Haluaisin antaa 1,5 vuoden ikäisen poikani adoptoitavaksi...
Minulla on todettu vaikea masennus,joka johtuu aviomieheni äkillisestä kuolemasta.Mieheni kuoli sammuttuaan saunaan..Tästä on vuosi mennyt.Minusta tuntuu,etten pysty huolehtimaan pojastani.Minulla ei ole kuin yksi ystävä,jota ei näytä kiinnostavan huoleni.Miehen vanhemmat ovat kuolleet ja omani asuvat kaukana pohjoisessa.Teenkö liian hätiköityjä päätöksiä?Rakastan poikaani,mutten kestä sitä että näen hänessä kuolleen mieheni...
Kommentit (24)
on usein se paikka, joka katkaisee huonon vanhemmuuden kierteen... yleensä ne lapset jotka olisivat tarvinneet huostaanottoa, mutta jääneet vanhemmileen, joutuvat pahoille teille.
harvoin lastenkotilapset, jotka eivät ole aikaisemmassa elämässään joutuneet kauheuksia kovin kauaa kärsimään, alkavat rikollisiksi.
ap. miksi haluat olla etelässä, jos sulla ei oo siellä ketään tai mitään. kyllä sun paikkas on siellä missä läheisetkin. muuta pohjoiseen tai/ja anna vaikka poikasi vanhemmillesi joksikinaikaa jso mahdollsiat tai tunnet että häntä vahingoittaa masennuksesi. ehkä huomaat että juuri poika antaa sulle voimia elää.
esim. viikonlopuiksi,niinkuin joku ehdotti!
Ei se haittaa vaikka et jaksaisi juuri nyt hoitaa poikaasi, kunhan olet silti hänen kanssaan! Anna muiden hoitaa se lapsen hoitaminen, mutta yritä olla samassa taloudessa! Esim. selitä isovanhemmille tilanne,jos voisit muuttaa heidän luokseen esim 6 kuukaudeksi! (usein masentuneen läheiset eivät pysty ymmärtämään miten voimaton masentunut voi olla,kannattaa esim pyytää lääkäriäsi puhumaan vanhempiesi kanssa ja selittämään tilanne!!)
Toinen vaihtoehto on sijaisperhe pojallesi. Poika tarvitsee kuitenkin luotettavan aikuisen lähelleen joka antaa hänelle huomiota. Hienoa jos tiedostat jos et siihen itse juuri nyt kykene. Ole silti poikasi kanssa mahd.paljon, mutta yritä jakaa vastuu jonkun kanssa. Ja järjestä itsellesi aikaa hoitaa itsesi kuntoon.Aina löytyy apua jos osaa hakea!
Älä kuitenkaan katoa poikasi elämästä,se olisi todella traagista hänelle, kun on ensin menettänyt isänsä.
Ja sinullekin se tod.näk.pitkittäisi omaa masennustasi ja aiheuttaisi syyllisyyttä .
Osaat vielä nauttia ajasta poikasi kanssa, kunhan saat itsesi ensin terveeksi!
Onnea matkaan! Auttaisin sinua jos voisin!
Siinä tapauksessa ap on sairas, jos tällaista pitää tänne keksiä!
Itse asuin lastenkodissa sen 3vuotta enkä joutunut mihinkään huumejengiin saatika raiskatuksi.