Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten teidän lapset suhtautuu uskontoon?
04.06.2010 |
Tuli mieleen noista keskusteluista, että olin aina kuvitellut että kaikilla lapsilla on automaattisesti jonkinlainen lapsenusko, jos vaan suinkin heille kerrotaan uskonnollisia asioita. Meidän 6-vee on käynyt nyt kaksi vuotta seurakunnan kerhossa, jossa kaksi kertaa viikossa kerrotaan uskonnollisia tarinoita, lauletaan uskonnollisia lauluja ja askarrellaan vähän väliä uskonnollisia juttuja.
Silti toi lapsi on melkoinen pikku ateisti :D. Vähän väliä se sanoo varmaan äänensävyyn että äiti noi Jeesus-jutut ei ole totta, eihän. Meillä ei perheessä uskonnollisuus näy juuri millään tavalla. Kuulutaan kirkkoon, osallistutaan perhejuhliin kuten kastejuhliin jotka on uskonnollisia. Kun lapsi on ottanut asian puheeksi olen puhunut asiasta mahdollisimman nätisti ja että ihmiset uskoo eri lailla. Ja että itselläni ei ole varmaa kantaa puoleen tai toiseen, vaikka todellisuudessa olen aika ateistinen. Minusta noin pieni "saisi" kyllä uskoa taivaasee ja jeesukesen, mutta eipä näytä uskovan. Ja sanoessani saisi tarkoitan sitä, että kyllä lapsi saa myöhemminkin uskoa jos haluaa, mutta tässä iässä voisin sitä vielä jopa rohkaista, myöhemmin otan neutraalin kannan.
Kommentit (4)
Ei lapsi usko Jumalaan ja Jeesukseen, jos ei hänelle heistä puhuta. Puheen täytyy olla myös sellaista, että se viestittää lapselle uskomisen olevan toivottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esim. Jeesusta ja Joulupukkia toisistaan. Samalla tavalla kuin sillä menee sekaisin keijut ja prinsessat, vaikka kuinka olen yrittänyt takoa sille päähän että keijut ovat satuolentoja mutta prinsessoita on ihan oikeasti olemassa.
olemme uskovaisia. Emme tosin käy seurakunnassa, usko on siis henkilökohtaista. Lapsilla on lastenraamatut ja iltarukous aina rukoiltu. Emme lapsille uskonasioita puhu muulloin kun aihe on ollut ajankohtainen.
Meidän 7-8 v poika muuttui epäuskoiseksi jossain vaiheessa. Kysyi, voiko Jumalaa olla olemassa, koska ihmisiä kuolee. Puhuimme myös silloin, mistä minä tiedän, että Jumala on olemassa ja kerroin ihmisen toiminnan ihmeellisyydestä ja niistä esimerkeistä, kun lentokone tippuu ja vain yksi ihminen jää henkiin.
Mutta nyt poika on 10 v ja uskoo taas. Just puhui siitä, mihin ihminen kuoleman jälkeen menee. Kyllä hänellä se lapsenusko siellä on.
Olen tosin aina myös sanonut, että ihmiset uskovat eri lailla. Toiset eivät usko ollenkaan, toiset taas uskovat toisiin asioihin.
Alue: Aihe vapaa
kuulevat seurakunnan ihmisiltä ja päiväkodin työntekijöiltä paljon Jeesuksesta ja Jumalasta. Kotona ollaan puhuttu erilaisista uskonnoista ja niihin liittyvistä tavoista. (Koen, että lasten on tärkeä tietää, ettei ole olemassa vain yhtä uskontoa ja Jumalaa niin kuin päiväkodin uskontokasvatuksen perusteella helposti luulisi!) Ollaan kerrottu, ettei itse uskota mihinkään uskontoon, mutta eri tavoin uskovia ihmisiä tulee kunnioittaa.
Välillä uskonnot ovat jatkuvasti keskustelunaiheena. Lapset ihmettelevät oma-aloitteisesti kristinuskoon liittyviä ristiriitaisuuksia ja ongelmakohtia. Monesti joudun sanomaan, että teidän pitäisi kysyä papilta, miten hän asian selittäisi.
Meidän lapsilla ei vaikuta olevan minkäänlaista lapsenuskoa. Varmaan se johtuu meistä vanhemmista. Sen sijaan lapsillamme on paljon hyviä uskontoihin liittyviä kysymyksiä, joita pohdimme yhdessä.