Lue keskustelun säännöt.
Pitkä liitto vs. miehen yhden yön hairahdus, toivoa olla vielä onnellisia?
07.06.2010 |
Meillä tulee kesällä täyteen tasan 30v yhteistä taivalta. Monenmoista on yhdessä koettu, niin iloja kun surujakin. Minun vakava sairaus, lapsemme vakava sairaus, yhden lapsemme kuolema, nämä nyt niitä vaikeimpia ja lisäksi on monia iloisia asioita. Rakkaus on vuosien varrella vain kasvanut ja syventynyt toisiamme kohtaan.
Nyt tästä on aikaa kohta kolmisen viikkoa kun mieheni kertoi pettäneensä, sanoi, että se oli yksi ainoa kerta, joka ei merkinnyt yhtään mitään ja että hän ei halua menettää perhettään ja rakastaa vain minua. En vaan tiedä mitä uskoa enkä toisaalta haluaisi erotakaan kun ollaan monista muistakin vastoinkäymisistä selvitty yhdessä, mutta koskaan ei ole ollut kyse siitä, että minun olisi pitänyt miettiä voinko enää luottaa mieheeni. Nyt on kyse kuitenkin luottamuksesta ja mietin, että voiko sen saada koskaan takaisin tai voimmeko koskaan enää olla oikeasti onnellisia yhdessä?
Varmasti vaatii työtä ja ulkopuolista apua, jotta olisi edes mahdollisuus onnellisuuteen syrjähypyn jälkeen, mutta onko se oikeasti mahdollista?
Tuntuu todella pahalta, koska rakastan miestäni enkä olisi voinut kuvitella hänen minua pettävän. Erokaan ei tunnu toisaalta oikealta ratkaisulta, koska siinä kärsisi myös lapset. Enkä tiedä olenko valmis heittämään pitkää liittoamme roskikseen ilman, että olemme edes yrittäneet "päästä yli" mieheni syrjähypystä.
Kommentit (32)
Pystyin antamaan anteeksi koska miehestäni todella näki että hän katui ja oli känniääliömoka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen on inhimillinen eikä mikään täydellisyyskone. En edes kuvittele lapsellisesti että kumppanini ei näkisi koko maailmassa muita kuin minut. Kipeää tekisi jos saisin tietää hänen käyneen vieraissa. Mutta ymmärrän, että elämää ei voi suunnitella ja toisaalta ymmärrän senkin, että "paraskaan" mies tai nainen ei välttämättä halua vuosikymmeniä rakastella yhden ainoan ihmisen kanssa. Pitkä avioliitto on silti aivan muuta. Eikä kukaan voi omistaa ketään.
en kyllä ymmärrä miksi kertoi ellei ole riskiä että muija on raskaana tai tartutti sukupuolitaudin teidän perheeseen.
Vähän ot, mutta kiinnitin huomiota että järjestyksessäsi oma sairastumisesi oli ennen lapsenne kuolemaa?
nyt joka asiaan tarvii ulkopuolista apua.Koittakaa nyt keskenään puhua ja puhua.
Kyllä on mahdollisuus olla onnellinen.
eli itse en ainakaan suhdetta jatkaisi. yök
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiat pitää vaan puhua aivan halki, ettei mikään jää kaivamaan. Miehesi suhtautuminen asiaan vaikuttaa vilpittömältä ja uskon, että katuu tekoaan. Halusi olla sinulle rehellinen ja jatkaa puhtaalta pöydältä.
Puhukaa ja puhukaa, vaikkei yhtään huvittaisi tietää asiasta yhtään enempää.
Oma mieheni petti reilut 10 vuotta sitten, asiat puhuttiin halki, eikä sitä sen koommin jauhettu.
Mitään ei ole hampaan kolossa ja luottamus palasi oikeastaan vahvempana kuin ennen.
Vähän ot, mutta kiinnitin huomiota että järjestyksessäsi oma sairastumisesi oli ennen lapsenne kuolemaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mitä väliä tällä on, sairastuiko ap ennen vai jälkeen lapsensa kuoleman, häh?
missä ne ovat tapahtuneet.
Luultavasti jatkamme yhdessä ja yritämme päästä pettämisestä yli. Tunnen mieheni hyvin ja hän kyllä vaikuttaa oikeasti olevan pahoillaan ja katuvan pettämistä. Myös miehen teot puhuvat sen puolesta, että perhe on hänelle tärkein.
ap
Oma sairastuminen on 'tärkeämpi' asia kuin lapsen kuoleminen, musta se vaan on outoa...
Siis mitä väliä tällä on, sairastuiko ap ennen vai jälkeen lapsensa kuoleman, häh?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap olisi kirjoittanut tapahtumat tärkeysjärjestyksessä.
Oma sairastuminen on 'tärkeämpi' asia kuin lapsen kuoleminen, musta se vaan on outoa...
