YH:t, onko nykypäivänä teitä kohtaan negatiivisa asenteita esim. ydinperheiden

ole huomannut että kukaan vinoon katselis...eikä se vanne siinä tapauksessa minun päätä kiristäs...

eikä ainakaan 5 v sitten tullut negatiivisia kommentteja päin näköä, mutta tästä uusperheestä saa jokainen näköjään antaa arvioita ihan kuin lystää. Ei ole kukaan kiinnostunut kuulemaan, kuinka olemme haasteista selvinneet ja koemme olevamme perhe siinä kuin muutkin. Kuulema ongelmien hakemista koko touhu.

onm myös alue jota saa vapaasti arvioida ja kommentoida, ihmetellä jne. Joten olen oppinut olemaan hiljaa ja se vasta saakin ihmiset "ajattelemaan".... epäilemään ym.

Mitähän tarkoitat?

uusperheitä,eronneita,karanneita, naimisissa olevia, avoliitossa olevia, sinkkuja jne...

ei siinä mukana tuo yh:n haukkuminen tunnu missään =)

ole törmännyt negatiivisiin asenteisiin.

niin saa olla aivan rauhassa. Minusta hänellä itsellään on tuolloin ongelma, ei minulla.

Tällä ajatuksella evvk.

muutaman uskovaisen perheen taholta olen kohdannut (ja lapset ovat kohdanneet) aikamoista halveksuntaa ja huonoa kohtelua - ja käytös perustui nimenomaan siihen, että olen eronnut ja lapset kasvavat yhden vanhemman perheessä.



Muuten en ole kohdannut mitään ennakkoluuloja tai haukkumisia, toisaalta olenkin korkeasti koulutettu, hyvää uraa tekevä varakas yh. Eli en se stereotypisin yh.



Kerran tosin sattui huvittava tapahtuma: eräänä sunnuntaina suuntamisimme lasten kanssa eräälle ulkoilualueelle, jossa kulkee ulkoilureittejä + on laavuja. Pysähdyin lapsien kanssa laavulle syömään eväitä, samaan aikaan nuotiolla oli eräs toinenkin perhe. Aikamme siinä juttelimme niitä näitä kunnes esiin tuli se, että olen yh. Tämän toisen perheen äiti häkeltyi täysin, alkoi sitten ääneen ihmetellä, että miten yh:lla on varaa kalliisiin ulkoiluvarusteisiin (sekä minulla että lapsilla on kunnon merkkiulkoilupuvut, vaelluskengät jne, koska ulkoilemme paljon). Jatkoi ihmettelyä, että miten olemme sinne oikein päässeet kun bussilla ei pääse lähelle jne. Kyseisen perheen isä oli äärettömän nolo ja hoputti katraansa liikkeelle. Törmäsimme myöhemmin parkkipaikalla ja sen äidin ilme oli aika erikoinen kun pakkasin lapsia autooni, joka oli 2-3 kertaa kalliimpi kuin heidän autonsa. Ja tarkoitus ei ole nyt kehua miten hyvin elämämme on vaan kertoa, että edelleen löytyy ihmisiä jotka eivät tajua, että on olemassa hyvin toimeentulevia yh-vanhempia.

muutaman uskovaisen perheen taholta olen kohdannut (ja lapset ovat kohdanneet) aikamoista halveksuntaa ja huonoa kohtelua - ja käytös perustui nimenomaan siihen, että olen eronnut ja lapset kasvavat yhden vanhemman perheessä. Muuten en ole kohdannut mitään ennakkoluuloja tai haukkumisia, toisaalta olenkin korkeasti koulutettu, hyvää uraa tekevä varakas yh. Eli en se stereotypisin yh. Kerran tosin sattui huvittava tapahtuma: eräänä sunnuntaina suuntamisimme lasten kanssa eräälle ulkoilualueelle, jossa kulkee ulkoilureittejä + on laavuja. Pysähdyin lapsien kanssa laavulle syömään eväitä, samaan aikaan nuotiolla oli eräs toinenkin perhe. Aikamme siinä juttelimme niitä näitä kunnes esiin tuli se, että olen yh. Tämän toisen perheen äiti häkeltyi täysin, alkoi sitten ääneen ihmetellä, että miten yh:lla on varaa kalliisiin ulkoiluvarusteisiin (sekä minulla että lapsilla on kunnon merkkiulkoilupuvut, vaelluskengät jne, koska ulkoilemme paljon). Jatkoi ihmettelyä, että miten olemme sinne oikein päässeet kun bussilla ei pääse lähelle jne. Kyseisen perheen isä oli äärettömän nolo ja hoputti katraansa liikkeelle. Törmäsimme myöhemmin parkkipaikalla ja sen äidin ilme oli aika erikoinen kun pakkasin lapsia autooni, joka oli 2-3 kertaa kalliimpi kuin heidän autonsa. Ja tarkoitus ei ole nyt kehua miten hyvin elämämme on vaan kertoa, että edelleen löytyy ihmisiä jotka eivät tajua, että on olemassa hyvin toimeentulevia yh-vanhempia.

