksi (työssäkäyvä miniä). Kyselemättä sitten pesi siellä mattoja ja ikkunoita, kun meni muutamaksi päiväksi vähän avuksi... Tarina ei kerro, joko heillä on riita tullut, mutta vaikea ei ollut sitä ennustaa...

mun anoppi ja appi myös haluaa aina "tarttua kauhan varteen", kun meillä ovat. Mieheni on sanonut sata kertaa, ettei tarvitse, mutta he eivät tunnu tajuavan sitä. He luulevat, että minä haluaisin heidän auttavan hirveästi, mutta en suoraan sanoen tarvitse juurikaan apua.



Suurin ongelma oikeastaan on vielä se, että he auttavat, vaikkeivät itse oikeastaan haluaisi. Eli se on ihan outo kuvio. He tarjoavat apua vastentahtoisesti, silkkaa velvollisuuttaan. Minä en sitä apua haluaisi. He kuvittelevat, että kieltäytyminen johtuu joko siitä, että heidän poikansa kohtelee mua huonosti tai siitä, että minä en pidä heistä. Oikeasti minusta on ihan kiva emännöidä, joten se ei ole mulle vastenmielistä, että he vain ovat - ja ovat lasten kanssa.



Asiasta puhuminen ei auta mitään, koska he luulevat, että en vain kehtaa sanoa, että oikeasti olen hätää kärsimässä ja inhoan ruoanlaittoa ja siivousta.

Tunnen ihmistyypin. Yleensä vanhempaa rouvasväkeä, jotka on pienestä pitäen opetettu siihen, että naiset tekee kotityöt talossa kuin talossa ja vanhemmat määrää nuorempia. Kun sitten tulee tilanne jossa ajat ja tavat onkin muuttuneet, eivät joko ymmärrä tai halua ymmärtää - mistä sitten seuraa yleensä pitkään kytevä räjähdys.



Anna tilanteen rauhoittua ja sano asia uudestaan, rauhallisesti vaikkakin suoraan. Jos ei edelleekään hyväksy sitä että joutuu kunnioittamaan teidän kotia ja perhettä niin kannattaneeko sellaista enää katsella. Vastedes tavatkoon teitä jossain muualla.

tilanteen kiusallisuutta ja ärsyttävyyttä lisäsi se, että anoppi aina antoi ymmärtää että hän auttaa nyt vallan kauheasti ja että minä en voi mitenkään osata tai pärjätä ilman häntä, ja olisi tehnyt mieli huutaa että "lopeta se imurointi, täällä ei tarvitse imuroida!" Lopulta sitten huusinkin. ap

tosi huonoa käytöstähän se on ruveta toisen kotona määräilemään ja pyörittämään kaikkea oman pillinsä mukaan.



Sitä sen sijaan on vaikea arvioida että kuinka iso ongelma se sinun "suorien sanojen sanomisesi" oli, kun ei ole kuullut mitä sanoit. On aika eri asia sanoa anopille että tämä on sinun kotisi etkä halua että vieraat käyvät siellä omin lupinensa järjestelmään paikkoja uusiksi, kuin että sanoisit vaikka että "häivy täältä lehmä äläkä enää koskaan koske mun pölynimuriini".



Noin vähän kärjistääkseni...

Oletko sanonut että et halua tai tarvitse apua, vai oletko sanonut, että näet etteivät he halua kotitöitä teillä tehdä? Luulisi että tuo ensimmäinen vielä voi tulkita epätoivoiseksi kohteliaisuudeksi kieroutuneella mielellä, jälkimmäistä voi olla vaikeampi ohittaa, ja kun on huomion saanut niin voi jatkaa perään, että minä mielelläni hoidan itse nämä hommat ja haluaisin todella, että kun te tulette meille vieraisille, rentoutuisitte ja viettäisitte aikaa lastenlasten kanssa, koska en halua vieraiden valtaavan koko taloa (tylympi ja selvempi vaikutelma kuin jos sanoisi ettet halua vieraiden huhkivan itseään väsyksiin, jonka taas voisi ohittaa kohteliaana muka-kieltäytymisenä, kun ei vain kehtaa kiitellä vuolaasti). Loppuun voi pehmittää että, niin rakkaita vieraita kuin olettekin.