Siis mitä väliä tällä on, sairastuiko ap ennen vai jälkeen lapsensa kuoleman, häh?
jatkaisi. Itse en pystyisi. 30 vuotta - ehkä yrittäisin?! Mutta ei, oma itsetunto on niin huono, että vähempikin riittäisi- En vain pystyisi:-(.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatka liittoasi, pystyt siihen kyllä. Kaiken tuon jälkeen mitä olette yhdessä kokeneet, pettäminen on "pienin" murheesi.
Tiedän kyllä miltä sinusta tuntuu, sillä minun mieheni on pettänyt minua, sen yhden kerran. Vaikka avioliittomme vahva onkin.
Selvisimme siitä kaikesta ihan itse. Puhumalla. Emme ole tarvinneet ammattiapua, ilman sitäkin pärjää.
Älä anna mitään arvoa tapahtuneelle, luokittele se jätteeksi ja ö-mappiin...siellä on tollaisten asioiden paikka.
Voimia sinulle ja hyvää kesää!
niin ovat tuskin kokeneet pettämistä itse. Kyllä siinä tilanteessa painavat vallan monet syyt, eikä pitkää suhdetta noin vain lopeteta. Eikä se ole edes helppoa, vaikka ulkoapäin katsottuna tämä olisi yksinkertainen ratkaisu. Kokemusta on.
Ap:lle sanoisin, että tuolla historialla ja sen vuoksi, että mies katuu, en todellakaan harkitsisi eroa. Teidän pitää keskustella, että mitä mies siitä haki ja miltä asia sinusta tuntuu.
Juttu satuttaa, ja varmasti teitä molempia. Mutta siitä on mahdollista päästä yli, älä nyt luovuta missään nimessä. Voihan olla, että jos asia on kuitenkin sinulle niin kipeä ja ylitsepääsemätön, että et pysty antamaan anteeksi, niin sitten on mietittävä uudestaan. Mutta älä tee hätiköityjä päätöksiä, anna asioille aikaa. Niin kornia kuin se onkin, miehille tuollainen on kai helppoa. Niin monta tapausta tiedän, ja myös omalla kohdallani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kanssa samanlainen tarina. Yhdessä olemme olleet parikymmentä vuotta ja mies petti työmatkalla . Hirveä kriisi siitä tuli kaikkinen seurauksineen(esim sukupuolitauti ;().
Vaati minulta todella tietoista anteeksiantamista. Ilman lapsia en varman olisi enää jatkanutkaan, sillä vihasin miestä ja kaikkea mitä oli tenhyt.
Tuntui, että mies oli vetänyt maton kaiken sellaisen alta johon uskoin ja luotin. Vaikka muualla myllersi, niin tämä avioliitto kesti, ajattelin. En IKINÄ olisi voinut kuvitella joutuvani tähän tilanteeseen.
En koskaan ole kuvitellut eroavani, joten kynnys siihen oli aika korkealla varmasti ja se, että en halunnut rikkoa lapsilta hyvää perhettä vaikutti asiaan paljon. Lisäksi mies oli todella pahoillaan ja halusi myös ehdottomasti jatkaa yhdessä. Jaksoi kuunnella kaikki itkuni ja raivoni ja kostonhaluni.Tunteet todella menivät masennuksesta ja turtumuksesta raivoon ja kaikkeen siltä väliltä.
Koville se otti ja aikakin kului. Luottamuksen palautuminen vie todella aikaa ja vaatii tietoista työtä. Anteeksi pitää antaa vaikka väkisin aluksi.Se on se tahto, joka tässä taitaa ratkaista. Niin hyvinä kuin pahoina päivinä. Eli riittääkö sitä. Kummaltakin.
Nyt tapahtumasta on jo nelisen vuotta ja olemme taas onnellisia yhdessä. Kumma, että kaikessa pahassakin on jotain hyvä. Tämä kriisi jostain syystä syvensi parisuhdettamme ja osaamme varmasti eri tavalla arvosta sitä. Enää mitään ei ota itsestäänselvyytenä eikä kumpikaan meistä ole enää millään jalustalla, vaan olemme erehtyväisiä ihmisiä.
Elämä on taas mukavaa, enkä tapahtunutta enää muistele. en enää tutki miehenkännykkää, enkä pelkää, kun hän lähtee työmatkalle. Pysytn luottamaan, ett tapahtunut oli hänelle niin kova koulu, ettei hänellä ole tarvetta tehdä sitä uudelleen.
Uskon kuitenkin ettei suhteemme kestäisi toista tällaista erehdystä. Niin paradoksaalista kuin se onkin, olen jopa kiitollinen tästä kokemuskesta, mutta en halua kestää sellaista enää toistamiseen.
Sekavan nopean kirjoitukseni tarkoitus on siis rohkaista sinua uskomaan, että teillä on vielä kaikki mahdollisuudet saada elämä järjestykseen ja päästä tästäkin kriisistä yli. Itse toki tiedät parhaiten, mikä sinulle on parasta. Kuuntele sitä.
siksi, että tällä kertaa sattui nainen, joka aikoo käräyttää miehen.
