Auttakaa, miten kysyn mieheltä haluaako hän vakavaa suhdetta kanssani?
Eli olen deittaillut yhtä miestä, mutta hän on sellainen kaikille ystävllinen- tyyppiä.
Miten kysyisin häneltä onko hän oikeasti kiinnostunut juuri minusta, ja haluaako kunnon suhteeseen?
Ei varmaan ihan "alaksä oleen" :)
Kommentit (17)
oma vähäinen kokemukseni on, että jos mies on "oikeasti" siis vakavasti kiinnostunut, hän ei jätä sitä epäselväksi.
niin ehkäpä mies ei vielä itsekään tiedä, haluaako jotain vakavaa vai ei, vaan haluaa ensin tutustua sinuun rauhassa ja päättää sitten.
Oman kokemukseni mukaan miehet kyllä tuovat esille, jos haluavat jotain vakavaa.TOdennäköisin keino pelästyttää ja karkottaa mies on alkaa puhua treffeillä sitoutumisesta ja avioliitosta ja perheen perustamisesta jne.
lapsista, lasten nimistä, koirista taloista ja hautapaikoista, niin eiköhän se selviä...
No jos ette ole tapailleet kovin kauaa, odota hetki ja hurmaa hänet, jos hänet haluat. Hätäily karkoittaa, mutta jos mies on tosissaan, hänestä se näkyy aikapian. Tai pane hänet osoittamaan se sinulle! Vamppaa se mies!
Mieshän voi vastata olevansa vakavissaan vain siksi, että tajuaa sen olevan se mitä sinä haluat kuulla. Saadahan täytyy keinolla millä hyvänsä, varsinkin jos kyseessä on sellainen rassukka joka ei ole ikinä ennen saanut ketään.
Ettei tuollaisia alakko nää mun kans-kysymyksiä enää näin aikuisiällä olisi tarpeen esittää, siis kun 40 alkaa olla mittarissa. Mutta niin vain on käytäntö osoittanut, että juttu on vain kevyttä tapailua, muidenkin kanssa deittaillaan, ja treffi-ilmoitukset pysyvät netissä kalastamassa, kunnes jompikumpi uskaltaa asian ottaa puheeksi, ja sovitaan että tässä nyt ollaan ihan yksinoikeudella ja vakavissaan..
Ala mainita jotain suhteestanne, niin näetpä ainakin pillastuuko mies heti sanan kuullessaan: "mitä, suhde, eihän tämä vielä mikään suhde ole, mulla on tapana edetä hitaasti", kuten mulle on käynyt. :)
Ja kuunnella tarkkaan, miten mies kommentoi,
Jos sulla on sellanen tunne, että hän on se oikea niin en ymmärrä miksi et voisi puhua ihan suoraan. Jos et uskalla, hän ei varmaan ole se oikea. Eihän tässä enää mitään teinejä olla, kyllä aikuisen pitää uskaltaa puhua.
Mun omakohtaiset kokemukset ovat kyllä sellaisia, että tollaisia asioita ei sinällään tarvitse kysyä.
Mun mielestä itselle täytyy olla selvää mitä haluaa ja vaatia sitä. Itse olen seurustellut reilu kaksi vuotta nykyisen poikaystäväni kanssa ja asumme yhdessä. Meillä oli alusta alkaen avoin keskusteluyhteys ja kerroimme omat mielipiteet esim. toisten tapailuista selväksi heti alussa. Kummankaan mielestä ei ollut mahdollista tapailla myös muita samaan aikaan vaan molemmat halusivat keskittyä meidän juttuun ja katsoa sen rauhassa tuleeko siitä edes mitään. Tavallaan noiden meidän yhteisten keskustelujen jälkeen mulla oli sellainen fiilis, et me tapaillaan vakavissaan vaikka ei oltu koskaan sovittu seurustelevamme.