vai kuvittelitko vaan... Itse olen myös hyvin toimeen tuleva yh, mutta en silti väännä juttua kenenkään ILMEISTÄ. Ne lukemiset kun tahtovat ihmisillä mennä aikas pieleen. Ja just se äiti oli se omituinen, hassua, sillä juuri noin se tahtoo mennä. Mies tekee kaiken oikein, mutta se nainen...

muutaman uskovaisen perheen taholta olen kohdannut (ja lapset ovat kohdanneet) aikamoista halveksuntaa ja huonoa kohtelua - ja käytös perustui nimenomaan siihen, että olen eronnut ja lapset kasvavat yhden vanhemman perheessä. Muuten en ole kohdannut mitään ennakkoluuloja tai haukkumisia, toisaalta olenkin korkeasti koulutettu, hyvää uraa tekevä varakas yh. Eli en se stereotypisin yh. Kerran tosin sattui huvittava tapahtuma: eräänä sunnuntaina suuntamisimme lasten kanssa eräälle ulkoilualueelle, jossa kulkee ulkoilureittejä + on laavuja. Pysähdyin lapsien kanssa laavulle syömään eväitä, samaan aikaan nuotiolla oli eräs toinenkin perhe. Aikamme siinä juttelimme niitä näitä kunnes esiin tuli se, että olen yh. Tämän toisen perheen äiti häkeltyi täysin, alkoi sitten ääneen ihmetellä, että miten yh:lla on varaa kalliisiin ulkoiluvarusteisiin (sekä minulla että lapsilla on kunnon merkkiulkoilupuvut, vaelluskengät jne, koska ulkoilemme paljon). Jatkoi ihmettelyä, että miten olemme sinne oikein päässeet kun bussilla ei pääse lähelle jne. Kyseisen perheen isä oli äärettömän nolo ja hoputti katraansa liikkeelle. Törmäsimme myöhemmin parkkipaikalla ja sen äidin ilme oli aika erikoinen kun pakkasin lapsia autooni, joka oli 2-3 kertaa kalliimpi kuin heidän autonsa. Ja tarkoitus ei ole nyt kehua miten hyvin elämämme on vaan kertoa, että edelleen löytyy ihmisiä jotka eivät tajua, että on olemassa hyvin toimeentulevia yh-vanhempia.

vai kuvittelitko vaan... Itse olen myös hyvin toimeen tuleva yh, mutta en silti väännä juttua kenenkään ILMEISTÄ. Ne lukemiset kun tahtovat ihmisillä mennä aikas pieleen. Ja just se äiti oli se omituinen, hassua, sillä juuri noin se tahtoo mennä. Mies tekee kaiken oikein, mutta se nainen...

Ja jos ihmisen leuka loksahtaa, silmät laajenevat ja alkaa kummallisten kysymysten sarja niin kyllä laittaisin sen sen naisen piikkiin =) Miehensä kun ei osallistunu keskusteluun vaan puuhasteli reppunsa kanssa ja vaimonsa omituisten kysymysten jälkeen komensi vaimoaan useampaan kertaan "tule jo". Eli kyllä, tässä tilanteessa mies käyttäytyi fiksummin kuin vaimonsa - aina toki näin ei ole asia =)

lisää kokemuksia?

sellaisille ihan oikeille yksinhuoltajille.