vaikka äänensävy oli kyllä aikamoisen terävä ja taisin vähän huutaakin. Tuntuu silti kurjalta, koska anoppi ei tietoisesti tahtonut pahaa, päinvastoin. Mutta ei mennyt muuten jakeluun. Nyt ovat välit hieman viilenneet, siitä olen pahoillani. ap

että meillä minä ja miehenni järjestämme paikat ja siivoamme sen, minkä voimme ja haluamme. Ensimmäiseen yhteiseen kotiimme anoppi ja appi tuppasivat melkein viikoksi "auttamaan", ja mulla meinasi hermot mennä. Tulin töistä kotiin, ja meidän keittiö oli "järjestetty". Laitoinn tavarat pikaisesti omille paikoilleen, ja myöhemmin pyysin mieheltäni, ettei antaisi äitinsä järjestellä meidän tavaroitamme. Näin tehtiin. Anoppi murjotti sohvalla pari päivää (tyyliin ei tullut kahville, vaikka pyysin), mutta ei ole juurikaan sen jälkeen puuttunut huusholliimme. Joskus yritti vielä ehdotella meille jotain "romanttisia" huonekaluja, mutta ymmärsi aika pian, että tyylimme on toinen. Olen tyytyväinen, että tein asian selväksi heti alussa, nniin ei tarvitse myöhemmin paikkailla.

ja siivota. Kaiken saan ihan aina tehdä ihan itse.

Olisi joskus kyllä ollut ihan kivaa saada vähän apua.

Tosin eri aiheesta. Meillä anoppi ei osaa oikein suunntella tekemisiään etukäteen, vaan ex tempora tarjoutuu "auttamaan". Hän on ilmeisesti niin itsekeskeinen, ettei kaaliin menee se, että tarjous lauantaiaamuna klo 10 ottaa lapset muutamaksi tunniksi hoitoon SAMANTIEN ei välttämättä sovi meille, koska kyllähän meillä on viikonlopun viettoa varten usein jo selvät sävelet aikaisemmin viikolla..... Ihan kiva että tarjoutuu joo, mutta mitä jos joskus tekisi sen etukäteen, niin että osaamme olla tekemättä omia suunnitelmia. Anopin ajankäsite on myöskin omanlaisensa, hän on myöhässä joka paikasta (ei tosin missaa lentokoneita tai junia jotka ovat tärkeitä HÄNELLE), koska oma aika on niin paljon tärkeämpää kuin muiden, eikä ymmärrä sitä miten paljon se odotteluun käytettävä hukka-aika muita ihmisiä voi ärsyttää....

Varaan siivous- ja ikkunanpesuvälineet valmiiksi.



Saa järjestää meidän kaapitkin.

Tosin eri aiheesta. Meillä anoppi ei osaa oikein suunntella tekemisiään etukäteen, vaan ex tempora tarjoutuu "auttamaan". Hän on ilmeisesti niin itsekeskeinen, ettei kaaliin menee se, että tarjous lauantaiaamuna klo 10 ottaa lapset muutamaksi tunniksi hoitoon SAMANTIEN ei välttämättä sovi meille, koska kyllähän meillä on viikonlopun viettoa varten usein jo selvät sävelet aikaisemmin viikolla..... Ihan kiva että tarjoutuu joo, mutta mitä jos joskus tekisi sen etukäteen, niin että osaamme olla tekemättä omia suunnitelmia. Anopin ajankäsite on myöskin omanlaisensa, hän on myöhässä joka paikasta (ei tosin missaa lentokoneita tai junia jotka ovat tärkeitä HÄNELLE), koska oma aika on niin paljon tärkeämpää kuin muiden, eikä ymmärrä sitä miten paljon se odotteluun käytettävä hukka-aika muita ihmisiä voi ärsyttää....

ja tarjoutuu avuksi tietysti silloin kun hänelle sopii. Mitäs jos et olisi itse niin kiinni omassa aikataulussasi, ettet voi lainkaan joustaa.

Varaan siivous- ja ikkunanpesuvälineet valmiiksi.

Saa järjestää meidän kaapitkin.

Mä voin jopa pullakahvit palkaksi laittaa. Enkä kitise jos paidat menee väärään pinoon kunhan tulee siistiä.

Ei yhtään kertaa lapsia hoitanut, eikä muutenkaan auttanut. Asuttiin samassa talossa,tosin eri huoneistossa. Minä olin se miniä joka passasi, oli kait niin juoni, että käytti hyväkseen. Kasvatin vihannekset ja sai marjat pensaasta ja kalat pyydystimme järvestä, kaikki kelpasi. Saipahan samaan aikaan laittaa tytärelleen ,rahaa, kun ei eläminen maksanut mitään. Kyllä joskus katkeras vetää.