Aiemmin olen myös tapaillut miehiä, jotka ovat ns. halunneet pitää kaikki ovet auki. Enkä silloin kyllä itsekään ole halunnut liian vakavissaan niihin juttuihin suhtautua. Ainakin omassa miehessäni minuun teki vaikutuksen kaiken muun lisäksi se, että hän teki minulle selväksi alusta asti, että haluaa vakavissaan tutustua minuun, eikä minun tarvinnut asiaa sen enempää pohtia.
Mutta itseään pitää kuitenkin aina kunnioittaa sen verran, ettei suostu kaikkeen. Tällaisia mietteitä täällä... =)
ja tein kolme lastakin jokseenkin epäselvän "tapauksen" kanssa :D
Riippuu tietty millä tavalla aloittaja vakavalla suhdetta tarkoittaa, mutta kyllä mun oli pakko jossain vaiheessa kysyä tuolta, että mitä se on mieltä, jos mä vahingossa joku aamu heräisin jonkun toisen miehen kainalosta... :P
Ei kuulemma olis oikein tykännyt. Riitti mulle siinä vaiheessa tiedoksi suhteen vakavuusasteesta.
Vähän sen jälkeen alkoi jutella, että jos nyt kumminkin edettäisiin ihan hissukseen ja katellaan. Noh, lopulta kateltiin just niin hissukseen, että lyötiin hynttyyt yhteen vajaan puoli vuotta ensitapaamisesta ja muutaman kuukauden päästä ilmoitteli esikoinen (ihan suunnitellusti) tulostaan :D
Että millä mielellä toinen on deittailemassa.
Jos on tapailtu jo enemmän ja ei ole puheeksi tullut, tai on jotenkin epäselvää, niin eiköhän se ole aika selvää sitten, että ei se ole sen vakavampaa. Jos nyt haluat jotain varmuutta siihen, niin tapaa vielä ja katso, mutta munkin mielestä, älä kysy tässä vaiheessa enää ihan suoraan. Tai jos kysyt, niin varaudu siihen, että hän tod. näk vastaa että ei etsi vakavaa, ehkä hän on tyyppiä joka etsii sitä oikeaa ja haluaa että joku kolahtaa kunnolla ja sille sitten kyllä näyttää tunteensa suoraan.
Katsot mua niin ihanasti
otanko sen vakavasti?
En tahdo vain ystävää
vaan jotain syvempää.
Se on ainoa varma keino karkottaa mies tässä vaiheessa kokonaan luotasi. t. Mies
epäselviä tapauksia, eikä niistä minun kokemukseni mukaan tule koskaan mitään. No ehkä sinulla on parempi onni.
Olipa yksikin, jota "tapailin" joka toinen viikonloppu yhdessä baarissa, jossa kävimme porukalla. Koskaan mitään ei sovittu eikä puhelinnumeroita vaihdettu tms. Hän omistautui aina minulle, ja nukuimme myös usein vierekkäin jälkikäteen. Ja kyseessä ihan naistenmies, ei tosiaan ujo.
En kysynyt koskaan mitään ja sitten kerran toin opiskelukaupungissa tapailemani miehen yhteisiin bileisiin. Tämä ensimmäinen mies loukkaantui sydänjuuriaan myöten ja kysyi minulta enkö tiennut miltä se tulisi hänestä tuntumaan.
No minä sanoin että eihän meidän välillä ollut koskaan mitään. Hän siihen jotain että enkö ollut kuunnellut niiden laulujen sanoja, joita tanssimaan hän oli minua hakenut...
aikeista. Turha tuhlata aikaa jos mies haluaa vain jotain kevyttä tms. Samoin kyllä minun kokemukseni mukaan yleensä molemmat tietää ja ilmaisee jo alussa jos kyseessä vakava juttu.
Jos haluat tietää haluaako mies lapsia niin kysele millaisena hän näkee elämänsä esim 5 vuoden kuluttua. Vähän kuin työhaastattelu, mutta ei voi mitään... Jotenkinhan se täytyy selvittää.
Reilumpaa olisi kertoa omista tunteista ja toiveista.