Sinkkuna näin paljon miehiä, jotka petti aina uudelleen ja uudelleen niin kauan kunnes oli pakko tunnustaa "yhden yön moka", koska oli hoitanut asian niin huonosti, että nyt kärähtää.
Mutta minusta mies teki väärin kaataessaan tuon asian niskaasi. Samoin teki omanikin "koska halusi olla rehellinen". Sitten, kun oli saanut rinnaltaan painamasta tuon asian ja minä shokissa olin kysellyt tapahtuneesta, oli asia miehen puolelta "loppuunkäsitelty" ja vanhojen asioiden kaivamista!
Nyt tapahtuneesta on noin vuosi, enkä ole päässyt yli.
Enkä tiedä pääsenkökään. Mieleni tekisi jutella asiasta, mutta mies ei suostu.
Mutta minusta mies teki väärin kaataessaan tuon asian niskaasi. Samoin teki omanikin "koska halusi olla rehellinen". Sitten, kun oli saanut rinnaltaan painamasta tuon asian ja minä shokissa olin kysellyt tapahtuneesta, oli asia miehen puolelta "loppuunkäsitelty" ja vanhojen asioiden kaivamista!
Nyt tapahtuneesta on noin vuosi, enkä ole päässyt yli.
Enkä tiedä pääsenkökään. Mieleni tekisi jutella asiasta, mutta mies ei suostu.
Sinulla on kaikki oikeus puhua asiasta juuri niin paljon ja niin kauan kuin tarvitset ja miehen pitää pystyä se kestämään. Toki asia ei saa jäädä loppuelämäksi aseeki jokaiseen riittään ja kinaan, mutta tässä nyt ei siitä ole edes kyse.Ei mies voi olettaa, että kun hänellä helpottaa,kun on kaatanut likasangon päällesi, niin sinunkin pitää vaan unohtaa ja jatkaa elämää kuin mitään ei olisi.
Meillä mies kerran heitti tuon, että en suostu, että tästä joka riidassa muistutetaan ja sai päällensä hirveän raivoryöpyn. Myönsi tosin heti, että minulla on oikeus ottaa asia puheeksi niin kauan kuin tarvitsen. Ilman sitä emme olisi selvinneetkään.
Ei miehesi voi päättää sitä, koska olet riittävästi asiaa kelannut. Koska hän on se "syyllinen" osapuoli, hänen pitää vaan kestää. Vuosi on lyhyt aika tällaisessa. Ei ihme, että asia vielä on sinusta kesken. Siksi varmaan tunnetkin, että olisi parempi ettet olisi koko asiasta kuullutkaan. Minä taas ajattelen, että onneksi mies kertoi. En haluasi elää sellaista valhe-elämää, jossa suuria salaisuuksia leijuu välillämme.
Jos miehesi ei suostu asiasta keskustelemaan, niin mene parisuhdeterapiaan vaikka yksin. Tuollainen jos mikä syö suhdetta ja se saattaa sen takia kaatuakin. Sinulla on kaikki oikeus selvittää asiaa ja puhua ja tuntea kaikki ne tunteet, joita tunnet!
25
Tietysti riippuu ihmisestä, mutta ei liitto välttämättä tuohon lopu. Meillä oli samanlainen kriisi 15 vuotta sitten, asiaa puitiin pitkään ja perusteellisesti, ja päätimme jatkaa yhdessä. Olemme tänä päivänä onnellisempia kuin koskaan, enkä ole päivääkään katunut sitä, että jäin tähän suhteeseen.
vaikka voihan se joidenkin kohdalla pitää paikkansa. Tiedän, että mieheni kertoi, koska hänellä oli huono omatunto tuosta asiasta. Olin kyllä huomannut jo heti pettämisen jälkeen mieheni käytöksessä muutoksen ja epäilinkin jotain, mutta pettäminen ei käynyt mielessäni.
Ainakin tähän asti mieheni on sietänyt hyvin kaikki kyselyni pettämiseen liittyen ja itkuni, raivokohtaukseni sekä syytökseni ym. On vietetty monia unettomia öitä puiden tätä asiaa.
Se on kyllä totta kun joku kirjoitti, että aiempien "vastoinkäymisten" rinnalla tämä pettäminen on pieni murhe ja aina kun asiaa mietin niin en ole valmis eroamaan ainakaan ennen kun olemme tehneet kaikkemme, jotta olisimme onnellisia yhdessä.
ap
Yleensä mies tunnustaa pettämisen siksi, että tällä kertaa sattui nainen, joka aikoo käräyttää miehen.
Sinkkuna näin paljon miehiä, jotka petti aina uudelleen ja uudelleen niin kauan kunnes oli pakko tunnustaa "yhden yön moka", koska oli hoitanut asian niin huonosti, että nyt kärähtää.
Se vie aikaa ja vaatii työtä, mutta on se mahdollista. Voimia!