Lue keskustelun säännöt.
Hjalliksen pojalla kirjoitukset menivät keskinkertaisesti ja silti kauppakorkeakouluun
06.06.2010 |
Hiemann katkerana luin uutista Hjalliksen pojan ylioppilaskirjoitusten tuloksista (viisi ainetta, paras magna) ja siitä, että hakee kauppakorkeakouluun. Miten se vanhempien koulutustaso vaikuttaakaan. Itse sain aikoinaan kolme ällää ja vanhemmat kehoittivat hakemaan sairaanhoitajaopistoon. Yliopistosta kun ei kuulemma mitään kunnon ammattia saa. No, yliopistotutkinnnon suoritin sitten myöhemmin sairaanhoitajatutkinnnon jälkeen.
Kommentit (32)
luitteko ap:n kirjoitusta lainkaan? Siis eihän kyse ole siitä, että kuinka helppoa on pääsykokeissa. Kaikki on siellä samalla viivalla, ei vieruskaveri saa helpompia kysymyksiä.
Kyse on siitä, että koulutus periytyy. Koulutetut vanhemmat kannustavat lapsiansa hankkimaan lisäkoulutusta vaikka todistuksessa ei olisikaan pelkkiä älliä.
AP:lla oli hyvä ylioppilastodistus ja ilmeisesti halu opintoihin, vanhemmat vain latistivat eivätkä uskoneet tyttäreensä.
Nyt mammat pitäkää huoli, että ette latista lastenne kunnianhimoa. Moni edelleenkin tuntuu ajattelevan, että tytöille riittää vähempikin.
Ei saa kannustaa liian korkealle. Lähipiirissäkin on liikaa nuoria, jotka vuodesta toiseen pyrkivät lääkikseen/kauppikseen/oikikseen, vaikka eväitä siihen ei ole.
Vanhempien pitäisi osata ohjata korkeimmalle mahdolliselle tasolle, mutta ei kannustaa hakkaamaan päätä seinään. (Vrt. Ei kukaan kannusta 165 cm poikaansakaan ammattikoripalloilijaksi.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kadehdit tuollaisia asioita?
Vanhempien pitäisi osata ohjata korkeimmalle mahdolliselle tasolle, mutta ei kannustaa hakkaamaan päätä seinään. (Vrt. Ei kukaan kannusta 165 cm poikaansakaan ammattikoripalloilijaksi.)
Mutta kun vanhemmat eivät voi tietää lapsensa korkeinta mahdollista tasoa. PArempi vaan kannustaa kaikessa paitsi hölmöilyssä. Kannataa myös kannustaa etsimään vaihtoehtoja. Esim. lääkikseen hakeva voi ihan hyvin mennä opiskeleman vuodeksi tai pariksi sairaanhoitajaksi. Turha pistää kaikkea yhden kortin varaan. Myös työelämä opettaa.
Harkimon pojalle tuntuu olevan itsestäänselvyys kurkottaa korkealle vaikka papereiden perusteella näin ei välttämättä olisi. Esim. minulle, duunareiden lapselle, oli tosi ristiriitaista hakea yliopistoon kun ei sinne kukaan ollut meidän suvusta aiemmin päätynyt. Vaikka minulla oli todistuksessa monta laudaturia, kukaan ei olettanut että pyrkisin yliopistoon.
Kun yliopistoon kuitenkin päädyin, muistan sukulaiseni olleen ylpeä siitä että aloin seurustella oikeustieteilijäpojan kanssa. Siis haloo? (Minäkin opiskelin oikeustieteitä.)
Harkimon pojalle tuntuu olevan itsestäänselvyys kurkottaa korkealle vaikka papereiden perusteella näin ei välttämättä olisi. Esim. minulle, duunareiden lapselle, oli tosi ristiriitaista hakea yliopistoon kun ei sinne kukaan ollut meidän suvusta aiemmin päätynyt. Vaikka minulla oli todistuksessa monta laudaturia, kukaan ei olettanut että pyrkisin yliopistoon.
Kun yliopistoon kuitenkin päädyin, muistan sukulaiseni olleen ylpeä siitä että aloin seurustella oikeustieteilijäpojan kanssa. Siis haloo? (Minäkin opiskelin oikeustieteitä.)
Mitä sitten jos ei historia, biologia, uskonto, maantiede jne. kiinnostaneet lukiossa. Jos kiinnostaa markkinointi, laskentatoimi, kansantalous, sijoittaminen, johtajuus jne. niin ihan oikea osoite on kauppakorkea. Minäkin opiskelen kauppatieteitä ja yhtään laudaturia en saanut. Monta opiskelukaveria on myös tullut ilman valkolakkia opiskeltuaan peruskoulun jälkeen kauppaoppilaitoksessa. Aivan hyvin ovat pärjänneet. Toki matemaattisissa aineissa joutuivat ponnistelemaan enemmin. Lukiomenestys ei kerro mitään menestymisestä kauppakorkeassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että voi tehdä päätökset ilman vanhempia?
Minua vanhemmat patistivat
- papiksi
- opettajaksi ja
- leipuriksi.
