Harmittaa! Miksi en opiskellut sairaanhoitajaksi?!

Minäpä kerron sinulle eilisestä iltavuorostani. Katsotaan vieläkö sinua kaduttaa! ;)



Menin töihin klo 13. Osastolla kamala härdelli päällä. Lääkärinkierto oli venynyt, paljon oli potilaita vielä kotiuttamatta ja ohjaamatta (lääkityksiä ym) ja uusia tulvi päivystyksen kautta ovista ja ikkunoista.



Lennossa otin raportin kolleegalta ja samantien tartuin töihin. Ensimmäisen kerran istuin paikalleni syömään klo 19. Tätä ennen olin hakenut nopsaan lasin vettä pahimpaan janoon.



Koko ajan kamala kiire, ja siitä johtuen riittämättömyyden tunne. Haluaisit tehdä työsi paremmin (olla enemmän läsnä potilaille, jutustella ja höpötellä mukavia muutenkin kuin nopsaan hoitojen lomassa), mutta siihen ei vaan ole aikaa. Pitäisi olla monessa paikassa yhtä aikaa. Toinen hermostuu odottamaan kotiinpääsyä, toista harmittaa kun häntä ei ole aikaa ottaa asianmukaisesti vastaan, pysähtyä oikeasti kuuntelemaan ja haastattelemaan.



Olin ylitöissä 1½h. Kirjaaminen oli jäänyt tekemättä koko illalta, ja vasta kun olin antanut raportin yövuorolaiselle pääsin siihen paneutumaan. Ja meillä vielä olevinaan on nyt TEHYn "ylityökielto".

Huoh.



Että mieti vielä :) On toki rauhallisempiakin päiviä, niitä joista oikeasti nauttii. On aikaa ja tulee tunne että hitsi kun hommat hoituu hyvin ja asiakkaat on tyytyväisiä. Mutta sitten on näitäkin vuoroja, joiden jälkeen tulet kotiin täydessä adrenaliinibuustissa ja valvot myöhään yöhön kun käyt niin ylikierroksilla....



Eli helpompiakin ammatteja on kuin tämä sairaanhoitajan homma! :D

hyvin antoisa. Työpäivät, työpaikasta riippuen toki, ovat kiireisiä ja tahtovat usein venyä ylitöiksi.



Sairaanhoitaja tekee usein vuorotyötä, joka myös asettaa haasteita sekä perhe- että sosiaaliselle elämälle. Palkkauskin on melko kehno työn vaativuuteen nähden, mutta kyllä sillä pääkaupunkiseudun ulkopuolella jotenkin elää.



Työllisyystilanne on kuitenkin hyvä, joten työpaikkoja löytynee jatkissakin. Lisäksi ammatti on kansainvälinen, kielitaitoisille suomalaishoitajille löytyy töitä lähes mistä maailman kolkasta hyvänsä.



Itse olen tyytyväinen ammatinvalintaani vielä viidentoista uravuoden jälkeenkin. Tervetuloa alalle!

Olen itse yliopistosairaalan sisätautien poliklinikalla ja teen päivätyötä. Palkassa siinä tietty hiukan häviää verrattuna vuorotyöhön, mutta ihan kivasti tulen toimeen. Ja kiva kun on viikonloput ja pyhät vapaat. Kiirettä toki pitää ja ylitöitäkin lähes päivittäin. Ihan tyytyväinen silti olen.

kätilön opintojen alkuosa on sairaanhoitajan opinnot. Ja, kun sh:ksi valmistuu 3½ vuodessa niin kätilöopinnot kestää 4½ vuotta.

Lyhyempi opiskeluaika, vain vähän pienempi palkka kuin sh:lla ja monessa paikassa tehtävät eivät poikkea sh:n tehtävistä.