Miten joidenkin mielestä 18-20v on vielä ihan lapsi?

enkä tuomitse muita, mutta itse olin kyllä aika raakile sen ikäisenä vaikka kuvittelinkin olevani hyvin kypsä ja aikuinen.. pikku hiljaa sitä ihminen kasvaa nöyremmäksi (jos älliä on)ja nytkin pidän itseäni ikääni nähden "paljon nähneenä", mutten missään nimessä lähde aliarvioimaan esimerkiksi vanhempieni kokemuksia.

musta on ihana kunnella pappani 80v. juttuja elämänsä varrelta, se antaa vähän perspektiiviä omiin juttuihin :)

Aina oletetaa että on vahinko, se kyllä ärsyttää.



Mutta itse asiaan, luule ap että jokainen peilaa itseensä, ja onhan se totta että monet ovat tässä iässä ihan täysiä kakaroita, ryyppäävät ja riekkuvat ympäri kyliä. Ei vaan mene jakeluun että kaikkia ei se kiinnosta. Sanovat että pitäisi elää nuoruutta ja sitähän sillä tarkoitetään, biletystä, juopottelua ja kaikkien kanssa naimista. Sitten niitä jotka eivät ole noista asioista ollenkaan kiinnostuneita niin ei käsitetä, ja sanotaan että vielä se tulee että haluaa tuollaista elämää. joo niin varmaan tulee...



Itse olen pian 21v ja herätän vieläkin ihmetystä jos menen lapsen kanssa uuteen paikkaan.

erilaisia. Oma äitini sai minut 23-vuotiaana ja sanoo itsekin nyt, että liian nuorena. Omaa esikoistani yli kolmekymppisenä odottaessani kävin läpi monia lapsuuteni juttuja ja totesin, että monet äitini "virheet" ovat johtuneet yksinkertaisesti lapsellisuudesta.



Mutta eihän tämä tietysti kaikkia koske, joten turha yleistää.

raakile 18-vuotiaana, mutta ei se silti tarkoita, etteikö voisi olla hyvä äiti. Mä toivon ainakin, että henkinen kasvu jatkuu niin kauan kuin elän, enkä jää kuvittelemaan, että nyt olen valmis, nyt ei ole enää mitään opittavaa. Varmasti äitiys kasvattaa nuorta ihmistä huimasti nopeammin, kuin meitä, jotka olemme eläneet nuoruutemme "vapaana".



Ikä on vain yksi tekosyy pahansuoville ihmisile arvostella jonkun toisen äitiyttä. Ei siitä kannata välittää.

Hän tekee todella typeriä päätöksiä, joista näkyy, ettei suhteellisuudentaju ole vielä lainkaan kehittynyt.



Esimerkiksi hän oli jo yli vuoden ajan valmistautunut pääsykokeisiin, mutta koska oli niin rankka kevät niin päättikin varata lomamatkan juuri silloin kun oli pääsykoeviikko. Kieltäydyimme antamasta yhtään rahaa matkasuunnitelmaan, mutta nuoren oli ihan pakko pitää päänsä. Ja sitten tuli yllättäen iso ongelma kun hänet kutsuttiinkin sinne pääsykokeisiin. Menetti rahansa, jonka oli ottanut pikaluotolla. Tai siis puolet matkan hinnasta.



Puhumattakaan nyt poikaystävän valinnasta...

ikäisissä on ihan valtavat erot! Toiset ovat eläneet niin suojattua elämää; isi ja äiti huolehtivat kaikesta, maksavat laskut, maksavat vaatteet, puhelimet ym. Ihan lapsia he vielä ovat, kun ei ole annettu mahdollisuutta kasvaa aikuiseksi.

Itse olen kasvanut erilaisessa perheessä, olen muuttanut lukion jälkeen pois kotipaikkakunnaltani ja jo sitä ennen olin saanut itsenäistyä ja huolehtia omista asioistani. Tietysti olin lapsellisempi ja naiivimpi kuin nyt yli kolmekymppisenä, mutta täysin kykenevä huolehtimaan omista asioistani.

Putkinäöllä ei vain näe kunnolla ympärilleen ja kuvittelee, että kaikki samanikäiset ovat samaa massaa.

tuonne täysi-ikäisyyteen eikä anna toisen itsenäistyä niin tottakai he pitävät 18-20v ikäistä vielä ihan lapsena kun kaiken tuovat nokan eteen ja tekevät puolesta.

Toisaalta osaisin kuvitella esim. siskoni 18v lapsen jo vastuullisena vanhempana.

Itse meinasin "joutua" silloin 20v äitipuoleksi ja olisin kai sopeutunut tilanteeseen,

mutta ihan oikeaksi äidiksi... hmmm... en tiedä.

sekään mitenkään automaattisesti kasvata aikuiseksi, että lähtee peruskoulun jälkeen omille teilleen. Joidenkin elämä on mennyt aika rumaksi..

Toiset on lapsellisempia kuin toiset. Jotkut 18-vuotiaat voivat olla huomattavasti kypsempiä kuin jotkut 40-kymppiset.



Äitiys on kasvuprosessi, joka alkaa silloin kun ensimmäiset vauvahaaveet tulevat. Joillakin ne tulevat 18-vuotiaana, toisilla paljon myöhemmin. Ja vaikka muuten ehkä olisikin hieman lapsellinen, voi silti olla todella hyvä äiti. Siksi mielestäni ei ole tarpeen tehdä valtavaa kypsymistyötä äitiyteen siinä 20-30 välissä kuten nykyisin tuntuu olevan, ennen kuin muka voidaan puhua olevansa valmis äidiksi.

siis eihän nyt 20 -vuotiaan pitäisi enää olla lähes lapsi ? !

Itse olen 30-vuotias ja nyt olen huomannut kuinka raakile (kakkosen sanoin) olin silloin joskus 20-vuotiaana. Vaikka silloin pidin itseäni ihan kypsänä. Niin se vaan on. Mielestäni ihan hyvä, että ihminen kehittyy iän myötä henkisesti. Ihmiset toki ovat erilaisia, joten voihan sitä joku parikymppinen olla samalla "tasolla" kuin kolmekymppinen jne.



Minä olen saanut esikoisena 23-vuotiaana ja mielestäni silloinkin olin vielä aika kypsymätön, kuitenkin pärjäsin oikein hyvin ja oli ihan hyvä ikä tulla äidiksi. Äidiksi olin itseasiassa halunnut jo 16-vuotiaasta, mutta en kuitenkaan teiniäidiksi halunnut ryhtyä. Kyllä 20v on ihan aikuinen ja kai 18-vuotiaskin, joskin aika kehittymätön näin kolmekymppisen silmin.