Mitään akateemista taustaa ei vahemmillla ole. Toisen "korkeakoulutus" on oppikoulu. Toinen vanhemmista on käynyt vain kansakoulun.
En kuunnellut vanhempiani lainkaan, vaan jääräpäisesti luin oikiksen pääsykokeisiin. Ja pääsin sisään. Nyt olen OTK/OTM. Käräjäoikeuden auskultointikin on suoritettuna, joten Helsingin hovioikeus myönsi taannoin varatuomarin arvonimen.
Mutta onhan se toki niin, että yksilöstä ei voi yleistää. Varmaan moni kirjoittanut on vielä jotenkin vanhempien ohjattavissa tulevan opiskeluvalinnan suhteen.
Luulen kyllä, että myös lukioiden opot vaikuttavat paljon uravalintoihin. Joissakin lukioissa se (jatko)opintoihin ohjaus on ihan hakoteillä.
Lukion kävin, ekana suvustamme. M:n paperit, yks L. Sen jälkeen olikin enemmän kuin itsestäänselvää, että menen silloiseen opistotason kouluun jatkamaan. Yliopistomaailma tuntui olevan huippuälykäitä ja erikoislahjakkaita varten eikä ammattikorkeita ollut edes keskitty. Automaattisesti suljin tiettyjä ammatteja pois, esim. opettaja, lääkäri, juristi, koska kukaan suvustani, perheestäni tai edes silloisista ystävistäni ei ollut akateeminen.
Oikeastaan vasta nuorena aikuisena aloin ymmärtää, että ihan tavallisillakin ihmisillä voi olla korkea koulutus. Että mikään ei olisi estänyt muakin edes hakemasta. Että en välttämättä ole yhtään tyhmempi kuin akateemiset ystäväni.
Onneksi kuitenkin alani löysin ja aikuisenakin pystyy jatko-opiskelemaan. Joskus vaan ajatusleikkinä mietin, oisko elämäni millaista, jos vanhemmat olisivatkin tuuppineet eteenpäin silloin, kun oi keskenkasvuinen ja epävarma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen kyllä, että myös lukioiden opot vaikuttavat paljon uravalintoihin. Joissakin lukioissa se (jatko)opintoihin ohjaus on ihan hakoteillä.
Meillä opo teki omaa karsintaansa jo lukioaikana. Jos ei ollut todella vahvajossain tietyssä tai tasavahva kaikissa, suositus oli se opisto. Tavallaan varmaan oli oikeassakin, mutta jako oli ehkä vähän liian raaka.
Olin vietävissä, minkäs teet :-)
Itse ja duunariperheestä, jossa koulutusta ei arvostettu. Jo lukiotakin pidettiin "turhana" eikä todellakaan kannustettu yliopistoon.
Nyt aikuisena, kun olen kuunnellut akateemisia tuttuja monet sanoo, esim. "meidän isä sanoi aina että susta tulee isona diplomi-insinööri tai äiti sanoi susta tulee biologi" tms.
Toisinpäin tämä sama ilmiö oli näkyvissä nuoruuden kaveripiirissäni, josta suurin osa oli duunariperheen lapsia. Vaikka olimme lukiossa ihan keskitason porukkaa ei kukaan hakeutunut AMK:ta ylempään koulutukseen. Kenenkään kotona ei sanottu että, "susta Maija tulee opettaja" vaan "käy se sairaanhoito-opistoa ja mene töihin".
En tietenkään syytä ketään muuta kuin itseäni, että olen käynyt vaan AMK:n, mutta omia lapsiani tulen tukemaan koulutusvalinnoissa ihan eri tavoin kuin itseäni on tuettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauppiksessa luetaan tosiaan ihan erilaisia asioita kuin lukiossa. Jos pärjää pääsykokeissa niin sitten pääsee sinne.
Anoppikin kertoi miten vanhemmat olivat evästäneet elämäntielle. "Älä sie tyttörukka hae siihen kouluun kun ei tuo naapurin Liisakan sinne päässyt."
Yo-paperit on nykysysteemissä ehkä 30 % hakijan pisteistä, eli pääsykoe painottuu vahvanpuoleisesti.
Turha on muuten kitistä, että Hankeniin pääsee helpommin kun ruotsinkielisiä on vähemmän. Mikään ei estä suomenkielistä hakemasta sinne, jos ruostin lukion opimäärä on hyvin hallussa! Tenttikirjallisuus on kuitenkin hyvin suurelta osin englanniksi, kuten niin monella muullakin akateemisella alalla. Osa luennoistakin on englanniksi.
Minunkin isoäitini evästi jo lukiossa: ei susta voi tulla ylioppilasta, kun ei ompeluseurakaverin pojanpoikakaan päässyt läpi. Kiitos vaan tuesta, tuli ylioppilas, maisteri ja jonain päivänä valmistuu vielä väitöskirjakin kunhan ehtii :).
bisnes vainussa ei auta lukutoukan paperit. Monet kovat bisnes miehet ei ole edes kouluja käyneet, siihen tarvitaan muita kykyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ihan turha sanoa, että voi suomenkielinenkin hakea ruotsinkielisiin paikkoihin, niin voikin mutta se ei ole lainkaan sama asia kuin opiskella omalla äidinkielellä.