Mutta sitten halveksun syvästi sellaisia tukienhujijaaja kusipäitä, jotka ei muuta osaa kuin valittaa ja nyhtää kaikki mahdolliset tuet yhteiskunnalta ja ex-mieheltä, vaikka on uusi mieskin elättämässä. NÄitäkin valitettavasti tunnen.

ei ole kukaan ainakaan suoraan arvostellut tai tullut sanomaan mitään negatiivista. Ainoa asia mikä on muuttunut on se, että entiset kaveriperheet (minun ystävieni perheet) ei enää kutsu minua ja lapsia yhteisiin juhliin. Silloin kun olimme ydinperhe ja mieheni mukana kuvioissa, vietettiin kolmen muun perheen kanssa pääsiäiset, vaput, juhannukset ym. Eron jälkeen putosimme kutsulistalta näitten perhejuhlien osalta. Toki perheen äitien kanssa näemme ja vietämme tyttöjen iltoja mutta silloin kun heidän miehensä ovat mukana, meitä ei enää kutsuta.

joku saattaa puhua yh-äideistä halveksivaan sävyyn, siis lähinnä tarkoittaen sossun tuella eläviä, kantabaarissa aikaansa viettäviä "ruusuja". Sitten tulee nolo hiljaisuus kun puhuja muistaa että ai niin, meillähän onkin tässä porukassa yksi yh-äiti. Itseäni nämä lähinnä huvittaa mutta enpä tee mitään helpottaakseni puhujan nolouttakaan. Näitä tapahtuu aina tasaisin väliajoin :)

ja rahalla

ymmärrän, ettei ex-puolisoita haluta kutsua samoihin juhliin. Mutta jos miehesikään ei ole kutsuttu niin aika oudolta kuulostaa - oletko ottanut asia koskaan puheeksi?

ymmärrän, ettei ex-puolisoita haluta kutsua samoihin juhliin. Mutta jos miehesikään ei ole kutsuttu niin aika oudolta kuulostaa - oletko ottanut asia koskaan puheeksi?

Ja porukka muodostuikin alunperin niin että me äidit olimme kavereita keskenämme jo vuosia sitten, sen jälkeen myös miehet ystävystyivät. Asiasta ei olla koskaan puhuttu ja meidän äitien ystävyys on kuitenkin säilynyt muuten. Jos en tuntisi näitä äitejä niin hyvin, niin voisin kuvitella että sinkkuäiti nähdään jotenkin uhkana. Mutta toivon ja uskon että ystäväni tietävät etten ikinä vikittelisi heidän miehiään. Mutta valitettavasti muutakaan selitystä tälle en ole keksinyt.

t. 14

et siis ole ottanut asiaa koskaan puheeksi, vaikka näissä "tyttöjen illoissa"? Tuli vain mieleen, että jos syy onkin joku sellainen että olettavat ettet halua tulla ilman puolisoa juhlimaan porukkaan jossa kaikki muut ovat pareja. Jos kerran tunnet nuo ihmiset hyvin niin ota asia ihmeessä puheeksi.

Lapseni ovat saaneet suorastaan kamalaa kohtelua muutamalta kristityltä perheeltä, meilläkin syynä oli se että lapset ovat eronneen perheen lapsia.

Ilmeisesti tämä on yleisempää kuin luulin :(

Meillä töissä on tosin yksi tyyppi, joka on varmasti kapeakatseisin ja ahdasmielisin ihminen joita tiedän. Hän laittaa kaikkien lasten ongelmat vanhempien eron syyksi ja halveksuu selvästi kaikkia muita kuin kahden lapsen perusydinperheitä. Hän onkin sitten varmaan ainoa tuttavapiirissäni. Muuten olen jopa välillä kohdannut tietynlaista ihailua huonossa parisuhteessa eläviltä kavereiltani tyyliin "on varmaan kivaa, kun ei tarvi riidellä jokaisesta lasta koskevasta päätöksestä" jne.



No, minä myös olen hyvin toimeen tuleva, akateeminen YH, joten en ehkä se tyypillisin halveksunnan kohteena oleva sossu-pubiruusu-yh.