Anoppini on siis mukava ja hyvää tarkoittava energiapakkaus, joka tykkää huushollata ja esim. silittää kaikki vaatteet (alushousut, sukkahousut, sukat jne). Minä vihaan silitystä ja silitän vain kauluspaidat ja rypistyvät paitapuserot, housut ja hameet enkä lasten vaatteita ellei siis kyse edellisistä. Anoppi pari viikkoa sitten motkotti miehelleni jotain (olin yläkerrassa ja he alakerrassa) ja kuulin sanat "lapsiperhe" ja "onko ikinä tehty". Kun tuntia myöhemmin tulin alas, oli hän silittänyt lähes koko kamalan silityspinon. Tiedän, että olisi pitänyt olla kiitollinen mutta paha mieli tuli. En kyllä sanonut mitään, koska tiedän, että hän luuli auttavansa (ja auttoikin!). Eniten harmittaa se motkotus, kun tajusin, että motkotti minusta...



Kun esikoiseni joutui sairaalaan ja anoppi tuli nuorimmaista vauvaa hoitamaan 8 tunniksi leikkauksen ajaksi, oli sinä aikana tehnyt ruoan ja imuroinut, vaikka olin itse juuri edellisenä päivänä imuroinut. Tarkoitti kyllä hyvää.



Anoppi osaa tulla meille vain kyläänkin mutta aika usein kyllä auttaa asioissa, joissa en oikeasti ole hyvä esim. verhojen ompelussa ja ripustamisessa. Annan siis hänen ottaa ohjat käsiinsä joissakin asioissa enkä muissa oikein kehtaa kieltääkään. Aika tiukasti olen sanonut noista silittämisistä ja imuroimisista eli varmasti on ajatellut mielessään, että olen aika kiittämätön mutta uskoo auttavansa poikaansa ja lastenlapsiaan, joten siksi vielä tekee.

anoppi olisi lentänyt niska-perse otteella pihalle ensimmäisestä kerrasta, kun työntää nenänsä kaappeihin. Minulla on kaapit järjestetty sen mukaan, että löydän kaikki tavarat etsimättä eikä siinä tarvita anoppia sotkemaan. Vanhempani eivät ole koskaan olleet kaappien penkojia, joten olen tottunut siihen, että kaikilla on oikeus yksityisyyteen myös kaappien sisällön osalta.

auttaa ja että teille olisi tervetullut. Olistteko te todella kiitollisia siitä, että kaikki tavarat joita tarvitsette ovat kadoksissa, omat järjestyksesi on vaihdettu, omat yksityiset tavarasi pikkuhousulaatikkoa myöten käyty läpi, huonekaluja viety ja tuotu tilalle jotain mikä on rumaa ja huonolaatuista ja lapset väsyksissä ja hermostuneita jatkuvasta komentelusta. - ap

Jos siis lauantaina on rippijuhlat klo 13 ja anopilta tulee viesti klo 10, että hän voisi ottaa lapset NYT, koska he ovat menossa toisiin juhliin klo 15, niin minä luonnollisesti perun omiin juhliini menon ja vien lapset anopille?



Tai jos lapsille on luvattu mennä Lintsille lauantaina ja anoppi herää klo 10 ehdottelemaan treffejä niin toki lapsille aiheutetaan pettymys ja tehdään niin kuin anoppi määrää?

mulle sitten sanomaan, että imuri on rikki. Kysyin että no millä lailla. Kuulemma siten että hän on jo tunnin imuroinut, eikä pussiin ole tullut mitään. Sanoin että ehkä johtuu siitä, että imuroin toissapäivänä. Mutta anopilla ei tule mieleenkään, että meillä siivottaisiin ikinä.

Ja toinen riesa on sitten se, että anoppi ehdottaa kaikenlaista, mitä pitäis tehdä. Kerran sitten anopin poika, eli rakas mieheni, puuskahti että kuule äiti, me tiedetään nuo kaikki tekemättömät jutut, mutta yritä ymmärtää, että me käydään molemmat töissä. Anoppi oli aivan hämmästynyt ja mää olin hurrata ääneen.

Anopin paikalla ollessa tunnen olevani oikea mätämuna, kun en käytä vapaa-aikaani siivoten ja kukkia nyppien enkä tiedä, että aluslakanoista kuuluu taitokset patjaan päin.

tilanteen kiusallisuutta ja ärsyttävyyttä lisäsi se, että anoppi aina antoi ymmärtää että hän auttaa nyt vallan kauheasti ja että minä en voi mitenkään osata tai pärjätä ilman häntä, ja olisi tehnyt mieli huutaa että "lopeta se imurointi, täällä ei tarvitse imuroida!" Lopulta sitten huusinkin. ap