Suuri osa korkeakouluopinnoista (varsinkin tentit, myös Hankenilla) on nykyään englanniksi, ja silti näyttää väkeä valmistuvan ihan kiitettävästi. Hyvin harvan suomalaisen äidinkieli on englanti... Ja monilla ruotsinkielisillä on vaikeuksia suomen kanssa, ei tämä mikään helppo kieli ole. Kaksikieliset ovat sitten oma lukunsa.
Ehkä paras tapa oppia kieltä on juuri panna itsensä likoon ja elää sillä vieraalla kielellä, siis kunhan kielitaidon pohjatyö on tehty kunnolla peruskoulussa ja lukiossa.
Ei löydy Harkimon pojan nimeä sisäänpäässeiden listalta. Tuolla toki lukee, että muutamat eivät ole antaneet lupaa nimen julkaisemiselle internetissä.
Sen sijaan entisen Fortum-pomon poika löytyy..
http://www.hanken.fi/student/antagna2010
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap toivotti Joelille onneakin tuolla jossain. Häntä harmittaa koulutuksen periytyvyys ja se, että hänen kohdallaan se johti alempaan koulutukseen kuin mihin olisi ollut lahjoja. Toisaalta ainahan voi kouluttautua lisää.
Joku kommentoi, että moni ylioppilas kykenee jo itsenäiseen päätökseen. Kyllä, mutta se päätös tehdään kotoa opittujen arvojen vaikutuksessa. Jos on 18 v puhuttu siitä, että akateeminen koulutus on tarkoitettu joillekin muille tai päinvastoin ainoa järkevä vaihtoehto, niin lapsi on kyllä ehtinyt sisäistää tämän.
Vanhemmat siirtävät arvonsa huomaamattaan lapsiin, jotka myös itsenäisesti päättäessään ottavat vanhempien arvot tavalla tai toisella huomioon.
Minulla on akateeminen koti, jossa ainoa hyväksytty vaihtoehto oli akateeminen koulutus. Kaikki neljä lasta kouluttauduimmekin akateemisesti. Olin ylioppilaana riittävän valmis tekemään omat päätökseni - menin valtiotieteelliseen, enkä teknilliseen tai kauppakorkeaan, kuten suositeltiin - mutta en edes osannut harkita muita kuin akateemisia aloja. Jos olisin valinnut jotain muuta, päätös olisi perustunut pelkkään kapinaan vanhempieni arvomaailmaa vastaan.
On ihan turha väittää, että vanhempien koulutustausta tai arvot eivät vaikuttaisi: tutkimusten mukaan koulutustausta periytyy erittäin vahvasti. Sääntöön on tuhansia poikkeuksia, mutta tilastollinen fakta todistaa ap:n olevan oikeassa.
Ainahan se vika löytyy jostain muualta. Tosi outo aloitus.
Tässä on hyvä esimerkki siitä, missä vaiheessa alkaa erityminen naisten matalapalkka-aloille ja miesten rahakkaammille aloille. Koulussa keskinkertaisesti menestyneet pojat ovat isona kuitenkin niitä hyvin tienaavia, hyvissä asemissa olevia miehiä. Ja ovat saaneet siinä matkan varrella myös pitää hauskaa, kun ei ole koulussa pingottanut vuodesta toiseen ;) Naiset kituuttavat matalapalkkahommissa, koska niin vain on tapana eikä nuorena ole uskaltanut/ osannut katsoa myös muita vaihtoehtoja. Ja tosiaan, myös vanhemmilla on tässä oma roolinsa. Ei pitäisi kannustaa mahdottomuuksiin, muttei myöskään alisuorittamaan, jos potentiaalia on.
Näkyyhän se täälläkin keskusteluissa usein. Toiset kummastelevat sitä, että miten joku voi tosiaan tienata sitä tai tätä palkkaa ja kuinka joku hyvää palkkaa tienaava "voi kuluttaa" aikaansa av:lla. Monet älykkäätkin ihmiset ihan kodin perintönä ja kasvatuksen tuloksena alisuoriutuvat koko ajan.
Kannattaa miettiä mitä asenteita siirtää lapsiinsa.
pääsee paljon helpommin. Vähemmän väkeä, helpompi päästä.
Kauppiksessa luetaan tosiaan ihan erilaisia asioita kuin lukiossa. Jos pärjää pääsykokeissa niin sitten pääsee sinne.
Anoppikin kertoi miten vanhemmat olivat evästäneet elämäntielle. "Älä sie tyttörukka hae siihen kouluun kun ei tuo naapurin Liisakan sinne päässyt."
Ei saa kannustaa liian korkealle. Lähipiirissäkin on liikaa nuoria, jotka vuodesta toiseen pyrkivät lääkikseen/kauppikseen/oikikseen, vaikka eväitä siihen ei ole.
Vanhempien pitäisi osata ohjata korkeimmalle mahdolliselle tasolle, mutta ei kannustaa hakkaamaan päätä seinään. (Vrt. Ei kukaan kannusta 165 cm poikaansakaan ammattikoripalloilijaksi.)