Koiranpentu ja vastasyntynyt

lopputulos riippunee omasta jaksamisesta, osaamisesta ja toki myös siitä miten onnistuu esimerkiksi koirien "säilytys" ja liikutus yhdessä tai erikseen tai vauvan kanssa.



Enemmän kuin sitä miten pärjää vauvan ja pennun kanssa (se on kuitenkin lyhyt aika ja pentu ei vaadi niin paljon extremeurheilua kasvaakseen hyväksi harrastuskoiraksi, lajista riippuen toki), miettisin sitä, miten ehdit sitten muutaman vuoden päästä hoitamaan lapsen ja ne kolme kisaavaa koiraa, montako arki-iltaa ja viikonloppua olet valmis uhraamaan koiraharrastukselle sen jokapäiväisen perushuollon lisäksi. Kyllä minäkin silloin vauva-aikana pystyin vaunulenkeillä erinomaisesti tottistelemaan, ottamaan esineruutua, ja kantoliinan kanssa jäljestämäänkin, mutta nyt päälle yksivuotiaan kanssa tuntuu että yksi ilta koiraharrastuksessa vielä menee per viikko, kun muita menoja ei juuri ole, mutta kokopäiväkoulutukseen tai kokeeseen tms. osallistuminen ei tosiaan onnistu kuin harvoin, pari kertaa kesässä, saati sitten jotkut leirit. Mutta tässäkin toki on eroja sen suhteen, mikä laji ja miten lähipiiri harrastukseen suhtautuu, onko mahdollista saada koko perhe mukaan harrastamaan, vai joutuuko enemmän neuvottelemaan niistä menoistaan.





Tai mitä jos alkaakin näyttää siltä, että et pystykään niin paljon keskittymään koiriin kun haluaisit, pystytkö hölläämään vaatimuksia ja vähentämään koiriin sijoitettua aikaa. Kestätkö katsella kotona harrastuskoiraksi otettua koiraa, josta olisi vaikka mihin mutta itse ei nyt pysty.

luin hätäisesti että kun vauva olisi 5kk, tulisi pentu, kun tilanne olikin toisinpäin. Mikä harrastuslaji on kyseessä? Onhan siinä se kolmisen kuukautta aikaa aloitella pennun kanssa... Mutta edelleen täytyisi minusta miettiä myös se, mitä sitten jos raskaus ja synnytys ei menekään suitsait noin vaan, vaan joudut vaikka vuodelepoon sen jälkee kun pentu on tullut taloon. Silloin et pysty paljon mitään koirien eteen tekemään, löytyykö silloin apua niiden kanssa? Tai jos sairaalassa meneekin pitkään, hoitaako joku koirat, se mahd. ei-sisäsiisti pentu mukaan lukien? Itse olisin taipuvainen tässä ajattelemaan niin, että miksi kasata itselleen paineita koirista, kun on niin monta tuntematonta muutosta tulossa kuitenkin vauvan syntymän myötä. Kaksi aikuista koiraa on niin paljon helpompi handlata epävarmassa tilanteessa kuin kaksi aikuista ja yksi pentu. Hyviä koiria tulee myöhemminkin, sitten kun tiedät varmasti että se koira tulee hoitumaan sillä tavalla kuin haluat sen hoitaa. Mutta itse tiedät omat tavoitteesi ja resurssisi, ja sen miten paljon katuisit jos tämä pentu jäisi ottamatta.